Ruutitynnyrin selässä - suurensuuri kuvapostaus

Oonpas nyt tosi onnellinen! Pääsen tänne pitkästä aikaa kirjoittamaan hevostelusta, kera runsaan kuvamateriaalin. Saatiin Kimin kanssa aikataulut sopimaan niin, että sain järkättyä pienet kuvaussessiot meille. Suunnattiin kentälle Karisman kanssa ja ruvettiin hommiin. Tamma on ollut viime aikoina hurjan virkeä ja selkeesti syys-pöllöilyä on perinteitten mukaisesti ilmassa. Maanantaisella maastolenkillä neiti meinas lähteä lentoon mutta oli sellainen  miellyttävän reipas. Eilen kentällä irtojuostessa tassu nousi ja hanuri heitti ilmaa. Luulin jo, että tamman enimmät höyryt olis jo purettu parin viimeisen päivän aikana, mutta olinpa väärässä.  Neiti tanssahteli hyvin tohkeissaan jo alkukäyntien aikana ja halu juosta oli ilmeisen kova!

Alkuun tammuska selkeesti yritti tehdä täysin omia ratkaisujaan ja olisi halunnut mennä mahdollisimman kovaa!  Hirveetä selätöntä vermoilua, mitä minä en siedä sitten yhtään :D Ensimmäisissä raveissa se oli hyvinhyvin etupainoinen, painoi kädelle ja välillä yritti juosta kamelin lailla alta pois.

Ensin vähän tanssitaan....

.....ja sitten mennään !  Ja kakka lentää! 

Vaikka tammuskan tapoihin kuuluu energisinä päivinään olla alkuun hyvinkin malttamaton ja kokeilla ratsastajan sitkeyttä sekä hermoja, ei se ole pitkiin aikoihin ollut noin kokeilevainen  tai tohkeissaan.  Olen jo pidemmän aikaa voinut verkata ohjat suht löysällä ravaillen ja eteenalas venytellen, mutta tänään se ei tullut kuuloonkaan. Diivalla oli draivi päällä ja se teki sen emännälleen harvinaisen selväksi. Kuitenkaan en antanut sen päästellä miten huvittaa, vaan pistin sen ajattelemaan - se on tehokkain ja oikeastaan ainut keino "väsyttää " tamma.  Paljon ympyröitä ja siirtymisiä, vähän väistöjä ja käännöksiä.   Nostelin laukat molempiin suuntiin, otin välikäyntejä, seistiin paikoillamme ja pakiteltiin ja välillä ravailtiin. Loppua kohden tamma alkoi olemaan taas oma itsensä. Ryhdikkyys siltä piti kaivaa tänään kiven alta, piti tehdä kovasti töitä että neiti malttoi askeltaaa reippaasti mutta maltillisesti. Kun se jaksoi keskittyä, oli selvästi mukavampi ja rennompi tehdä töitä. Palaset loksahteli paikoilleen, ainakin osittain.

 Laitetaampa  nyt niitä kuvia!  Hei varoitus, näitä on sitten ihan liikaa - mutta tuleepahan korkojen kera kun en oo aikoihin ratsikuvia tänne julkaissut ;)

Ja tässä liuta ravikuvia.

Ja vähän loppuraveja.

Joko riittää ?  :D  Oon oikeesti pahoillani, en osannut yhtään karsia näitä vaikka luulin tehneeni  niin jo. Vielä muutama kuva Eskosta, joka oli siis meidän valkku tänään.

"Noniin, kyllähän nuo kovasti jotain tuolla yrittää...."

"No nythän se menee iha päin persettä..."  

"Oottakaapas nyt hetki...nyt on pikapalaverin paikka.."

"Lopeta nyt se virnistely ja keskity kuuntelemaan ohieita.."

"ai, no suudellaan sitte <3 "

"ei ne osannu rauhottuu, mä häivyn! ei jaksa tommosia amatöörejä.. "

Noniin, mitäs mun piti vielä kertoa Kb:sta muutekin.   Ai niin, ne hampaat ja hiukset!  Elikkä siis heppojen syysraspaus on vielä tekemättä ja olinkin ajatellut sen suoritettavaksi ultrauksen yhteydessä.  Mutta taidanpa aikaistaa sitä, koska olen nyt viime päivinä huomannut että tamman syöminen on hieman hidastunut ja lisäksi se pudottelee suustaan jonkin verran ruokaa evästä jauhaessaan. Hoitamattomat hampaat näkyvät  usein myös ratsastaessa ja pian myös ulkonäössä, joten hampaat kuntoon pian!

Lisäksi me kasvatetaan tamman harjaa!  Kyllästyin pystäriin ja muun muassa sen jatkuvaan leikkelemiseen, joten nyt kasvatetaan tukkaa pidemmäksi.  Saas nähhä, tuleeko siitä kasvatuksesta ylipäätään mitään, sillä tammalla on aika onneton harja ja se vielä usein hankaa sitä näin syksyisin erityisesti.  Pystäri on ollut sille sellainen hyvä vaihtoehto, mutta sen ollessa myös vähän epänaisellinen  - yritetään saada nyt ees jonkinsortin polkkatukka aikaiseksi :D

Muuten tamma voi hyvin.  Se on usein näin syksyisin herkkä viilenneitten ilmojen ja muuttuvan ympäristön sekä tuulen tuomien hajujen vuoksi, mutta  tiineys on jotenkin tehnyt siitä erityisherkän. Ollaan pyritty pitämään sen elämä mahdollisimman stressittömänä, joten lenkkeily on ollut kenttäilyä sekä maastoilua tutuimmilla reiteillä.  Harjatessa se aristelee hieman vatsan seutua ja on erityisen herkkis hipiästään. Venytelessä se yrittää laiskotella, mutta on siinä selvästi myös nähtävissä jumia erityisesti oikeassa lavassa sekä selässä.  Harmikseni tiineille tammoille ei suositella hierontaa eikä Back on Trackin tuotteita saa käyttääbtai ainakaan niitä ei suositella.  Meillähän on erityisesti näin syksy/talvi-aikaan ollut käytössä juurikin tuo BOT:n selänlämmitin, mutta nyt se on joko pölyttymässä kaapissa tai sitten Kusko saa vuorostaan selälleen lämpöhoitoa.

Pian tamman ultra koittaa, sitä jännityksellä odottaen.  Olen sen verran pessimisti, että vaikka tamma ulkoisesti tuntuisi tiineeltä ja kaiken pitäisi olla kunnossa - silti minua pelottaa aika paljon tai tässä tapauksessa enemmänkin jännittää.  Mutta ultran jälkeen ollaan viisampia ja jos kaikki on kunnossa, voin rentoutua ja alkaa jo innostua pienestä koipeliinista enemmän <3

 <3 Henna