Minun päiväni

Ystäväni Lauran ehdotuksesta inspiroituneena, toteutin tänään postauksen minun päivästä kera kuvien ja aikataulujen.  Kaikista hetkistä minulla ei ole juuri sen hetkisiä kuvia tai muutenkaan tarkkaa muistikuvaa, mutta silti sain jonkin verran napsittua kännykällä kuvia ja toivon mukaan kuvattua aika hyvin myös päivän aikataulun. Päivään mahtuu jos jonkinmoista pikku askaretta ja monta muuttujaa matkassa.  Usein päiväni ovat aikamoista hulinaa, onneksi tänään ei sentään päivän ohjelmaan kuulunut ratsastusta tai imuroimista sillä tein ne hommat eilen. 

Mutta mennäänpä itse asijaan eli tähän päivään : 

Klo 7:00 :    Jonkin aikaa Onnin jutustelua (äettäettäeettäääe!) unen läpi kuunneltuani, nousin ylös ja katsoin kelloa:  "Voi perse,  kello on vasta 7 !"  Yöunta karttui ruhtinaalliset 3,5 tuntia  :D  Minulla oli taas nukahtamisvaikeuksia yöllä.   Silti mulla on ihan ok fiilis herätessäni.

 

Klo 7:10 :   Lämmitän Onnille aamuvellin,  lisään d-vitamiinitipat sekaan.  Pikku-ukko jää juomaan aamuvelliiään sitteriin ja katsomaan muumeja kun  minä lampsin yömekko ja neuletakki ylläni tallille.  Kun pollet imeskelee aamurehujaan,  kannan vedet ja laittelen aamuheinät.   Pässit tarhaan heinän mussutukseen.

Koiranpennuille aamupalaa.  Pentunappuloista tehtyä "puuroa"  ja piimää. 



7:40 :    Mulle aamupalaa.  Kaurapuuroa, raejuustoa sekä vadelmia pakkasesta.  Toimii - ainakin toistaiseksi ;)   Katson boksilta tallennettuja sarjoja, mitä ei aina ehdi katselemaan.


 

8:30 :    Kuorin ja pilkon potut kattilaan, teen niistä Onnille perunasosetta, jota se syö normiruoan tai kaupan lastenruoan kylkiäisenä.   Teen usein myös kotiruokaa, mutta tänään ei ole sellainen päivä.  

 

Samalla kun potut alkaa kiehua kattilassa, laitoin pentujen nappuloita veteen likoamaan uutta puuroa varten.  Teen usein ison kulhollisen mössöä, jota riittää yleensä noin päiväksi.  Puuron lisäksi pentujen ruokaan kuuluu piimä sekä jauheliha.   Iida imettää vielä pieninä annoksina pentujaan, mutta kyllästyy nopeasti pentujen hampaitten narskauksiin. 


 

Klo  8:45 :  Paketoin pari pientä pakettia sekä yhden ison valmiiksi postiin vietäväksi.  Kannan auton peräkonttiin myös yhden pienen kaapin, jonka myyn pois tilaa viemästä.  Vien sen sitten päivällä matkahuoltoon kulujen arviointiin.



Meikkaan myös vähän, mikä on hyvin harvinaista mulle nykyään.  Kuitenkin, pieni piristys naamaan tekee hyvää.   Potut on kypsiä kattilassa, joten eeku soseen tekoon. Vähän voita ja maitoo sekaan niin nam.

 

 

Klo 9:00 :   Keitän itselleni aamukaffeet.  Onni leikkii lattialla leluillaan ja käy välillä halimassa äitiä.  Haliessa taitaapi haista vähän kakka ja minun kysyessäni, että onko pojalla köntsät housussa  - alkaa Onnia naurattaa.  Pyllyn pesulle,  pepun ja kulkusten rasvaus  / vaipan vaihto.  Samalla puhtaat vaatteet ylle muutenkin.

Istahdan sohvalle ja nautin kahvia mun ihanan  "puhtaasta" kupposesta, katson uutuussarjan "Nymfit"  ekaa jaksoa.  No en oikein tiijä - Mustat Lesket on selkeesti parempi.   Kuitenkin satuin nappaamaan kuvan just hyvän mainoksen kohalla, sattupas sopivasti - aika kreivin aikaan  ! :D

 

9:45  :  Onskalla tuntuu olevan nälkä, joten tässä välissä Onni saapi evästä.  Tälläkertaa perunasosetta ja kananmunasoossia.  Sai vielä itse syödä suolakeksi ruoan päälle.



 10:10 :  Onni jää leikkimään ja muumeja katsomaan, kun minä pikaisesti kipaisen antamaan hevosille lisää heinää.  Samalla kännykällä sovin huomiselle heinänhakureissun, saadaan taas polleille uusi pyöröpaali.   Samalla reissulla huomaan, että lintujen ruokintapaikalla alkaa siemenet loppua, joten kipaisen vielä varastosta tinteille lisää siemeniä.





10:20:  Tulen tallilta ja Onni on melkein nukuksissa olohuoneessa.  Vien hänet omaan sänkyyn päiväunille ja odottelen hetkisen, että hän nukahtaa kunnolla.   Laitan pyykkikoneen pyörimään, tällä kertaa vuorossa keittiön tuolien istuinpäälliset ja muutama pyyhe.



Klo 10:30:  Kiiruhdan pihalle, aikoen aloittaa heti tallin siivouksen. Sitten näinkin meidän mammutti-pappa Vusen auringossa kera paksun villapeitteensä ja siitä lähtevän pölypilven.  Haen tallilta viilan ja rapsuttelen rupsusta irtokarvoja pois.   Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että saisin rapsutella tuota möhökkiä varmaan tuomiopäivään asti.  Tuo karvakerros on ihan älytön !  Aloitin hevosille vitamiinikuurin karvanlähtöajaksi ja haen myös rautaa niille perjantaina Kuopiossa käydessäni.



10:45 : Siivoilen tallin, samalla ystäväni soittaa minulle ilmoittaakseen saapuvanha kaffeelle.  Pikainen tallin siivous, puhelu eläinlääkärin kanssa ja sitten turisenmaan mukavia kupposen ääreen.  Ennen sitä kuitenkin käytettiin pentuja jaloittelemassa pihalla.   Kahvittelun yhteydessä hoidan facebookin kautta kauppoja sekä vähän muutakin asiaa.






Ööö..  ja tässä vaiheessa on kellonaika ?  :D 

Ystäväni lähdettyä touhuilen kaikenlaista, levittelen pyykkejä,  otan vielä muutaman puhelun mm. hevosjuttujen tiimoilta.  Tarkistan seuramme viimeisen johtokunnan kokouksen pöytäkirjan sekä sen liitteet ja aloittelen viime viikkoisen vuosikokouksen pöytäkirjan puhtaaksi kirjoittamista.  Laittelen pari tekstiviestiä seuran hommiin liittyen.  Muistaakseni vastaan pariin sähköpostiin.  Kuuntelen musiikkia samalla ja hoidan facebookin kautta muutamia kirpparijuttuja.  Haen postin tienvarresta ja sieltähän postilaatikosta löytyi nettikirppikselta ostama mekko kivasti maksikirjeenä.  Tykkeen <3

Kellonaika edelleen hukassa mutta.. 

Onni heräilee pikkuhiljaa. Saa välipalaa: leipää, maitoa ja hedelmäsosetta.  Ruoka maistuu huonosti, koska uudet hampaat taas ottavat tullakseen.   Juomapuoli maistuu paremmin. Minäkin syön ruhtinaallisen lounaani:   Herne-maissi-paprika pussillinen keitettynä sekä tonnikalaa meksikolaisittain. gourmeeta.





Klo 13:50:  Toinen ystäväni soittaa ja tullee kahville.  Taas maailmanparannusta hyvässä seurassa. Myös Kimmo tulee töistä kotiin kahden jälkeen.  Ilmoitan Kimille, että huomenna haetaan heiniä kunhan hän kotiutuu töistä ja parturista.  Jalkani murtanut ystävämme soittaa ja sovimme että käymme illalla häntä katsomassa Kimmon kanssa.  Lähden saunalle siivoamaan tilat pentujen jätöksistä sekä vien puhtaan peiton niille.  Laitan myös ruoat taas valmiiksi.  Kimmo sekä ystäväni vahtivat pentuja pihalla sillä aikaa kun minä jynssään saunan lattiat katuharjalla.  Voitte vain kuvitella sitä vesihöyryn sekä pennun ulostuksen tuottamaa yhteistä aromia, mikä sieraimiin kantautuu.  Onneks lapan shaibaa myös työkseni, se helpottaa.   Ystäväni laittaa mulle kuvaviestin ja hauskan jutun,  mutta pöllö unohdan vastata siihen.  Onskalla tais mennä tässä välillä kontsät housuun toistamiseen joten samaan syssyyn siivotaan nekin kakit pois :D





15:30:   Olimme sopineen eläinlääkärin kanssa pentujen tarkastuksen tälle päivälle.  Oli puhetta että hän tulisi klo 14-15 välillä, mutta edellinen työkeikka luollisesti venyy ja hän soittaa siitä minulle.  Istun hetkisen koneella tehden kirjallisiä töitä ja tyhjennän pyykkikoneen puhtaista.  Laitan pentujen entisen alustäkin pesuun.  Tajuan, että posti  ja matkahuolto menee viideltä kiinni joten kiiruhdan pikaisesti käymään kylällä viemään paketit postiin, noudam myös pari saapunutta pakettia itselleni.  Arvioitutan yhden paketin toimistuskulut ja ilmoitan niistä ostajalle. Käyn myös viemässä pikkukaapin matkahuoltoon, arvioitutan kulut ja ilmoon niitä ostajalle.  Käyn kaupassa ostamassa salaattitarpeet, mutta unohdan käydä apteekissa.  Tajuan sen kotimatkalla ja sekös potuttaa, ja pettymys saa nousemaan kyyneleet silmiin vaikkei todellakaan ole mikään vakava juttu.  Sitä on vaan niin väsy, että pienikin asia saattaa itkettää. Ryhdistäydyn ja totean:   "noh huomenna sitten myös apoteekkiiin, kun vien uudet paketit postiin. "

Omista paketeistani kuoriutui "uudet"  hankinnat Karismalle.  Ihana Lamicellin kouluhuopa sekä Eskadronin kuljetussuojat. Minulla on jo entuudestani tuollainen huopa sinisenä, mutta koska tuo on malliltaan ja ulkonäöltään niin passeli meille - ostin myös saman mallin eri värissä.   Ostan lähes kaiken kirpputoreilta ja myyn myös itse aika paljon joutavaa tavaraa pois netin kautta. Oli minulla vasta kirppispöytä paikallisella kirppiksellä, josta sain rahaa kasaan ihan kivasti.   Näin minä säästän pennosia ja toki suon itselleni mahdollisuuden shoppailla ;)






Ei taaskaan mitään muistikuvaa, paljonko kello on mutta : 

Vein hevosille heiniä, mutta unohdin tarkistaa veden.  Annan niille valtavan kasan, sillä en tiedä mihin aikaan selviän niitä ruokkimaan seuraavan kerran joten pelaan varman päälle. Ne saavat mussuttaa koko päivän vapaasti heinää, mutta joku aika sitten purin ja siirsiin vajaan suurpaalin talliin kosteudelta suojaan ja olen siitä antanut pitkin päivää poneille heinää mussutettavaksi.  Eipähän mene ainakaan hukkaan, kun eivät pääse löystynyttä paalia purkamaan ja polkemaan jalkoihinsa.  Huomenna saavat sitten uuden kokonaisen paalin tuhottavakseen. Ohikulkiessani Vuse ilmoittaa olevansa hellyyttä (lue: leipää ja porkkanaa)  vailla, ja hörisee äitille samettisella turvallaan.  Minä taas olen niin manipuloitavissa tuon töhinän voimalla ja lörttönaama tietenkin saa suukkoja, leipää unohtamatta.  Eikä Kb:kaan tietenkään jää iliman.



Öö?  Oliskohan klo jotain 17 tai sen päälle ? 

Istuudun koneelle kera vesilasin ja alan naputella pöytäkirjaa loppuun.  Soitan kysyäkseni neuvoa asiakirjoten suhteen.  Musa pauhaa antamassa vauhtia. Hyvätahtisesta musasta huolimatta homma on hidastempoista, koska olen vähän hidas itsekin ja samalla tulee yksi jos toinen yhteydenotto sekä kauppahommien sekä ystävien osalta. Käyn levittämässä pesussa olleen pentujen peitteen ulos terassinkaiteelle tuulettumaan ja kuivumaan, lajittelen työkaverilta saamia lastenvaatteita ja laitan niistä osan pyykkikoneeseen pyörimään.
 



Klo 18:00 tai sinne päin:   Eläinlääkäri kurvaa pihaan ja lähdetään tarkastamaan koiranpennut.  Jokainen sai hyvät arvostelut ja allekirjoitetut paperit tarkastuksesta.  Huomenna käyn ostamassa ne unohtamani matokuurit apteekista ja madotan koiruudet.   Eläinlääkärin kirjoittaessa todistuksia, minä käyn katsomassa hevosten vesitilanteen (oli sitä onneks vielä ihan hyvin, huh )  ja syön pikaista salaattiateriaa.  Salaattiin kuuluu frisee-salaattia, viinisuolaheinää, rucolaa, miniluumutomaatteja, raejuustoa, kevyt kinkkusuikaleita, muutama perunakuutio  sekä pähkinöitä.    Käytiin vielä eläinlääkärin kanssa tarkastusta läpi ja saan häneltä vielä hevosille tilaamani matokuurit valmiiksi keväistä madotusta varten.




Klo 19 ja vähän piälle (eisssshhhhe oo niiijjjuustssshhhhtiiisssha :D .)   : Levitän pestyt pyykit taas kuivumaan ja vastailen pikaisesti blogin kommentteihin.  Saan puhelun työkaveriltani. Itseasiassa katson nyt luuristani puhelutiedot ja puhelun aika on 19:22 eli ei olla pahasti metsässä ajan suhteen tässä tarinassa.   Hän hakee minulta vanhan ikkunan tuunatakseen siitä ihanan sisustustaulun seinälle. Kimmo on hoitanut Onnia tämän koko  useamman tunnin hässäkän ajan, syöttänyt ja pukenut pojan valmiiksi lähtöön. Hetken aikaa vaihdeltuani kuulumisia ihanan työkaverini kanssa, käytiin katsomassa pentusia.    Kiiruhdettiin Kimin kanssa kauppaan ostamaan Kinder- munat aiemmin päivällä soittaneelle toipilaallemme ja toki meille kaikille muillekin. Kylläpä maistui <3    Keitellään kahveet ja heitetään läppää. Minä kerrankin selaan jotain naistenlehteä, wow!   Nauran kunnolla moneen päivään noitten pässien jutuille.  Tajuan syöneeni tänään taaaaaas suklaata vaikka yritin muistaa pitää suuni supussa sen suhteen. Huoh.  Ystäväni soittaa, mutta juuri sillä hetkellä ehdi vastaamaan.  Toinen ystävä laittaa facessa viestiä sopiakseen puhelintreffejä.  Sovitaan se klo kymmeneksi illalla ja jatketaan vielä juttua facebookissa.







Kotiudun ehkä joskus hieman ennen kymmentä.  Käyn laittamassa pollet talliin ja antamassa pennuille ruokaa, tarkistamassa että kaikki on hyvin.   Otetaan nukahtanut Onni autosta, puran ulkovaatteet ja vaihdan vaipan. Iltavelli pojalle.  Ystäväni soittaa ja  minä kipitän yläkertaan koneen äärelle.  Onni ja isi hengailee alakerrassa. Lärpätetään ystäväni kanssa taas tuttuun tyyliimme ihan hyvän aikaa.  Samalla toiset ystäväni huhuilevat facebookissa ja naputtelen vastauksia heille. Jossakin välissä puhelumme ystäväni kanssa loppuu ja aloittelen postaamaan.  Samalla facebookin keskustelut käy kuumana siinä sivussa. 

Postaan tätä  ja kärsin dementiasta sekä aivoverenkiertohäiriöstä.  Joku vois joskus kulkee mun perässä kameran kanssa ja taltioida kaiken videolle,  sillä mun jutut on olleet taas erittäin tasokkaita ja etenkin nuo mielenvaihtelut.  Kaikki tämä olis huomattavasti viihtyisämpää videomuodossa, epäilen.  Luojan kiitos tänään oli hevosteluista vapari.   Huomenna odottaa samantyyppiset päivittäiset askareet, molempien hevosien kepoisat  läpiratsastelut, muutama puhelu, pakettien postittamiset, seura-asioiden viimeistelelyä ja pyöröpaalin haku.  Jos vaikka ehtis sinne salillekin iltasella.    Nyt väsyttää.  Painun iltapesun kautta vielä hetkiseksi soffalle nauttimaan jotain iltapalaa, teetä ja katsomaan tämänhetkisiä lempisarjojani joita ovat mm. Farmi,  Jutta ja puolen vuoden superdieetit ja Vampyyripäiväkirjat.  Hyvin todennäköisesti siivoan vielä Onnin lelut lattialta.  Tänään en imuroinut sillä tein sen onneksi eilen.



Allekirjoittanut kiittää ja kumartaa!  Huomenna vielä rutistan hommelit loppuun  ja sitten rennompaan viikonlopun viettoon :)

Mitä piditte postauksesta ?  Jos jotain epäselvää jäi niin kysykee,   mulla ei aina nuppi toimi niin kuin haluaisin ja joku kohta tai aika saattoi jäädä vähän huolimattomaksi / vääräksi. Kuitenkin, tämmöinen oli suurinpiirtein minun päiväni tänään.  Mitäs te duunasitte  ?

<3 Henna

Ajatuksia blogin tulevaisuudesta

Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että mietin vakavasti blogini tulevaisuutta.  Että onko se minkäänlainen tai että onko sellaista ylipäätään. Olen harkinnut lopettamista  tai ainakin pienelle tauolle pistämistä.  Tunne on hautonut sisälläni jo pidempään, voimakkuuttaan välillä säädellen  ja nyt voin kertoa että ollaan siellä voimakkaimmassa ääripäässä.

Nämä on niitä hetkiä kun tulee se tunne, että ei ole mitään annettavaa eikä kerrottavaa - minä olen bloggaajana turha ja on tunne kuin kirjoittaisi yhtä tyhjän kanssa.   Tiedän, että näin ei kuitenkaan täysin ole, sillä saan edelleen silloin tällöin aivan mahtavia kommentteja, joissa mm. kiitetään rohkaisevista teksteistä.  Ne potkaisee mua aina taas askeleen eteenpäin ja antaa tälle kaikelle taas hetken enemmän elinaikaa.  Mutta silti, on myönnettävä - bloggaaja-itsetuntoni on hukassa.  Ironista sinänsä, viime postauksessa kirjoitin että "MINÄ PYSTYN"! :D   Totta, minä pystyn - mutta se nyt on sanomattakin selvää etten kaikkeen. En ole kone, on iso haaste käydä töissä ja pyörittää kotona olevaa sirkusta. Saati sitten huolehtia itsestäni ja ihmissuhteistani.  Jos meinaan saada tietyt asiat kuntoon, on jostakin tingittävä.  Blogini tästä on kärsinyt jo valmiiksi ja olisi sääli nyt hyljätä se kokonaan -  mutta ajan puutteellisuus saa miettimään kaikkea epätoivoista.  En halua olla välinpitämätön teitä kaikkia kohtaan ja olla vaan hiljaa /postaamatta  -   vaan koska te olette tärkeitä,  kerron jo etukäteen mitä tässä nyt olen viime aikoina pohdiskellut.



Avauduin tästä samoisesta asiasta ystävälleni ja hän ihanasti olikin jo aiemmin ehdottanut että uudistaisi blogini ulkoasun  ja ehdotti sitä jälleen. Ja miksipä ei,  sehän varmaan piristäisi meitä kaikkia.  Tykkään mustavalkoisesta fiiliksestä blogistani, sillä niin kuin minä ja minun elämäni on - on myös tämä blogi hyvin mustavalkoinen.  Mutta onhan elämässäni myös lämpöä, joten pieni säväys sitä voisi toki auttaa. Silti minusta tuntuu, ettei tällä säälittävällä blogillani ole tällä hetkellä mitään merkitystä tai että tätä on järkeä käydä päivittäin tuijottelemassa toivoen että täällä olisi enemmän elämää.

Elämä täällä lähtee nimenomaan minusta itsestäni,  minä tämän blogin loin ja minun ensimmäinen tehtäväni on pitää tätä elossa.  Kaikki muu on sitten plussaa ja toivottavaa. Olen ollut itse passiivinen kirjoittaja ja viime ajan postaukset on olleet säälittäviä kuulimispostauksia, jossa lässytän kerta toisen jälkeen samoja asioita.  Tottahan se on,  elämäni rullaa hyvin pitkälti tällä hetkellä samalla tavalla.   Turha siinä on kauheesti vuorovaikutusta lukijoiden kanssa odottaa.  Joten en moiti, että kommentteja tulee kävijämäärään verrattuna todella vähän.

Jokaikisestä kommentista täällä tulen superonnelliseksi ja olen niistä todella kiitollinen.   Saan kuitenkin suurimman osan kommenteista blogin ulkopuolella, joko kasvotusten tai viesteissä. Sekin tuntuu hyvältä, mutta toisaalta saa minut myös hieman ärsyyntymään:  Miksi palaute on vaikea kirjoittaa tänne jonne se kuuluu ?  Sen voi antaa edelleenkin olemalla rekisteröitynyt lukija taikka anonyymi.  Jokaikinen tekisi minut niin onnelliseksi.




Minulle itselleni erinäisten blogien lukijana on tärkeää, että postaukset on huolella kirjoitettu.  Asiat on kuvattu hyvin ja realistisesti.  Asian käsittely on laajaa sekä syvällistä, postaukset erilaisia ja itsearviointia tapahtuu, olkoonpa aihe mikä tahansa. Kommentteihin vastataan ja huolella.  Toki kaikkiin ei voi vastata kilometrin pituisesti, tässäkin maalaisjärjen käyttö on sallittua. Jos kommentti on suppea ei voi odottaa laajaa vastausta.  Itse kommentoin silloin tällöin muiden blogeihin, ja joskus vastauksen laatu on määrännyt sen - kommentoinko jatkossa yhtä ahkerasti.

Minun puutteeni bloggaajana on valtavat, mutta suurin on ehottomasti postausten harvuus ja materiaali- köyhyys.  Niitä tulee harvoin ja ne on olleet todella samanlaisia viime aikoina. Ideoita olisi, mutta mistäpä toteutus?  En saa kuvaajaa ikinä - en tallille, en salille  ja kotonakin saan usein ruinata kuvausapua. Viimeisimmän postauksen halusin kirjoittaa rohkastaakseni itseäni ja muita, olkoonpa aihe tai elämäntilanne mikä tahansa.  Mutta loppupeleissä tuntui, että sekin oli vain säälittävä yritys elvyttää tätä uppoavaa laivaa.



Mun täytyy nyt vähän aikaa miettiä, mitä minä teen tämän kanssa ja elämälläni ylipäätään. Kuntoremppani etenee taas, mikä on mahtavaa -  ja siitä haluaisinkin postata taas.    Paljon on kuitenkin muutenkin tapahtumassa, isojakin juttuja - ja toivoisin että voisin niistä ja niitten etenemisestä kirjoittaa jatkossa enemmän. Mutten ole varma, haluanko niistä vielä kertoa ennen kuin kaikki varmistuu. Ja tämä ei ole loukkauksena kenellekään, tämä on vain tämänhetkisen minuni tapa toimia.     Olen nykyään ihmisenä  enemmän sellainen, että pidän aika matalaa profiilia siihen asti - kunnes asia on oikeasti kondiksessa.  Nykyään en muutenkaan uskalla nuolaista, ennen kuin tipahtaa.   En halua antaa turhia lupauksia, vaikka siihen toki sorrunkin joskus.   Lukijani, te olette aivan mahtavia - muistakaa se !  Kuitenkin, lukijamäärään verrattuna on kävijämäärä vähintään kaksinkertainen. Sinne mahtuu superhienojen tyyppien lisäksi myös niitä, jotka ei minulle välttämättä hyvää tahdo ja myös siksi haluan pitää vähän matalampaa profiilia. Se on vastoin mun tahtoa, mutta mennään vielä hetken aikaa näin.  Asiat kyllä paljastuu aikanaan.

Emmä tiijä, tämä nyt oli tämmöinen epätoivoisen kirjoittajan avautumis-postaus ja meinasin jo pyyhkiä tämänkin pois ja pitää suuni supussa. Mutta se olisi väärin mua ja teitä kohtaa, ei todellakaan pidä tukaduttaa tunteita. Pyydän,  älkää ottako tätä postausta henkilökohtaisesti.  Minä vaan nyt kerroin mitä minä tasan tarkkaan tällä hetkellä ajattelen, en halua sitä salata keneltäkään. Te rakkaat lukijat ansaitsette parempaa.  Ehkä mä nyt koitan yrittää ryhdistäytyä täällä ja panostaa myös tänne.   Ruinata vielä vähän kuvausapua ja tehdä muutaman rohkean askeleen kohti tulevaa.  Ottaa riskejä ja olla avoin niistä. Olla se oma rohkea itseni.  Mie nyt vielä hetken kuitenkin kokoan itseäni ja muutama potku perseelle ei olis pahitteeksi.


<3 Henna

Minä pystyn ! Ja niin pystyt sinäkin!

"En mie ossaa!" 
"En mie tajjuu!"
"En uskalla!"
"Oon huono"
"En minä opi"
"En edes yritä"
"Ei se onnistu kuitenkaan"

 ja niin edelleen...

Kuulostaako tutulta ?  Liippaako läheltä ? 

Minä löydän usein omasta sanavarastostani noita lauseita, tai ainakin niitä muistuttavia sellaisia. Vähättelen itseäni ja koska teen sitä itselleni, luulen muiden tekevän niin.   Tai  toisessä ääripäässä naureskelen epäuskoisesti tai lähinnä vaivautuneena,  jos joku kehuu minua.  On hyvin vaikea uskoa siihen, että osaisi jotakin tai edes kehityskelpoinen yksilö.  Kauniit sanat tuntuvat hyvältä mutta niitä on vaikea sisäistää.

Useimmiten uusien asioitten ja haasteitten tullessa vastaan, olen herkästi stressaantunut, epäillyt omaa kykyäni omaksua uusia tapoja tai oppia ylipäätään mitään uutta.  Ottanut paineita siitä, että teen virheitä ja tuotan toisille pettymyksen. Olen useasti koittanut vakuuttaa, että on taatusti aina joku toinen joka osaa asian minua paremmin. Olen kuvaillut itseäni "kellarissa kasvaneeksi"  tai että aivoni ovat hevosen lantakaasujen sekä kusen ammoniakin syövyttämät ja surkastuttamat.   Että ei minusta ole.

 

Mitään ei voi oppia eikä mihinkään tottua -  JOS EI YRITÄ.  Ota sitä ensimmäistä askelta kohti kehityskaarta. Sen olen oppinut viimeisimpänä läksynä. Olen useimmiten epäonnistumisen pelossa jättäytynyt takavasemmalle,  nostanut kädet ilmaan ja huutanut paniikissa että minä en osaa.   Luovuttanut ennen kuin edes ajatellut että voisiko tätä edes yrittää. Olen useimmiten mahdollisuuksien ja armollisuuden ihminen muille, mutta miksen itselleni ?

Konkreettisimmin tuon olen viime aikoina tuntenut ollessani tuore hevosseuran sihteerikkö.  Olen edelleenkin itselleni vihainen siitä, etten aikoinaan osannut sanoa EI, kun minua tehtävään pyydettiin.  Mutta silti se oli myös yksi parhaimpia päätöksiäni -  ottaa askel kohti sellaista asiaa, mitä olen aina pyrkinyt välttämään ja sekin ihan vain siksi etten usko itseeni.  Suorastaan inhoan kirjallisia töitä, virallisia juttuja-    inhosin niitä koulussakin. Kimmolle sysään kaikki mahdolliset parerityöt ja virasto-asiat.   Ihan vain siksi, että pidän itseäni tyhmänä kuin saapas enkä luota itseeni.

Mutta jos jään jumittamaan tälle pienelle mukavuusalueelleni käyttäen koko aikani ja energiani itseni aliarvioimiseen - en ikinä tule kehittymään tai mitään oppimaankaan.  En ole ruudinkeksijä, sen tiedän -  mutta sitkeän ja ahkeran luontoni vuoksi taatusti kehityskelpoinen yksilö.  Osaan pyytää apua ja neuvoja, haluan kehittyä ja tehdä parhaani.  Olkoonpä kyse sihteerikön töistä tai jostain ihan muusta asiasta elämässäni.

Terve nöyryys on sallittua ja hyväksikin, mutta itsensä lyttääminen ei.  Epäonnistumisia tulee ja niin pitääkin, niistä aina opitaan.  Minunkin pitää oppia se, että epäonnistumisistakin itää aina jotain hyvää - ennen kaikkea mahdollisuuksia.  Noustaan ylös, karistellaan pölyt vaatteista ja jatketaan matkaa.   Hetken voi miettiä, mikä meni mönkään ja siitä ottaa onkeensa. Mutta vatvomaan ei saa jäädä, vaan kääntää häviö voitoksi. Seuraavan kerran sitten uudella tsempillä ja vähän paremmin!

 

Sihteerikön virkaan vielä palatakseni sen verran, että vielä muutama / pari viikkoa sitten itkien koitin selvitä paperisodasta ja itkin lähinnä sitä, ettei minun lahonneeseen kaaliin meinannut upota sitten millään, miten kaiken pitäisi mennä ja edetä. Ja tämä minun mittakaavan "paperisota"  tarkoitti muutaman asiakirjan laatimista ja arkistojen penkomista. Mutta asiat saivat valtavat mittasuhteet,  kun olin muutenkin niin väsynyt ettei ajatustyöstä meinannut tulla mitään.  Mutta käytyäni hetken ulkona hengähtämässä ja itseäni kokoamassa, sainkin ajatuksesta kiinni ja sain hommat suhteellisen hyvin pakettiin.  Vielä on paljon hämärän peitossa monessakin suhteessa, mutta homma alkaa pikkuhiljaa selkiintyä.  Ja sitä myöten usko itseenikin alkoi herätä:  Ehkä mie sittenkin voin oppia nämä hommat, enhän minä ole yksin vaan minulla on iso ja super-ihana tukijoukko minua perehdyttämässä kaikkeen tähän.  Juurikin näitten ihmisten takia haluankin pysyä remmissä mukana ja kantaa korteni kekoon.   Silti minua usein pelottaa, että sählätessäni papereitten kanssa tai möhliessäni muutenkin, en saa armoa vaan kun kerran möhlii niin on täysi nolla siitä eteenpäin.    Mutta tämä kaikki, suorastaan paska ajattelumaailma kumpuaa vain minusta itsestäni.  Minä vaadin täydellisyyttä itseltäni, virheisiin ei ole varaa.  Minulle ollaan armollisia,  mutta pahin tuomari itselleni olen minä.  

En ole vaan uskonut itseeni.  Se epäusko omiin kykyihin ja muutenkin hukassa ollut usko omaan minuuteen - on jarruttanut elämääni aivan liian pitkään.  Ja se saa nyt luvan loppua!  Ryhdistäydy nainen!  Tähän mennessä olen lannistunut herkästi omista virheistäni, jäänyt vatvomaan niitä. Ylipohtinut toisten sanomisia ja antanut niitten peräännyttää minut... Mutta nyt alkaa uusi aika:  MINÄ PYSTYN, MINÄ KYKENEN !   Vähättelyistä, joko itseni tai ehkäpä joskus ehkäpä tulevaisuudessa muidenkin - aion saada vain lisäenergiaa ja tarmoa yrittää. Minä vielä näytän itselleni, että ähäskutti - minä tein sen!  Olen tehnyt sen ennenkin, ja teen sen nytkin.



 Aion ottaa askeleet kohti uusia ulottuvuuksia. Oppia, nähdä ja kokea. Todellakin tulen kompuroimaan polullani, mutta aion nousta vaikka kuinka olis polvet ruvella ja persaus mustelmilla. Nämä suunnitelmat pitää, ja voin muutaman kuukauden, vuoden - tai jopa viiden päästä todeta, että ähäskutti - minä pystyin ja kykenin.  Näin ja koin, kehityin ja opin.  Minusta tulee vielä parempi ja kyvykkäämpi ihminen. Vielä unelmoin siitä, mutta kaikki on saavutettavissa.  Enää en vertaile itseäni muihin vihaten itseäni siksi etten ole jotain mitä muut on, vaan rakastan itseäni ihan tällaisenaan ja antaen itselleni mahdollisuuden olla onnellinen ja pitää huolen itsestäni. Olen tätä ajattelutapaa toteuttanut kunnolla vasta muutaman päivän, ja voin nyt jo kertoa että TOIMII!



Sama pätee teihin rakkaat ystävät !  Uskokaa itseenne ja unelmiinne !  Olkaa valmiita ottamaan riskejä, näkemään vaivaa ja tekemään töitä asioitten eteen!  Muistakaa unelmanne ja tavoitteenne joka päivä,  ja sen mitä se vaatii toteutuakseen.  Ja vaikka epäonnistumisia tulisikin, muistakaa että niistä kumpuaa aina uusia kokemuksia jotka kasvattaa ja vahvistaa.  Joka päivä aukeaa uusia ovia ja mahdollisuuksia,   kun vaan avaatte itsekin mielenne ja sydämenne niille.

Isosti halauksia teidän viikonloppuunne ! 

<3 Henna

Vastauksia !

Nonniii  toverit, anteeksi kun jouduitte taaaas odottelemaan !   Nytpä olisi vastausten vuoro, kiitos kaikille kysyneille <3

 Mainitse pari tärkeää hetkeä elämästäsi, jossa teit jonkun valinnan joka vaikutti selkeästi elämääsi? Ja jos tähän saa tehdä jatkon niin kerro fiktiivinen tarina, kuinka elämä olisi mennyt eritavalla jos olisit valinnut toisin...olikohan tämä nyt vähä liian iso?

- Mie meinasin tosiaan tehhä tästä erillisen postauksen, mutta sitten pelko siitä, etten saakaan sitä aikaiseksi  sai minut nyt vastaamaan kysymykseen edes vähän suppeammin.  Oli sen verta hyvä kysymys, että harmi olis jättää vastoomatta eli:

Yksi iso valinta elämässä oli mennä nuorena naimisiin.  Ehdin olla vain 3 viikkoa täysi-ikäinen, kun astelimme Kimmon kanssa alttarille.  Aloitin seurustelun ensimmäistä kertaa 16-vuotiaana ja olen sillä samalla tiellä. On ihana ajatella viettävänsä elämänsä vain yhden ja saman tyypin kanssa, siis tarkoitan sitä että en ole pahemmin mitään säätänyt "villissä nuoruudessani". 

Toinen iso asia oli uskon löytäminen elämään.  Vaikka tällä hetkellä uskonelämäni on aikamoisen köyhällä pohjalla ja tunnen olevani aika kaukana Jumalasta, silti usko kulkee mukanani halusin tai en.  Vaikken koe olevani mitenkään esimerkillinen uskovainen tai ihminen muutenkaan,  toivon että sellainen lämpö ja toisista aito välittäminen on edes murto-osa sitä hehkua, mitä Jumala on elämääni tuonut. Haluaisin kyllä loistaa valoa enemmän ja sitä myöten lämmittää toisia maailmassa palelevia. 

Jos en olisi uskossa, tai naimisissa uskoisin, että elämäni voisi olla aikamoista draamaa, elelisin itsekseni ja eläisin täysin itselleni.  Naisena olen ylipainosta huolimatta ihan kaunis, joten ulkonäköni puolesta kiinnostaisin miehiä ( varovasti uskallan saamani palautteen perusteella näin sanoa). Kuitenkin, uskallan myös lisätä tähän perään että jos miehet vaan tuntevat minut luonteeltani yhtään sen paremmin - karttaisivat he minua kuin ruttoa ;D   Saattaisin käyttää aikaa ja rahaa enemmän ulkonäkööni ja itseeni, saattaisin olla jopa aikamoinen materialisti ja bilehirmukin, mutta samalla hukassa ja sisältä tyhjä. Ehkä kovempi ulkoa mutta pelokas ja hauras sisältä.

 

Kumpi on kivempi kusko vai neiti:D

Tää on niin paha kysymys, mutta mun on pakko vastata neiti!  Kusko on aivan ihana, meidän "hyvänmielen-mörssäri"  mutta jo ikänsä puolesta ei voi enää tarjota minulle sellaisia haasteita ja treenejä, mitä kaipaan.   Karisma sopii tällä hetkellä minulle aika  mukavasti hevosena vaikka meissä molemmissa ratsukon osina  puutteita onkin ja kehitysalueita vaikka muille jakaa. 



 osttako iloita pienistäkin asioista?

Kyllä mie mielestäni aika hyvin tulen iloiseksi ihan pienistä arkisista jutuista.  Nykyään on vaan alkanut tuntua siltä, että mikään ei meinaa riittää vaan jaksan aina unelmoida asioita eteenpäin, mikä on tosi ärsyttävää.  Oon välillä turhan innovatiivinen ihminen, en osaa elää hetkessä.   Oon aika yllytyshullu ja leikkisä ihminen, joten iloa osataan ottaa hetkestä kuin hetkestä, kun seura on yhtä heittäytyvää sorttia kuin itsekin olen. Yleensä viihdynkin sellaisessa seurassa parhaiten.



 

Osaatko antaa itsellesi anteeksi?

Riippuu hirveesti asiasta.  Arkiset jutut annan itselleni anteeksi, mutta ihmissuhdeasiat tai sellaiset moraaliset jutut on selkeesti vaikeempia unohtaa.  Jään todella herkästi vatvomaan jo vanhaa asiaa ja ruoskin itseäni aika pitkään jonkun töppäykseni jälkeen. 

Kumpi ensin, kaakaojauhe vai maito?


- No iliman muuta jauhe ekaks!

Kummasta pidät enemmän, hevosista vai kissoista?

- Vaikka minä kissoja rakastankin kovasti, valitsisin hevoset.

 

Millaista luulet elämäsi olevan 10 vuoden päästä?
-  Mä oon silloin jo nelikymppinen, apua!  Onni iso poika ja toivon mukaan Onskalla olis pikkusisko tai pikkuveli leikkikaverina.   Koira- ja hevoskatraassa on tapahtunut varmasti muutoksia, ja tiedä häntä jos mulla ei enää olekaan silloin hevosia ja asun jossain ihan muualla. Kuka tietää, 10 vuotta on sikapitkä aika :)


Jos sinun pitäisi ostaa joku uusi eläin (joka ei saa edustaa samaa eläinlajia kuin ne, mitä teillä nyt on) niin mikä eläin se olisi?

- Lammas !  Mie niin rakastan lampaita ja oon unelmoinut niistä jo useamman vuoden.  Mutta jospa mie nyt tyytyisin hetkeksi tähän "karjaan" mikä mulla täällä on.  Näissäkin on jo kiva työ :)

Pidätkö kesällä mielummin lyhyitä shortseja vai polviin asti ulottuvia housuja?

- Polviin ulottuvia housuja ehottomasti!  En oikein osaa pitää shortseja.  Hameet ja mekot on parhaita kesäisin.

Kengänkoko?
-Kengästä ja kengän mallista riippuen 38-39.

Missä Suomen kaupungissa haluaisit asua, jos et saisi asua siellä, missä nyt asut?
- Pohjoisessa oikeestaan missä vaan, mutta Kuusamosta oon aina tykänny erityisesti <3

Jos saisit 3 esinettä ilmaiseksi, mitä ostaisit?
- Onko maneesi, traileri ja kävelytyskone tavaroita ? :D 






Millainen olet suuttuessasi?


- Ihan karsee tyyppi, pelottava !  Äänekäs ja pahimmassa tapauksessa jopa agressiivinen. Agressiivinen silloin, jos minun ei anneta selittää, sanoja laitetaan suuhuni tai minulle nauretaan ivallisesti. Silloin minulle tulee "nurkkaan ajettu eläin"- efekti ja silloin saatan olla hyvinkin arvaamaton.  Yleensä minun agressioni saa tuta mm. kännykät, kaukosäätimet tai muu lähellä oleva irtaimisto.  Mutta en kyllä pelkää myöskään ottaa kunnon painimatsia tarvittaessa. Onneksi yleensä lepyn melkein yhtä nopeasti kuin suutun.

Kuvittele tilanne: murrosikäinen Onni tulee humaltuneena kotiin, miten reagoit?

- Kai sitä pitäis yrittää keskustella nuoren kanssa topakasti mutta rakentavasti ja ottaa selville, mikä oli juomisen syy.  Voi olla, että koska olen niin tunnepohjainen tyyppi, voisin reagoida ihan päinvastaisella tavalla, mitä olisin etukäteen suunnitellut "järkevässä" päässäni.

Mikä kännykkä sinulla on?
- Samsung Galaxy Xcover2

Minkä ikäisenä aloitit ratsastuksen?

- 12 vuotiaana, ratsastin tuolloin säännöllisen epäsäännöllisesti noin 2 vuotta. Sitten tuli pitkä tauko ja aloitin uudelleen ratsastuksen vuonna 2008.

 

Kerro pahin mokasi? 
- Voeh, niitä on paljon  - minä kun osaan tuon mokailun jalon taidon. Mutta ekana tuli mieleen muisto ylä-aste ajoilta, kun väärentelin äitin nimmareja huonosti menneisiin kokeisiin ja pöllin siltä myös rahaa.  Jäin kiinni ja vieläkin hävettää. Mutta nuorena sitä ei oo mitenkään viisas kaveri, kun ei oo nytkään.

 Mikä on pahin tapaturma hevosen kanssa maastakäsin? Entä selästäkäsin?
- Maastakäsin mulle ei ooo onneksi tapahtunu mitää isompaa, mutta on Karisma mua aikoinaan raahannut perässään useita kymmeniä metrejä pitkin lumista peltoa. Tamma ei oikein tykännyt liekassa juoksuttelusta tuolloin.    Selästä käsin kerran mursin häntäluuni, kun entinen hoitoheppani innostui hieman antamaan kunnon katapultti-pukit ja lensin hanuri edellä jäiselle tielle. 

Mitä on pelottavin eläin, mihin olet koskenut?
- No ei ehkä pelottavin, mutta oon pitänyt tarantellaa kämmenellä.  Semmonen inhottavan iso ja karvanen hämähäkki se oli.

Oletko poni vai hevos puolella?
- Kokoni puolesta mun täytyy pidättäytyä hevosissa :(

 

Tykkäätkö ravureista?
- Tykkääntykkääntykkään !   Kunnon reenilenkki ravurin kanssa on hullunhauskaa vaikkakin myös aika pelottavaa :D  saapi vedet silmissä nauraa pelon ja ilon sekaisin tuntein!

Voisitko kuvitella omistavasi pienen ponin? Milloin?
- Voisin toki, mutta tällä hetkellä siinä ei ole mitään järkeä.  Jos Onni innostuu hevosista ja olisi valmis huolehtimaan ja ottamaan vastuuta omasta kaviokkaasta, voitaisiin sellaista harkita.  Ja minä voisin sillä sitten joskus huvikseni ajaa, sellainen olisi kiva kaveri.  Mutta uskon kuitenkin, että meidän Vuse on ihan mukava ensiratsu Onnille jos vaan poika itse innostuu ja Vuse on vielä meillä kuvioissa mukana silloin. Väkisillä en kuitenkaan ala Onnista heppapoikaa leipomaan, hän saa kyllä ihan itse päättää omat harrastuksensa :)



Paras lapsuudenmuisto?
-  Kyllä se on varmasti useimmat toheloinnit serkkuni Jassen kanssa.  Kerran oltiin lähdössä keväiselle retkelle /piknikille metsään ja otettiin hänen isänsä autosta siellä pitkään kevätauringossa lojunut simapullo retkijuomaksi. No te varmaan osaatte itse päätellä, mitä simalle tapahtuu lämpimässä autossa päiviä siellä vietettyään ja kun kaksi pientä tyttöä sellaisen pullon hilipaseepi kahteen pekkaan naamariinsa.  Noh hauskaa oli ja kyllä sille on naurettu vedet silmissä vuodesta toiseen vieläkin.

 

 Mikä on sellainen juttu lapsuudessa minkä olisit halunnut muuttaa?
- Vaikka olenkin kääntänyt jo pääosin oman koulukiusatun osani voitoksi,   voisin sen osan jättää myös ilomielin pois. Vaikka rankat kokemukset ovat muovanneet minusta ihmisen kun nyt olen, toivoisin että voisin olla vähän ehjempi ja lopettaa jatkuvan taistelun itseäni ja omaa vääristynyttä minäkuvaani vastaan.  Kelpaamattomuuden ja riittämättömyyden tunne on edelleen sellainen, mikä saa minut yrittämään liikaa ja uupumaan sen vuoksi.

 

Riitelettekö usein Kimmon kanssa? Jos kyllä, niin millaisista asioista?

- Kyllä me riidellään, mutta en osaa sanoa riidelläänkö usein. Mutta kyllä me varmaan joka viikko jostakin nahistellaan tai enemmänkin väitellään, useimmiten kotitöistä.  Me ollaan niin tarkkoja eri asioista. Kimmo on rauhallinen tyyppi ja minä niin impulsiivinen.

Oletteko koskaan meinanneet erota Kimmon kanssa?
- No ei varmaan Kimin osalta, mutta minä olen kyllä sitä kerran tosissani ehdottanut.  Olin silloin palanut loppuun edellisessä työpaikassani ja koska kaadoin jatkuvasti oman pahan oloni toisen niskaan, halusin myös päästää toisen siitä kaikesta vapaaksi. Meillä oli tosi vaikeeta silloin kun en itse nähnyt mitään hyvää elämässäni siihen aikaan.  Kuitenkin onneksi elämä kääntyi taas parempaan suuntaan päästyäni muualle töihin.  Tiedän, etten voisi elää ilman toista vaikka välillä tuntuukin arjen keskellä, että yksin olisi joskus "helpompaa".



Kuvaile niitä tunteita/ajatuksia, mitä koit, kun sait tietää olevasi raskaana?

- En alkuun uskaltanut uskoa, että niin olisi.  Minulla meni tosi pitkään, että rohkenin aidosti riemuita raskaudesta. Pelkäsin niin paljon, että kokisin rypäleraskauden/keskenmenon uudelleen.  Mutta sitten riskiaikojen mennessä yli ja käytyäni rakenneultrassa,  uskalsin alkaa jo kiintyä pikkuruiseen Onniin masussani.  Apua, ei pidä ajatella enempää, tässähän tullee vauvakuume! :D




Haluaisitko kokea raskauden uudelleen, miksi/miksi et?
- Kyllä haluaisin. Kaiken mitä siihen liittyy.  En ole koskaan kokenut itseäni niin tärkeäksi kuin ollessani äiti.


Missä paikoissa/maissa haluaisit ehdottomasti päästä käymään?
- Alaska ja Islanti on olleet aina sellaisia paikkoja joissa haluaisin käydä.

Mainitse viisi tärkeintä asiaa elämässäsi?
- perhe, ystävät, koti, luonto, vapaus

 

Oletko koskaan tullut petetyksi/pettänyt itse parisuhteessa?
- En kumpaakaan, Luojan kiitos.  Tunnen itseni sen verran hyvin, etten pääsisi tuollaisesta yli niin että voisin jatkaa samassa ihmissuhteessa vaikka kuinka haluaisinkin.  Kuitenkin nostan hattua sellaisille, jotka pystyvät aloittamaan alusta.  Iso respekti!


Millaisessa elämäntilanteessa kuvittelisit olevasi viiden vuoden päästä?
-  No toivon mukaan kaikki saataisiin perheessä olla terveitä ja että oltaisiin onnellisia. Ehkä perheemme olisi paisunut yhdellä lapsukaisella lisää, kuka tietää.  Uskon, että eläinkatraassa on tapahtunut yhtä sun toista muutosta. Toivon mukaan pihassakin  ja talossa ollaan saatu paljon aikaiseksi.   Tai mistä sen tietää, vaikka asuttaisiin aivan jossain muualla. Koskaan ei voi tietää minne elämä kuljettaa.

omituisin tapasi ?
- Voe niitäkin on paljon, mutta  itselleni puhuminen peiliin on ehkä omituisinta ja friikeintä välillä!

lempi aikakausilehti?
- Luen tosi vähän lehtiä mutta "Maalla" - lehti on aivan ihana.

lempi vaatekauppa?
- kirpparit! :D sieltä löytää halvalla kaikkea ja joskus uniikkeja/harvinaisempia juttuja. 

inhokki ruoka?
- lihaperunasoselaatikko,  trauma lapsuudesta kun opettaja pakotti sitä syömään ja oksensin melkein aina viimeistään välitunnilla.

 

jos et saisi valita nykyisiä lemmikkejäsi, minkä eläimen haluaisit?
- lammas edelleenkin.  ne on vaan niin ihania <3

mitä eläimiä pelkäät (jos pelkäät)
- ampiaisia, mehiläisiä ja vähän paarmojakin.   mutta mehiläiset on pahimpia.

kuvaile itseäsi kymmenellä adjektiivilla.
- äänekäs,  pelottava, lempeä, reilu,  realisti, aito, pullea, neuroottinen, herkkä, koominen

 

sukkiesi väri?
- yleensä musta

hammasharjasi väri?
- turkoosi-valkoinen

onnin hammasharjan väri?
-vihree-keltainen

kerro jokin muisto lapsuudestasi?
-  Yksi ihana muisto on, kun koulut loppui ja kesäloma alkoi. Oliskohan vuosi ollut joku 96 tai 97.   Me isosiskoni Tiinan kanssa pakattiin reput ja lähdettiin polkemaan polkupyörillä kiuruvedeltä pielaveden mökillemme.  Matkaa taisi olla jotain reilut 50 kilometriä, mikä tuntui silloi hirmuiselta matkalta !  Mutta se taittui mukavasti, kun Tiinan polkupyörän tarakalle oli sidottu pattereilla toimiva mankka, jonka sisällä soi c-kasetille nauhotettua Aikakonetta.  Iha huikee muisto ja aina saa meidät fiilistelemään sitä systerin kanssa.  "matkustanut oon"- biisi on se biisi joka tuo just tämän reissun mieleen ja jos en nyt väärin muista, ollaan tehty aikoinaan musavideokin tästä biisistä kotona :D  Voi kun saisin sen joskus tänne, näytille  - on nimittäin yyber tyylikäs  :D

minkälaisista asioista suutut?
-valehtelusta eniten tai juoruamisesta.  En tykkää, että asioista ei puhuta asioiden oikeilla nimillä tai että ei uskalleta puhua suoraan vaan sitten selän takana jauhetaan.  En myöskään tykkää että meillä on epäsiistiä, sotkusta tulen vihaiseksi.  

kolme parasta ystävää?
- En mielelläni asettele ystäviäni järjestykseen.  Kaikki ystäväni ovat samalla viivalla, kaikki suhteet ovat omalla tavallaan tärkeitä. Osan kanssa olen yhteyksissä melkein päivittäin, osan kanssa kerran vuodessa.  Osasta olen riippuvainen, osasta en. Heidi ja serkkuni Jasse on pakko mainita siksi, että he ovat vanhimpia ystäviäni - varttuneet kanssani ja nähneet minusta eniten ja silti ovat uskollisesti seisoneet vierelläni, ja minä heidän.  

 

kolme parasta/ikimuistoisinta muistoa?
- Omat häät.  Äidiksi tuleminen.  Iidan pentujen syntyminen.

minkälainen olit lapsena?
Äidin kertoman mukaan ihan kiltti mutta äärettömän vilkas ja "räähkä" -  mitähän tuokii lie tarkoittaa.  Kuitenkin, pienestä iästä huolimatta kiroilin aika paljon ja olin tosi äänekäs.

 


mitkä olivat ensimmäiset sanasi?
- Vaikee nyt tähän vastata,  pitäis varmaan äitille soittaa ja kysyä mutten kehtaa tähän aikaan illasta niin tehhä :)

onko sinulla tatuointeja? Millaisia? Jos ei ole niin haluaisitko? Millaisen?
- ei valitettavasti oli tatuointeja.  Haluaisin olkapäähän joko tekstin tai sitten sellaisen koira-tatuoinnin.  Toinen ihana olisi rukousnauha ranteessa. 



Tämmöstä tällä kertaa !  Seuraava postaus mitä todennäköisemmin käsittelee itseluottamusta... pysykeepä kuulolla ja muistakaa kommentoida, painellä tykkäysnappeja yms.  

<3 Henna