Niin paljon, mutta silti niin vähän - niin vähän, mutta kuitenkin niin paljon

Hei rakkaat ystävät ! Ruudun taka kirjoittelee nolostunut ja pahoillaan oleva toverinne.   Tuntuu, että minulla olisi paljon annettavaa, mutta silti en ole löytänyt itsestäni voimia saada mitään aikaiseksi.  Sama pätee oikeastaan muuhunkin tämänhetkiseen elämääni.  Ei jotenkin pysty eikä jaksa. Vaikka kiireet alkaa helpottamaan hieman ja tunnelin päässä näkyy valoa, on silti vähän sellainen "tyhjän päällä" - olotila.  Pysähtynyt.  Onneksi tiedän, että tämä on ohimenevä kriisi vain.  Ehkä mulle jää hetkeksi sellainen ontto olo sisälle, kun huomaan että talvi tuli enkä enää pysty heilumaan jatkuvasti pihalla, vaan joudun jättämään asiat odottelemaan taas uutta kesää. On siis tullut aika, kun saan kotoilla enemmän pienessä mökissäni, esimerkiksi poltella kynttilöitä ja leipoa - olla vaan. Aloitella taas oman itseni huoltotoimenpiteitä,  aloitella niitä taas sen sadannen kerran. Huoh.

 

Vaikka minulla on ollut toisaalta ikävä kirjoittamisen pariin, on kuitenkin ollut ihan hyvä pitää breikkiä kaikesta.  Olen ollut todella vähän koneen ääressä, enkä bloggeriakaan avannut juuri ollenkaan. Kuitenkin oli niitäkin hetkiä, kun istahdin koneen ääreen tuijottamaan tällaista tekstin aloitussivua - ja turhaan.  Kun en ole oikein tiennyt,  mistä aloittaa ja että saanko mitään järkevää aikaiseksi. Ehkä vaadin itseltäni liian tarkkaa työtä.

On uskomatonta, miten pieni asia sai minut kuitenkin innostumaan, heräämään henkiin edes hetkiseksi. Yksi uusi lukija listassa, kaikesta tästä hiljaisuudesta huolimatta. Kiitos siis sinulle ;)    Se piristi minua sen verran kivasti, että kirjoitan tällä kertaa päällimmäisiä fiiliksiä tänne, oli se sitten tylsää luettavaa tai ei. Samalla tyhjennän puhelimen arkiston viimeaikaisista räpsyistä !

Kenttä on lanattu odottelemaan pakkasia, tarhan aidat on pientä fiksailua vaille edes suhteellisen kunnossa ja pihakin on talviteloilla.  Työthän ei koskaan tekemällä lopu ja minusta tuntuu, etten ole koskaan täysin tyytyväinen omaan panokseeni, mutta nyt saan vähän höllätä tahtia ja alkaa ajattelemaan itseäni. Stressi on syönyt voimavarojani ja kartuttanut läskivarastoani - mutta tästä noustaan kyllä.  Pikkuhiljaa asioitten järjestyessä minäkin alan rentoutumaan ja olemaan taas oma itseni. Minua on surettanut se jo pidemmän aikaa, etten ole oikein ole ollut se mitä sisimmässäni olen. En vaan oo yksinkertaisesti jaksanut. Jotenkin oma persoona ollut pidemmän aikaa horroksessa ja näyttänyt vain pilkahduksia itsestään silloin tällöin.

Olen ollut kipeänä kohta 2 viikkoa. Sairastelu alkoi järkyttävällä kurkkukivulla, mikä on jatkunut tosiaan kohta  2 viikon verran ja lisäksi keuhkoputket on rohisseet ja korvat soineet. Kuumettakin minulla oli yhtenä päivänä, joten olin 3 päivää sairaslomallakin. Silti tuntuu, ettei tauti lähde millään pois ja minun lisäkseni myös Kimmo ja Onni ovat nyt kipeänä. Omasta puolestani voin myöntää etten ole malttanut levätä tarpeeksi, koska onhan hevoset lenkitettävä ja edes perushommat hoidettava.  Viime sunnuntaina kyllä nukuin ja löhösin melkeimpä koko päivän, joka on iso suoritus minulle ja nautin siitä kyllä kunnolla.  Ja mikä, hienointa - minulla ei ollut tästä omantunnon tuskia,   olen siis voinut oppia jotakin !

Kaverukset päikkäreillä <3

Kerttuli ottaa rennosti <3

Romanttinen kaakao-hetki Jennan kanssa <3

Niin kuin tuolla blogin facebook-sivuilla pikapäivityksessä  jo kerroinkin - on Karisman ultra ensi viikolla.  Katsotaan, että kaikki on hyvin  ja saan todistuksen sikiövakuutusta varten.  Uskallan varovasti todeta, että olisi mielestäni aika suuri ihme, jos tammuska olisikin nyt sattumoisin tyhjä.  Sen maha on kasvanut jo hieman ja harjaillessa se on erityisen herkkä mahan / utareitten alueelta,  myös pepun harjailu tuntuu välillä järkyttävän herkän naikkosen mieltä.  Tosin maha voi olla ihan sitä heinämahaakin, sillä tamma asustaa nykyään heinäpaalin kyljessä ja tuntuu että paalit hupenevat ennätysvauhtia ! Jospa mie nyt vaan lopetan nämä turhat miettimiset, ensi viikolla oon viisaampi!  <3

MöhMöh <3

Karisman mielipide närhen "laulusta" tien viereisen kuusen oksalla - kesken sopivatempoisen laukan. Meinas äiti ottaa äkkilähdön kuuhun siitä hyvästä :D

Vaikka elämä onkin ollut työlästä, se ehkä tuntuu työläämmältä oman pään sisällä - tämmöstä oon ainakin viime aikoina pohtinut.  Ehkä aivokapasiteetti ylittyy kun on ollut ylirasitusta, on ollut niin paljon mietittävää ja sellaisella liialla asioitten pyörittelemisellä oon väsyttänyt itseni. Jossakin kulkee se raja kuitenkin.  Sen verran olen osannut myös relata välillä ja ottaa rennosti, että nykyään osaan jopa kaivata irtiottoja ja suunnitella sellaisia aina tulevaisuuteen.  Jaksaa paljon paremmin touhuta, kun tietää että jokin odottaa.   Minulla on paljon edessäni, joten toiveikkaana eteenpäin ja silleen sopivasti touhukkaana jatketaan !


<3  Henna