Tarharemontti startattu!

Vihdoinkin taas täällä !  Eihän tuossa mennyt kuin reipas 2  kuukautta taas teillä tietämättömillä!  Vaikka tämä meitsin elämä on just tätä oravanpyörää ja kellon kanssa kilvanjuoksua - on  blogi ja jaettavat ajatukset olleet pinnalla paljonkin ja kulkeneet arkiaskareissa mukana. Kuitenkin, koska viimeiaikainen postailu on ollut aika säälittävää ja sävyltääkin aika melankolista, tulin miettineeksi  jo hetken, että palaanko tänne enää koskaan. Poistaako blogi kaikessa hilhaisuudessa ja hävitä kuin tuhka tuuleen. Vai tullakko sanomaan lyhyesti: kiitos ja hei.

 Ei kuitenkaan ihan vielä, vaikka aika laiskahko ja laimea bloggaaja olenkin viime vuodet ollut ja tuntuu aina jokseenkin epätoivoiselta nämä minun yritykseni jatkaa.. Vaikka olen ollut saamaton tämän suhteen, ei rakkaus blogia kohtaan ole kuollut.  Siksi kai en vielä aio tälle hautajaisia järjestää vaikka arkunkansia onkin usein jo koputeltu.  Tässä on tapahtunut kaikenlaista ja kovasti haluaisin avata teille viimeaikaisia tapahtumia ja omia ajatuksia, mutten välttämättä voikaan ihan yksityiskohtaisesti niin tehdä koska minun täytyy suojella muita asianosaisia.  Mutta kaikki aikanaan ja tilanteen mukaan.


Nyt kuitenkin vähän positiivisempaa  asennetta kehiin ja tämän plakaatin aiheena onkin meidän alkanut tarharemontti!  Niin kuin minua instassa seuraavat ovatkin jo bonganneet joitakin kuvia, on nyt siis vihdoinkin meidän tarhan vanha metsikkö kaadettu kumoon ! Isäni on metsäkone-yrittäjä, joten hän tuli motonsa kanssa pistämään tarhan ikivanhan kuusikon matalaksi. Lauantaina kun iltapäivästä isän Timberjack hörähti käyntiin, niin iltasella olivat jo kaikki puut nurin. Sunnuntai-päivä menikin sitten puiden roudaamisen , risujen kasaamisen ja polttamisen merkeissä.  Onni viihtyi mukavasti ukin kanssa moton hytissä ja lisäksi oli oiva apuamies risusavotassa. Onnea on reipas  ja tekeväinen pikkupoika, joka viihtyy ulkoilmassa.  Onnea on myös aivan mahtava isukki, jota ilman minun projekteista ei tulisi yhtään mitään <3

 Puista osa tehdään meille polttopuiksi ja osa myydään sekä tukkeina että kuitupuuna eteenpäin,  ja näillä rahoilla kustannetaan tarhaan uudet lankkuaidat - jotka sitten myöhemmin saavat valkoisen värin pintaansa niin kuin kentälläkin on.   Olisimme halunneet viedä omat puut sahalle ja teettää lankut omista puista, mutta emme ehdi odotella materiaalin kuivumista joten ostamme puut pystytys/maalausvalmiudessa.  Onneksemme saatiin suurimmalle osalle risuistakin noutaja, joten pääsimme odotettua helpommalla metsähakkuun jälkisiivouksen suhteen. Olimme kyllä siitä kovin iloisia, koska jo ihan pikkurisujen polttamiseen meni lähestulkoon kokonainen päivä. Olin henkisesti valmistautunut oikeeseen emäsotkuun, mutta kerrankin pääsin hieman helpommalla. Huojentunut huokaus.

Hevoset olivat evakossa kentällä savotan ajan. Ensimmäisten puiden kaatuessa ne laukkailivat hännät töttöröllä pitkin kenttää ja olivat kovasti ihmeissään tuosta kummallisesta päälle vyöryneestä hirmumyrskystä. Kuitenkin päivän mittaan ne tottuivat ryskeeseen ja ottivat aurinkoa kentän hietikolla pötkötellen ja välillä sivusilmällä seuraten savotan etenemistä.  Kun risut oltiin saatu polteltua ja viriteltyä väliaikaisia piuha-aitoja paikoilleen, pääsivät hepat kummastelemaan tyhjänoloista tarhaansa. Nyt se on oikea mangrove-suon ja mutavellin sekamelska, mutta sinne polvia myöten upotessani voin vain sieluni silmin nähdä tulevaisuudessa siintävän,  kuivan ja helppokulkuisen tarhan. Unelma, jota varten voi porkata vielä hetken aikaa tässä paskassa ja maksaa myöhemmin ihtensä kipeäksi.  Ostaa itselleen muutama sentti levollisuutta ja ennen kaikkea edes millin verran vakaampi mielenterveys.

Nyt odotellaan, josko se kesä joskus sieltä tulisi. Kovin vakuuttava tämä kevät ei ole vielä ollut sillä tänään satoi taas lunta.  Toivottavasti päästäisiin ehkä jossain vaiheessa starttaamaan laidunkausi ja näin ollen hepat pääsevät remontin alta, pois pihapiiristä. Silloin puretaan viimeisetkin risuaidan rippeet pois ja otetaan kaivinkone esille!  Kannot saavat kyytiä, samoin pintamulta viime talven paskoineen. Kannot haudataan ja pintamullat siirretään uudistettavalle viheriölle talon taakse. Maat tasataan kivistä, asennetaan salaojaputkia ja sitten roudataan julmetusti mursketta alle.  Vähän tai vähän enemmän suodatinkangasta ja pintamateriaalia. Samalla yritetään vetää maakaapeli tarhan ja tien ali kentälle, jotta saataisiin ens talvi treenailla myös pimeällä hyvässä valaistuksessa.  Tavoitetta on paljon ja toivottavasti lopputuloksesta tulee varsin kiva tai ennen kaikkea toimiva. Pienenä lisänä olen haaveillut laidunkatoksesta /sääsuojasta tarhaan, koska nyt puitten kaaduttua niillä ei ole kovinkaan paljoa suojaa tarhassaan. Mutta kaikki aikanaan. Jos ei nyt niin sitten ehkä ensi vuonna. Kuiva tarha on nyt tämän hetken missio, mitä kohti vaelletaan.

Onko teistä lukijoista kukaan teetättänyt /rakentanut hiekkatarhoja ?  Jaa ihmeessä tarinasi kommenttikentässä !  :)

<3 Henna