Mitä teille kertoisin ?

Mitä teille kertoisin, mistä oikein aloittaisin ?   

Hyvin jännä tunne on tämä:  raastava ikävä blogin sekä lukijoiden pariin, kirjoitusinto valtava - mutta pää typösen tyhjä.  Kädet syyhyten istahdan koneen ääreen, mutta aloittaminen tuntuu vaikealta. Olen useita kertoja istunut tässä näin -  tuntien, ettei olisi mitään järkevää tai kiinnostavaa kirjoitettavaa. Hetken tyhjää blogisivua tuijoteltuani lähtenyt pois pettymyksen tunne sisällä.  Minulla on paljon annettavaa, puhkun elinvoimaa ja onnea -  mutta miksi tunnen itseni voimattommaksi lukiessani otsikon Hiomattomat Timantit ?  

Kuitenkin, nyt en häivy tästä vaikka mikä tulisi !   Juurrutan hanurini nyt tähän tuoliin hetkeksi, olkoonpa mikä lopputulos tahansa!  Tämä rakas harrastus ja elämäntapa on ollut horroksessa, enkä halua kasvaa erilleen tästä. Mutta tarvitsen edelleen teidän apua!  Jotta tämä ei olisi tätä ainaista kuulumishömppää, kaipaisin postausehdotuksia, kymyksiä kommentteja - palautetta!

Jos nyt vähän niitä kuulumisia kuitenkin.  Täällä elämä on touhuntäyteistä, mikä ei oo varmaan mikään uutinen kenellekään :D  Mutta mikä on ehkä uudempaa, on se että olen oppinut sanomaan ei,  jättäytynyt sivummalle. Toki ekat kerrat kirpaisi kovasti ja ne päivät usein kieriskelinkin omantunnon tuskissani, mutta kaikkeen tottuu ja jonkinlainen turtuminen on tässä asiassa hyvästä.   Keväällä huomasin terveydentilassani niin vakavia oireita, että oli pakko viheltää peli poikki.  Pienen lapsen äiti ja kirppusirkuksen pyörittäjä ei voi olla joka paikassa läsnä, ei kukaan ole kone.  Minä yritin olla kaikille läsnä ja avuksi, osallistua kaikkeen, enkä uskaltanut sanoa ei -  sillä tavalla tapoin itseni henkisesti. Nyt kun olen saanut elää itselleni, perheelleni, parisuhteelleni ja omalle kodille elukoineen - olen todella onnellinen ja uskallan jopa väittää - tasapainoinen.  Alan löytää itsestäni sitä kadotettua uutteruutta ja energiaa,  mikä on vahvuuteni.  Ja mikä hienointa, tunnistan itsessäni jo pientä huolettomuuttakin !

Tällä hetkellä tuolla ajtusmaailmassani kaikista eniten pinnalla on varmasti Karisman tiineyttämispuuhat.  Tammuska siemennettiin kaksi viikkoa sitten, ja sunnuntaina olisi sitten eka tiineystarkastus!  Ette toverit usko, miten minua jännittää!  Kuitenkin olen hyvin jalat maassa-tyyppi, enkä ole hypettänyt asiaa sen suuremmin.  Olen valmistautunut siihenkin, ettei tamma ole tiine.  Tuossa tapauksessa tamma jää tarkastusreissullaan asemalle odottelemaan uutta kiimaa, uutta yritystä.  Jänniä aikoja elellään siis! Kirjoitan kyllä syvempiä ajatuksia varsa-projektista tulevaisuudessa.

Koska on kesä,  ovat myös aitahommelit taas täydessä vauhdissa !  Jatkoin viime kesänä aloittamaani pisteaita-urakkaa takalaitsan aitaamisen muodossa ja kivastihan tuo tuossa etenee pätkä pätkältä.  Innovatiivisen ja kiireisen maman on vaan toteutettava itseään välillä yömyöhällä, kun muuten ei meinaa päiväsaikaan ehtiä.   Aika hidasta hommaahan tuo on, kun roudailee kuusenrangat, karsii ne ja pystyttää aidan - mutta on se sen arvoistakin.    Sen verran vilppiä annoin itseni harrastaa ja otin rautalangan helpottamaan aidan pystyttämistä ja tulee siitä huomattavasti tukevampikin niin. Ihaninta olisi saada takapihalla oleva pikkuinen laitsan läntti kokonaan aidattua, mutta katsotaan miten pitkälle tänä kesänä pääsen :)  Aika hassunnäköistähän tuo ehkä on, mutta onpahan tekjänsä näköinen luomus!

 Viikonloppuna ollaan todennäköisesti Onnin kanssa aika paljon kaksistaan, kun Kimmon serkku tulee meille kyläilemään ja pojat taatusti viettävät kalassa suurimman osan ajasta :) Sitten sunnuntaina lähetään jännäämään tamman masun tilannetta.  Mistä haluaisitte minun postaavan ennen sunnuntain jännäriä  ?   

<3 Henna