maanantai 31. elokuuta 2015

Hengenlähtö lähellä

Viime keskiviikkona tuttuun tapaan lähdettiin maastoon. Lähdin Karismalla ilman satulaa ja Kassu sai juoksennella mukana irrallaan. Se omalle tyylilleen uskollisena riekkui eloisana ja nautti elämästään täysin siemauksin.  Jäi syömään välillä heinää mökkitien varresta ja juoksi meidät kiinni. Haukkaili vauhdista heinätuppoja ja kävi haistelemassa ojanpohjia. Lenkki meni tuttuun tapaansa hyvin ja päästiin kaikki tyytyväisenä pihaan.

Karismaa huoltaessani huomasin Kassun olevan normaalia väsähtäneemmän oloinen. Ainahan se vähän väsyy lenkillä riehuessaan, mutta nyt se oli nuutuneemman ja "reppanan" näköinen. Samalla huomasin myös räkää roikkuvan sen sieraimesta.  "Apua" - ajattelin.  Tein oikean diagnoosin ruokatorventukoksesta oikeastaan välittömästi,  mutta jäin vielä seuraamaan tilannetta hetkeksi. Siivoilin tarhasta edellisen ja sen päivän paskat, seurailin nuokkuvan näköistä varsaa huolestuneena.  Limaa alkoi erittyä enemmän sieraimesta ja kun varsa korskahti pari kertaa, aloin etsimään puhelinta. Samalla sekunnilla Kassu menee tissille ja imee maitoa - kuitenkin kaikki maito ryöpsähtää suun ja sierainte kautta kaarella ulos ja varsa korskuu taas yrittäessään niellä suussa olevia maidon rippeitä.  Soitto välittömästi eläinlääkärille, joka lähtee samantien tulemaan Kuopiosta paikalle.


Eläinlääkäri saapui n. 1 h soitosta.  Varsa on jo kiinni käytävällä valmiina. Annetaan varsalle rauhoittavaa, vaikka varsa onkin jo ihan nuupahtanut. Sen jalat harottivat eri suuntiin ja korvat lörpöttivät sivuilla. Räkää valui jo enemmän, se oli osittain vihreää.


Letku oli vaikea saada paikoilleen. Varsan sierain ja sen käytävät ovat ohuet, ja lääkärikään ei ollut koskaan varsaa joutunut letkuttelemaan. Useita yrityksiä saada letkua menemään, mutta ei. Lääkärikin alkoi tuskastua ja kertaalleen jo totesi ettei asia onnistu, että klinikkareissu taitaa olla edessä. Tilanne oli menossa kovaa vauhtia kriittiseksi. Varsan silmät olevat puoliummessa ja sameat. Minä meinasin menettää tajuntani, nielin kyyneleitä ja koitin pitää itseni rauhallisena. Lääkäri yritti ujuttaa letkua syvästi huokaillen ja joutui lisäämään liukastetta koko ajan, jotta letkutus voisi onnistua.

Minä rukoilin mielessäni ja taisin sanoa ääneenkin sanat "Jeesus"  ja "Jumala-rakas" . Olin kyllä tietoinen siitä, miten paljon varsa minulle merkitsee - mutta tuolloin tajusin todella miten suuresta kiintymyksestä tässä on kyse. Minä en voi menettää  pientä lastani.  Tai voinhan minä milloin vain, ja minun pitää hyväksyä se tosiasia - koska en voi kaikkeen vaikuttaa. Mutta silti, en minä kestäisi sitä.


"Nyt se meni!", totesi lääkäri yhtäkkiä. Minäkin avasin silmäni ja huomasin katetrin liikkuvan eteenpäin, sen pysähtyen luonnolisesti tukoksen kohdalle.  Sitten alettiin laskea vettä,  nostellen pussia ylösalas -vaihdellen vedenpainetta. Mitään ei kuitenkaan meinannut tapahtua, välillä letku tyjennettiin vedestä ja jatkettiin veden paineen vaihtelua. Pikkuhiljaa letkuun ilmestyi vihreää ja limaa, mutta hyvin niukasti. Jatkettiin huuhtomista, mutta letkun ollessa niin ohut - se ei lähtenyt vetämään tukosta ulos.

Terveysalan ammattilaisena olen käyttänyt imu-laitetta liman imemisen potilaan keuhkoputkesta, sieraimista ja nielusta. Sen teho ja apu on loistava. Mietinkin mielessäni, että olisipa nyt imulaite niin johan helpottaisi. Kuitenkin, kysyin lääkäriltä auttaisiko imu tilanteeseen - totesi lääkäri että saattaisi auttaa eikä siitä ainakaan haittaa olisi. En miettinyt sekuntiakaan, vaan samassa pyysin letkun pään itselleni ja laitoin pään suuhuni.  Aloin imeä enkä ajatellut sen enempää letkusta tulevaa heinän ja liman sekoitusta, vaan syljin sitä tallin lattialle ja jatkoin imemistä. Lääkäri katsoi minua ihmeissään ja huvittuneena todeten: "Olen nähnyt kaikenlaisia hevosenomistajia, mutten vielä tämmöistä. Aikamoinen sissi olet, pelastit itse oman varsasi."   Minä en itse edes tajunnut kaikkea, mutta kiittelin Luojaa.

Alettiin huuhdella edestakaisim ja vesi kirkastui koko ajan. Loppujen lopuksi, kun letku veti hyvin - letkutettiin vielä mahalaukkuun vettä jotta varsa saa nestettä. Kassukin alkoi heti virkistyä, kun tukos saatiin pois ja myös rauhoittavan lääkkeen vaikutus alkoi loppua. Se alkoi jo varsalle ominaisesti pokkuroimaan ja hirnui tarhasta varsansa perään hörisseelle äidilleen. Minä olin niin helpottunut, mutta shokissa itsekin. Lääkäri pisti varsalle kipulääkettä sekä antibioottia ja ojensi minulle suun kautta annettavan antibioottituubin ja hoito-ohjeet.  Kassu pääsi Karisman luokse ja alkoi ahnaasti juomaan tissistä maitoa.   Ruokailun jälkeen se alkoin tyytyväisenä ja raukeana nukkumaan.

Eläinlääkärin lähdettyä pihasta  minä vajosin kyyneliin ja lysähdin istumaan tallin eteen. Kaikki tuntui purkautuvan ulos. Ei pelkästään tämä Kassun tapaus, vaan kaikki.  Itkin ja huusin kaikkea sitä surua ja uupumusta mitä olen koko viime vuosien aikana kokenut. Itkin ja huusin ystäväni kuolemaa. Kaikki vain vyöryi päälle enkä minä mahtanut sille mitään. Olin yrittänyt niin pitkään olla reipas, iloinen ja vahva. Se, joka hymyilee ja jaksaa kaikesta huolimatta. Enää en jaksanut, vaan tämä oli liikaa.

Uusi laidun.
Polku laitumelle.
Kassu voi nyt toistaiseksi hyvin ja on oma iloinen itsensä. Poika söi 5 päivän antibioottikuurin suun kautta ja lisäksi olen mittaillut sen lämpöä, eikä mitään kuumeilua tai muutakaan vastaavaa ole ollut. Pikku-ukkeli kirmailee virkeänä vastikään laajennetulla laitumella Karisman ja Kuskon kanssa ainakin tämän viikon, kun vanhemmatkin hepat saavat pienen laidunloman vielä näin syksyn kynnyksellä.   Käyn katsomassa heppoja useita kertoja päivässä, ekoina päivinä kävin myös öisin mutta nyt olen uskaltanut jopa nukkua. Ruokatorventukos tuli ilmeisesti siitä, että Kassu oli ahminut vihreää liian nopeasti tai ei ollut malttanut jauhaa sitä suussaan tarpeeksi vaan nielaissun sen liian karkeana.  Nyt olen erityisvarovainen sen kanssa ja seuraan, miten se syö. Olen aiemminkin hieman turvotellut öljyllä ja vesitipalla Karisman rehuja, mutta nyt turvottelen sen astetta enemmän.  Kassu on alkanut syömään rehua jo aika kiitettävästi Karisman kanssa samasta astiasta. Ja koska pikkumies on ilmeisesti aikamoinen ahmatti, pitää rehut turvotella jatkossakin noille vatipäille koska Kassu on aika röyhkeän oloinen mennessään äitinsä rehuvadin osingoille.

Minä olen todella väsynyt. Kassun kohtaus laukaisi minussa jotain pitkään muhinutta, mutta kirjoitan asiasta jos jaksan tai uskallan. Nyt minä kuitenkin tartten lepoa. Olen suuresti onnellinen ja kiitollinen pienestä varsastani ja siitä että se selvisi tästä, aika vakavasta tilanteesta.


<3 Henna






34 kommenttia:

  1. Eikä! Sydän hyppäsi kurkkuun tekstiä lukiessa :o Voimia ja jaksamista! Kassu kiittää sinua ikuisesti tästä hyvästä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiiitos hirmuisesti <3 eiköhän me tästä selvitä <3

      Poista
  2. Voi että Henna! Miten pelottava tilanne josta selvisit ihailtavasti, kuin leijonaemo konsanaan <3 Paljon voimia pintaan pulpahtaneiden asioiden käsittelyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Laura <3 no en kyllä kovin leijonaemoa muistuttanut mutta jännästi sitä vaan reagoi ja toimii tilanteen sattuessa ja shokki iskee vasta jälkeenpäin. Minulla on paljon työstettävää tuolla omassa päässä mutta nyt olen hakenut vihdoin asiaan apua <3

      Poista
  3. Hyi kamala mikä kokemus!
    Ja voimia sinulle Henna, mitä ikinä käytkään nyt läpi (viittaan tekstin loppuun). Itsellänikin on ollut jo pidempään monenlaista, mutta ei oikein ketään kenelle asiasta puhua. Koen että itsetutkiskelukin on hyvä vaihtoehto, mutta joskus sitä kaipaisi korvaa jolle kertoa ja purkaa.
    Mutta kyllä me selvitään ja toivutaan, ollaan vahvoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Muistathan, että voit avautua täällä milloin vain tässä kommenttiboksin puolella tai sitten laittaa mulle sähköpostia osoitteeseen celia85@luukku.com - jos siis haluat puhua ? Mikään ei ole niin kamalaa, että joutuu täysin ypöyksin olemaan asioitten kanssa. Minulla on tai olisi ollut kyllä kuuntelijoita, mutta minä itse lakkasin puhumasta, koska en halunnut ketään kuormittaa jutuillani. Jotkut ystäväni ovat käytännössä minut hyljänneet ystäväni kuoleman jälkeen, kaipa minä olin sitten raskasta seuraa tai jotenkin taakka heille. Joten pelkäsin että loputkin hylkäävät jos minä alan sekoilla tai itkeä heidän olkapäätä vasten. Vain pari henkilöä on, joille olen oikeasti uskaltanut näyttää miten paljon kärsin. Muualla sitten yritin hymyillä ja olla reipas entinen Henna ja toki olen sellainen silloin kun en muista todellisuutta. Mutta kyllä minun uupumus on huomattu, vaikka luulin että onnistun bluffaamaan. Rakastan kotona elukoitten kanssa puuhastelua ja kaikkea, mutta henkinen kuorma ja suru tekee monesta arkisesta työstä astetta raskaampaa. Minäkin kelailen näitä juttuja mielessäni ihan liikaa, kun voisi ystävällekin purkaa. Joskus kuitenkin asioitten sanominen ääneen sattuu ihan liikaa.

      Voimia sinnekin ja hei, ota vaan rohkeesti yhteyttä jos siltä tuntuu. Olen välillä tosi kiireinen mutta minulla on aina pieni hetki aikaa tämmöisiin juttuihin, sillä jos me ihmiset ei välitetä toisistamme - ei tällä maailmalla ole mitään tulevaisuutta <3

      Poista
  4. Mä aloin nauraa, kun luin tuon kohdan, jossa pelastit Kassun imemällä sitä limaa ja räkää letkun kautta. Vaikka kamalasti surettaa sinun uupumus ja hätä, niin tuli sellainen olo, että tuo on se Henna, jonka minä tunnen. Niin rohkea, sisukas ja epäröimätön tiukoissakin tilanteissa. Sillä selviät kaikesta. Oot ihan mahtava, muista se! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana rakas ystäväiseni, kiva kun joku löytää jotain positiivistakin! :D muakin alkoi naurattaa tuo sun kommentti! Annoit ihan uuden näkökulman mulle, minä kun tunsin ihteni lähinnä märäksi tiskirätiksi :D Tuli niin hyvä olo tästä, kiitos miljoonasti! Miks hitossa sä oot siellä nii kaukana ? :( pitäisköhä hypätä joku päivä onnibussiin ?

      Poista
    2. Miks hitossa luin tämän vastauksen vasta nyt!? :D Hyvä että tuli parempi olo ja hyppää toki onnibussiin! ;) Olis mahtavaa päästä taas kunnolla näkemään ja juttelemaan ♡

      Poista
  5. Nyt tuli itku. Mutta voi hyvänen aika, millainen supernainen sinä Henna olet! :') <3 Itku tuli siitä liikutuksesta, että mitä sinäkin olet kokenut, niin paljon raskaita asioita. Ja siitä, mitä oli vähällä tapahtua, mutta minkä SINÄ estit. Mä en löydä ees järkeviä sanoja tähän mutta lähetän ison kasan rakkaita ajatuksia sinulle. Toivottavasti tuo itku/huuto jotenkin auttoi, vaikka voin vaan kuvitella sitä särkyä sydämessä.. Ehkä minä nyt lopetan tän höpötyksen, mutta ootte ajatuksissa. <3

    T. Fanni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et sie mittää höpötä <3 Tuntuu niin hyvältä saada näin paljon rohkaisua ja rakkautta täynnä olevia kommenttija <3 Te ootte ihan parhaita! aika kyllä parantaa ja nyt ehkä vähän paremminkin kun olen hakenut ja saanut apua asioitten käsittekyyn <3 Kiitos hirmuisetsi kun jaksat aina kommentoida <3

      Poista
  6. Voi Henna <3 Onneksi poika voi hyvin ja selvisitte säikähdyksellä! Tiedän niin hyvin tuon tunteen, kun solkenaan saa kokea raskaita asioita ja aina yrittää vain selviytyä, jaksaa ja olla vahva. Painaa päivästä toiseen iloinen hymy kasvoilla ja yrittää keskittää ajatukset johonkin muuhun. Sitten tapahtuu jotain, joka vaan laittaa ihmisen romahtamaan. Mulla ollut niin samanlainen tilanne, kun kaikki, vuosien raskaat kokemukset purkautuvat kerralla. Sitä on sitten niin väsynyt ja uupunut.

    Mulla auttoi tuohon tilanteeseen vain levähtäminen, asioiden läpikäyminen, mietin paljon asioita itsekseni. Keskityin itseeni, millainen olen, mitä tunnen ja mistä tykkään. Tein paljon asioita mistä pidin ja keskityin paljon itseeni. En tuolloinkaan pystynyt 100% keskittymään vain itseeni, mutta yritin karsia päivästä paljon muuta pois että voin olla rauhassa, omissa ajatuksissani.

    Sitten se vain alkoi pikkuhiljaa taas helpottaa. Yritin ajatella kaikesta jotakin positiivista, vaikka väkisin. Alkuun se oli niin tyhmää, en osannut ollenkaa... mutta kohta huomasin, että se tuli aivan itsestään.

    Toivon todella, että pääset yli uupumuksestasi..<3 Olet tärkeä, nettiystävä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kuule kiitos samoin, sinäkin aivan mahtava ihminen <3 meillä on niin paljon yhteistä! olen niin kiitollinen että olen "tavannut" sinut <3

      Minullakin on nyt suunnitelma ottaa aikaa vaan itselle ja sellaiselle "ajattomuudelle". Ettei olis mihinkään kiire, eikä mitään olispakko tehdä. Tekee jonkun yhden asian jos jaksaa, tai sitten vaan nukkuu. Nyt aion nukkua mahdollisimman paljon ja liikkua luonnossa. Luonto eheyttää niin paljon ja siellä pyrin olemaan nyt. Ja ystävien kanssa oloa, ympärilläni on niin paljon hienoja ihmisiä joille haluan antaa aikaa - sellaisille, jotka antavat voimaa eivätkä riistä sitä minulta.

      Minua hävettää tämä kaikki. Minun kun piti olla se "selviytyjä". mutta kaipä mä joskus oon kunhan aika korjaa.

      Kiitosk vielä kerran sinullekin <3

      Poista
  7. Hui kauhea :o Jännitin itsekin niin paljon kun luin tuota tekstiä, voin vaan kuvitella miltä susta on tuntunu! Onneks Kassulla on kaikki nyt hyvin. Koita itsekin selvitä, välillä on ehkä ihan terveellistäkin päästää kaikki paha olo ulos :) Oot kyllä tosi rohkea, niinkun moni onkin jo sanonu! Pelastit oman varsas! En vois olla ylpeempi <3 Tsemppiä teille ja pysykää terveellisinä! :*

    ~Silja<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana ! <3 Onneks Kassu-massu voipi hyvin, tuolla se pellolla kirmailee ja hörisee kun menen käymään :) se on liian ihana, ihan pelottaa sen ihanuus : Minä lepäilen nyt tosiaan, otan vähän lomaa kaikesta ja yritän saada itseni kuntoon <3 Olet paras Silja <3

      Poista
  8. Pitkään blogiasi anonyyminä lukeneena ja sinnikkyyttäsi ihailleena on minun ensimmäistä kertaa pakko kommentoida. Tiedän liiankin hyvin tuon tunteen, kun säikähdyksellä rakkaan menettämisestä selvinneenä kaikki sisälle patoutunut vyöryy ylitse ja tuntuu, että henki lähtee.
    Voimia tulevaan, se on pitkä ja kivinen tie, mutta selviät siitä! Sillä vain vahvoja ihmisiä koetellaan!
    Halaus! T. Titta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Titta! <3 Se asioitten purkautuminen säikäytti minutkin totaalisesti. Ihan kuin olisi voinut tosi pahoin jo pitkään ja vasta nyt pääsi "oksentamaan" kaiken. Vaikka vieläkin on vähän tyhmä ja sekava olo, on olo silti selvästi kevyempi. Mutta väsyttää ihan kamalasti ja haluttaisi vaan nukkua. Mutta jospa se tästä taas lähtisi nousemaan elämä parempaan suuntaan, minulla on hirmuisesti asioita joista nauttia, iloita ja olla kiitollinen. En ehkä ole antanut aiemmin itseni tehnyt niin, joten yritän nyt lopettaa itseni rankaisemisen.

      Kiitos paljon rohkaisevista sanoistasi <3

      Poista
    2. Varmasti vielä sullekin koittaa paremmat ajat. <3 Joskus Jumala saattaa joutua ravistelemaan meitä ihmisiä oikein kunnolla, jos emme muuten herää.

      Poista
    3. Nimenomaan, minä jos joku tarttee ravistelua <3

      Poista
  9. Onneksi kassu selvisi! <3 sinun ansiosta.
    Henna, muista että kaikesta selviää kun vain muistaa pyytää apua, ha kerrot huolesi jollekkin.
    Olet vahva nainen!
    Voimia ja Jumalan siunausta teidän elämään <3

    VastaaPoista
  10. Ihan liian kamalaa tuollainen. On niin suuri hätä rakkaansa puolesta. Onneksi sinä oot sissi ja pikku-Kassu vasta onkin oikea super-sissi (emäntäänsä tullut)!! Luojalle kiitos että pikku-mies selvisi. En olisi kestänyt jos jotain pahaa olis sattunut. Muista Henna myös se, että meistäkin pidetään huolta hädän hetkellä. ♡

    Muista että täällä on kuunteleva korva, joka heittäytyy välillä myös ihan umpi hulluksi irti päästessään. Mulle saa aina soittaa jos siltä tuntuu. Ja tän viikon jälkeen ei työtkään enää pidättele, joten nähtäiskö? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uijjui, Yritetään ehdottomasti nähdä! <3 olis kyllä ihanaa pitkästä aikaa rupatella kunnolla! :) joo ja kyllä, mitä hullumpi seura sen parempi, tunnen itseni kotoisaksi silloin ;)

      Poista
  11. Voi henna rakas taas olet joutunut kokemaan niin hirveitä asioita, en vois kuvitella jos omalle varsulille kävis noin.. minä aloin nyt miettimään että tuollaistahan voi sattua kaikille ja milloin vain! tälläisissa tilanteissa alkaa todellakin itsekin miettimään että kuinka paljon tuosta pikkuisesta oikein välittää, se on jotain niin suurta rakkautta♥ Muista henna että olen aina tukenasi<3 Voimia sinulle ja tietty kassulle! ~E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ku oli ihana kommentti ~E! Ihan ku meni oltaisiin tunnettu vuosia, kiitos ku oon saanu tutustua sinuun vaikkakin vain näin.netissä :) mutta tästäkin olen.tosi onnellinen <3 kiitos miljoonasti tuestasi <3

      Poista
  12. Rakas pieni ahmatti.. ♡ tuona iltana meiän puhelun jälkeen tuli itsellekin toivoton fiilis eikä meinannu tajuta, ja mitenkään päin ymmärtää sitä tuskaa mitä sulla oikeasti on siellä käpykylässä.
    Ei sitä tajunnut juuri muutakuin että pelastit varsan hengen, ja että kaikki oli toistaiseksi hyvin, kun suu auki kuunteli mitä oli tapahtunu.

    Kädet on joka ilta ristissä, että Kassu, muut eliko, perhe ja Sinä pysyttekin kunnossa ja Sinä muruseni saat voimia kaiken keskelle <3
    Oot rakas <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii onhan tää aika sekavaa tää meno :D mut onneks nyt on kaikki hyvin ja minunkin pää alkaa ehkä selkiintyä ajan kanssa <3 kiitos rakas sun tuesta <3

      Poista
    2. Nii onhan tää aika sekavaa tää meno :D mut onneks nyt on kaikki hyvin ja minunkin pää alkaa ehkä selkiintyä ajan kanssa <3 kiitos rakas sun tuesta <3

      Poista
  13. On varmasti niin hirveä hetki ettei edes täällä tajuakaan. Hetki kun kaikki maailmassa pysähtyy. Sitten se kaikki patoutunut tuska tulee ulos, ehkä tämän tapahtuman tarkoitus olikin juuri se, että kaikki tulisi ulos ennenkuin läikkyy yli. Kaikilla asioilla on joku tarkoitus, jonka ehkä näämme/ tunnemme joskus myöhemmin. Huilaa ja vedä henkeä, keuhkot täyteen. Hengitä elämää, katso kuuta taivaalla, ihaile yli kiitävää tähteä...

    VastaaPoista
  14. Onhan sulla kaikki ok kun et ole postannut vähään aikaan? :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. valitettavasti ei oo kaikki ihan täysin ok, mutta kirjoittelen teille pian - kunhan saan vähä ajatuksia kasaan ja aikaa istua kunnolla koneen ääreen . Kiitos välittämisestä <3

      Poista
  15. Henna, mitä sinulle ja perheellesi kuuluu? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymästä. Hyvää ja huonoa - kirjoittelen pian kuulumisia kunhan saan aikaa ja ajatusta kirjoittamiseen. Kiitos sinullekin välittämisestä, olette olleet paljon mielessä <3

      Poista