Aitahommia ja terveellistä pöperöä

Tämä juuri loppunsa kohdannut vapaaviikko meni kyllä rehellisesti kuin "tuli perseen alla" -juosten. Vapaita varten pihassa odotteli iso kasa perushommia eli jokapäiväistä siivousta, pyykkäystä sekä tallitöitä. Lasta, kissoja ja koiria unohtamatta.  Ja sitten itse päähommana on ollut heppatarhan aitauksen tekoa. On tullut taas vietettyä tunti jos toinenkin metsän ryteiköissä vesurin kanssa heiluen ja välillä on sitten ajettu rankoja pihaan. Olen päässyt sen verran "oikomaan" aitahommassa, että sain tällä kertaa ostettua valmiiksi karsittua rankaa eräältä ystävälliseltä paikalliselta. Kuitenkin osan olen joutunut edelleenkin roudaamaan ja karsimaan itse. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että läheltä löytyi huomattava helpotus homman edistämiseksi.  On ollut välillä todella turhauttavaa, kun tykötarpeet loppuu ennen aikojaan ja homma etenee kuin täi tervassa.

Mulla olis tavoitteena saada heppojen tarhan aita valmiiksi tässä syksyllä ja jos mahdollista, jatkan aitahommaa kentälle. Tosin kenttää ei tule kehystämään tuollainen haperon näköinen "köyhän naisen- pisteaita", vaan kenttä saa lankkuaidat ympärilleen ja sään salliessa ne maalataan.  Mutta katsotaan, minne rahkeet ja aika riittää -molemmat on vähän tiukassa välillä. Jos ei sitä tälle syksylle saada aikaiseksi, on se sit ensi kevään heiniä.  Kenttä on tamppautunut kuluneen vuoden aikana kohtuullisen hyvin, mutta on mielestäni vieläkin liian pehmeä, ainakin pakoitellen.  Kuitenkin siinä kelpaa jo suht hyvin työskennellä.  Annan sen kuitenkin painua vielä ensi talven ja katson ensi kesänä, tarvitkseeko se fiksailua. Saas nähdä.  Paljon on ajatuksia ja sen vuoksi rahareikiä - se on sitten eri asia mitä saadaan toteutukseen asti vietyä. Rahakaan kun ei kasva puissa :D

Enivei,   päällimmäisenä fiiliksenä vapaaviikon jälkeen lienee iso väsy ja  rehellisesti sanottuna työviikko oli ihana aloittaa. Töissä minun ei tarvitse ajatella kotiasioita niin paljon ja tekemättömät työt eivät hypi silmilleni koko ajan.  Vaikka muuten perusfiilis on sellainen mukava ja leppoisa -  huomaan väsymyksen vuoksi olevani herkästi myös kärttyinenkin, tai lähinnä äsyynnyn yllättävän helposti.  Osa aiemmin vain lievästi ärsyttäneistä/härinneistä asioista ovat saaneet isommat mittakaavat, osa tosin ihan syystäkin. Minustakin on alkanut tulla sen verran mukavuudenhaluinen, etten jaksa sulattaa ihan kaikkea enkä jaksa koko ajan ajatella, miellytänkö nyt varmasti kaikkia. Se on ehkäpä sellaista tervettä ajattelua, mikä on ollut minulle tähän päivään asti aika vieras käsite. 

Onneksi  vapaaviikon yöt nukuin erittäin hyvin ja sain useampana aamuna nukuttua yllättävän pitkään. Onnikin nykyään nukahtaa usein aamusta vielä uudelleen, niin minullakin on mahis nukkua pidempään. Eli ei pitäis valittaa. Välillä kuitenkin olen töitten lomassa tihrustanut itkua pienimmästäkin vastoinkäymisestä tai mutkasta matkassa - silti kuitenkin pienen hajoamisen jälkeen jatkanut hommaa iloisesti räkä poskella.  Se on sitä elämää,  itkupotkuraivareita ja nauruntirskahduksia.

Ystäväni kävi toissapäivänä luonani ja hän sai minut avaamaan silmäni sille kaikelle kauniille ja rakkaalle, mitä minulla onkaan täällä. Hänen ihastellessa eläinten ystävällisyyttä ja kehuessaan talon kodikkuutta, minäkin heräsin jälleen todellisuuteen.  Sitä vaan sokaistuu elämän ollessa niin työntäyteistä ja jotenkin sitä hukuttautuu omaan oravanpyöräänsä eikä enää tajua mistään mitään. Ystäväni ohjeistuksella pysähdyin nauttimaan kodista ja pihasta -  sen pienimmistäkin jutuista. Useimmiten minulla on vaan yksinkertaisesti niin kiire, etten ehdi nähdä  tarpeeksi. Maanantaina ajan kanssa käppäilin pihalla ja ihastelin kaunista syksyä, hengittelin raikasta ilmaa. Istuin nurmikolla ja halailin koiria pidemmän kaavan mukaan.

Olen nyt jaksanut panostaa hieman paremmin ruokaankin ja siitä oon tosi ylpeä itsessäni!  Ruokien hyvä maku ei välttämättä välity sinne asti, sillä ulkomuoto ei ole mikään imartelevin eikä esillepanokaan tee niille oikeutta !  Mutta jokatapauksessa,   herkullisia eväitä on ollut vaikka itse sanonkin. Paljon tuoreita raaka-aineita ja yrttejä - toimii!   Olen aikaisemmin päässyt tutustumaan soijarouheeseen kasvissyöjä-serkkuni myötä, mutta nyt tajusin vihdoin itsekin ostaa kotiin soijarouhetta ja olen kyllä rakastunut siihen totaalisesti!   Se on kätevä ja vähärasvainen lihan korvike  ja sisältää runsaasti proteiinia.  Esimerkiksi kasvissosekeittoon laitoin sitä tuomaan mukavan lisätujauksen ja korvaamaan leivän sekä kesäkurpitsa-lasagneen käytin rouhetta jauhelihan sijasta. 

Painokin tulee taas hissuksiin alas ja hyvä niin ! En ole harrastanut minkäänlaista liikuntaa erikseen, sillä kotona tehtävät hommat ovat kyllä toistaiseksi tarpeeksi aikaavieviä ja fyysisiä puuhia. Hiki niissä tulee ja käsiä sekä jalkoja hapottaa.  Odotan kyllä talven tuloa ja sitä, että ulkohommat saavat jäädä syrjään ja minä pääsen hilaamaan ahterini takaisin salille.  Nyt kuitenkin aion ottaa itsestäni kaiken irti kotona työn lomassa tulevan hyötyliikunnan merkeissä ja katson, miten hyvin se auttaa tässä silavan sulatus-talkoossa.

Kasvissosekeittoa ja soijarouhetta

Tulinen linssikeitto

Kesäkurpitsalasagne- tarpeet ( kevyt-juustoraaste puuttuu kuvasta)

Nami <3

Hieman jos omena-kaurapaistosta.....

Onskan kanssa poniajelulla <3

Tämmöisiä höpötyksiä tällä kertaa !  Mitäs te ootte touhuillu ? :)

<3 Henna