Onko lähelläsi ihmisiä, jotka tukevat jaksamistasi ? Tukiverkostoa ?
Saatko aikaa itsellesi ?
Onko sinulla harrastuksia tai saatko mahdollisuuden toteuttaa itseäsi, unelmiasi ?
Onko sinulla aikaa ja energiaa hoitaa ihmissuhteitasi?
Millainen on vireystasosi ? Miten elinvoimaiseksi tunnet itsesi ?
Oletko onnellinen ?
Onko sinulla uuvuttavia asioita, jotka vaikuttavat elämänlaatuusi tai taakoittavat mieltäsi ?
Millaisena näet tulevaisuutesi ?
Keneen voit tukeutua ja luottaa vastoinkäymisten tai hätätilanteiden tullessa vastaan ?
Muistatko kiittää tai arvostaa läheisiäsi heidän läsnäolosta elämässäsi ?
Voisin varmasti jatkaa kysymyksien latelua vaikka kuinka pitkään, mutta pakko malttaa lopettaa ennenkuin koko postaus on pelkkää kysymysmerkkiä ilman mitään sen suurempaa aiheen avaamista. Mutta tässä on liuta varmasti aika tärkeitä pohdinnanjyväsiä - asioita, jotka pistää analysoimaan oman elämänsä laatua, itsensä onnellisuutta. Miettimään sitä, onko elämämme sellaista mitä toivoisi olevan ja pystyykö sen laatuun mahdollisesti vaikuttamaan.
Itse olen laatinut nämä kysymykset itselleni jo useamman kerran tässä matkan varrella ja sitä kautta käynyt läpi oman pääni sisällä elämäni tämänhetkistä tilannetta. Mihin olen tyytyväinen ja millaisiin asioihin haluaisin muutosta ? Suosittelen lämmöllä kaikille. Jos tuntuu, ettei ajatuksia saa hektisen arjen keskellä rauhoittumaan ja asioiden pohtiminen pelkässä pääkopassa tuottaa vaikeuksia, ota esille kynä ja paperi - tee lista hyvistä ja huonoista asioista. Kirjaa tunteesi ja ajatuksesi. Ne on silloin helpompi pistää puntariin tai tehdä pientä kevätsiivousta oman elämänsä vaatekomeroon - tarvittaessa heittää pari luurankoa pihalle ja pukea mustanharmaitten, reikäisten rytkyjen sijasta jotain vähän värikkäämpää ja itsetuntoa hivelevämpää ylle.
Arki, usein todella kaoottista. Itse aiheutettua. Koostuu pääsosin miljoonan eri tahon aiheuttaman kiireen ja päivien aikataulutuksen sekamelskasta. Usein jopa minuuttipeliä. Oma yötyö, miehen kolmivuorotyö. 4,5 -vuotias lapsi, jolla erityistarpeita. Hevoset, koirat ja kissa. Molempien harrastukset ja unelmat terveellisemmästä ja paremmasta elämästä. Remontissa oleva vanha omakotitalo. Rempallaan repsottavat ulkosauna ja piha odottamassa omaa vuoroaan. Tarharemontti. Polttopuusavotta. Rojua täpötäynnä olevat varastot. Harrasteena toimiva, pieni lisätyö. Molemmilla "vapaaehtoistyö" joka on päivästä riippuen joko siunaus tai kirous.
Unelmat. Tavoitteet. Ruuhkavuodet. Tuntuu, että aika loppuu kesken. Kerkeän kuolla ennen kuin kaikki on kunnossa. Elämässä vastaantulleet tragediat. Syyllisyyden tunne. Uupumus ja masennus. Huoli läheisistä. Perheen vähäinen yhteinen aika. Olematon parisuhdeaika. Ikävä toista vaikka olisi ihan vieressä. Ohuehko tukiverkosto. Lähestulkoon kuopatut haaveet toisesta lapsesta. Kipua ja riittämättömyyden tunnetta. Päälle kaatuvien asioiden aiheuttama dementia. Silti toivoa siitä, että joku päivä kaikki tulee olemaan paremmin. Kunhan jaksetaan vielä hetki. Hammasta purren eteenpäin. Mielessä tulevat vuodet, mitä ne tuovatkaan tullessaan. Milloin tulee ne kauan odotetut, seesteisemmät ajat joita varten koittaa jaksaa taistella? Ajan pysähtyminen, vain tämä hetki ? Auringonlaskun katsomista yhdessä?
Tällaisia ovat minut ajatukset hatarammillaan. Vain sanoja. Lyhyitä lauseita. Toivoa. Odottamista. Malttamattomuutta. Kipinöintiä. Onnellista jännitystä. Myös turhautuneisuutta ja pelkoa. Yksinäisyyttä, vaikkei olisikaan yksin.
Tukiverkko on suhteellisen hatara ja saavuttamattomissa - useimmiten vain liian kaukana. Mutta vahvistumaan päin. Vaatii vastavuoroisuuden köyttä ja yhteistyösopimuksen punosta tullakseen lujemmaksi. Toisen tukemista ja toiseen tukeutumista. Uskallusta pyytää ja rohkeutta antaa. Ilman tuomitsemista, leimautumista. Valmis olemaan myös toiselle turvapaikka. Kappeli tai rippituoli.
Olla terveellisesti itsekäs. Ottaa oma aika. Muistaa rakastaa myös juuri sinua - itseäsi henkilökohtaisesti. Antaa itselleen synninpäästö omista unelmista ja tunteista. Lopettaa anteeksipyytely siitä, kuka on - miksi ja miten. Lopettaa pelkääminen, ettei elämä kannakaan. Ettei sinulla olisikaan siipiä, joilla lentää. Uskaltaa ottaa riskejä. Lopettaa itsensä kontrollointi ja häkkiin sulkeminen. Unelmiensa purkittaminen tai niiden keittäminen itsekkyyden myrkyksi. Antaa itselleen oikeus. Se on sinun elämä. Nähdä kuitenkin myös toiset. Se sinun puolikas. Paras ystäväsi ja sielunkumppanisi. Teidän yhteinen matka. Rakastaa niin paljon, että haluaa toista kantaa niin pitkälle kuin vaan siivet kantaa. Nousta barrikadeille toisen puolesta. Juuri tätä rakkautta - pitää elossa.
Pienistä puroista tulee jokia - joista järviä ja järvistä valtameriä. Pienillä teoilla voi saada aikaan suuria. Ota yksi askel tänään, kaksi huomenna. Huomaat, että kaikki on mahdollista kun vaan ottaa pieniä harppauksia kohti niitä. Virkistyt. Vahvistut. Älä kiirehdi, kyllä aika tekee tehtävänsä. Ihan rauhassa vaan. Hengitä. Kuuntele. Mitä sydämesi sanoo sinulle ? Oletko oikeassa paikassa ? Kuulutko sinne ? Onko sydämesi siellä missä sinä juuri nyt olet ? Kulkeeko lävitsesi millainen virta ? Vai oletko ankkuroitunut murheen satamaan, joissa purjeisiisi puhaltaa toivottomuuden ja katkeruuden tuulet ? Uskallatko katkaista köyden, joka sitoo sinut epämiellyttäviin asioihin ? Antaa laivasi lipua kohti vieraita, mutta kenties tyynempiä vesiä ? Lämpimiä virtoja? Pystytkö jo nyt näkemään horisontissa auringon nousevaan uuteen, kirkkaampaan aamuun ? Matka sinne voi kestää, mutta sen sateenkaaren päässä voi todellakin odottaa se kauan kaivattu aarre. Sinä olet kapteeni - sinä päätät.
Millainen sinun miehistösi, sotajoukkosi on ? Kaikki yhden, yksi kaikkien puolesta ? Rinnalla loppuun asti ? Otatko mielummin miljoonapäisen joukon keskivertosotilaita, vai pöydällisen uskoutuneita ritareita ? Oletko valmis puolustamaan toveriasi loppuun asti ? Heittäytymään toista kohti syöksyvien nuolien eteen, ottamaan tikarin rintaasi ? Luottamaan, että toinen kantaa sinut suojaan vaikka haavoittuisit niin, ettei sinun selviämisesi olisikaan varmaa ? Kiittää, että juuri hän on sinun rinnallasi silloin kun kaikki tämä loppuu?
Me itse tehdään meidän elämä. Jokaisella tarttuu mukaan kokemuksia - muistoja, joihin ei voida aina vaikuttaa. Arvet - ne ovat joko kauniita tai rumia. Voittoja tai häviöitä. Sinä päätät. Elämäsi, tuleeko sitä hyvä vai huono. Lämmin, kylmä vai haalea. Onko se seikkailu vai elinkautinen. Sinä päätät.
Millainen elämä sinulla on ?
<3 Henna
Herätti paljon ajatuksia, kiitos. Ihanaa, että kerkeät tännekin välillä kirjoitella. :)
VastaaPoistaKaikkea hyvää tulevaan ja ihanaa kesää, kyllä ne vaikeudet voitetaan.
Kiitos sulle kommentistasi! Kiva että tykkäsit tekstistä 💖 ihanaa ja toivon mukaan lämpöistä kesää sinnekin 😘
PoistaOlen pohtinut vastaavia kysymyksiä paljonkin aiempina vuosina. Olen kuitenkin päätynyt pohdinnoissani varsin toisenlaiseen lopputulemaan kuin sinä. Minä nimittäin en ajattele, että voisin itse omalla päätökselläni tai tahdollani tehdä elämästäni hyvää ja mielekästä. Sanoisin jopa, että oman elämäni suurin ongelma oli aiemmin se, että olin itse veneeni kapteeni. En todellakaan ollut hyvä sellainen. En edes tiennyt kunnolla, mitä halusin tai mitä olisi pitänyt haluta, sillä meillä ihmisillä on niin monenlaisia vaikuttimia taustallamme; pelot, itsekkyys, ylpeys, täydellisyyden tavoittelu jne. Ja vaikka olisinkin tiennyt joskus, mitä haluan, se mitä halusin ei aina välttämättä ollut minulle tai muille ihmisille hyväksi. Siksi on turvallista, että itse Jumala on nykyisin minun veneeni kapteeni. :) Hän tietää niin paljon paremmin kuin minä, mitä tässä elämässä kaikista eniten tarvitsen, millaiset unelmat ovat hyviä, oikeita ja kauniita tavoitella, miten voin parhaiten palvella lähimmäisiäni jne. Ei se tarkoita, että elämä olisi kuitenkaan aina helppoa. Ei ole, mutta se on tavottaman mielekästä, kun tietää, ettei lopulta mikään ole itsestäni kiinni.
VastaaPoistaOikein hyvä pointti 💖👌 sinä päätät, kuka sun paattia ohjaa 😘 ja se on luottamusta se, kun antaa toisen päättää mikä itselle on parasta! Hän hyvin todennäköisesti onkin se tekstissä mainitsemani sielunkumppani?
PoistaPaljon ajatuksia herättäviä ajatuksia. ❤ One for all and all for one. ❤
VastaaPoistaNiin pitkään kun ollaan yhdessä, niin kaikki on hyvin <3
Poista<3 rakas. Ja tää oli hyvä teksti, vielä parempi nyt kun luki oikeesti kunnolla ajatuksen kanssa eikä aamulla (yötä se kyl mun mielestä viä oli..) hampaita pestessä. Ajattelemaab paljon niin itseään kuin myös lähipiiriään ja sitä, miten hyvin ylipäätään oikeasti tunteekaan lähimmät ihmisensä. Jouduin toteamaan, että aivan liian huonosti.
VastaaPoistaVoisinpa vastata jokaiseen noihin kysymykseen, vieläpä ilman itkua ja ahdistusta. Melkein pitäis ite varmaan kopsata noi kysymykset oikeaati bloggeriin ja alkaa vääntää vastauksia, jos sais jotain itelleen avattua. En oikeastaan edes tiedä missä menee pieleen tai missä ylipääten mennään, mutta valtaosa ajatuksista on nykyään taas luokalla "haluan pois" ja elämä tuntui ennenkaikkea siltä elinkautiselta. Luottamus nollassa, ja mietin aamullakin kovasti että uskallanko edes kertoa yhtään sen enempää. Miksi? En tiedä, koska samaan aikaan tiedän sen, ettei mulla oo ikinä mitään syytä peitellä sulta mitään.
Mutta sen tiedän, että jos mun paatilla onkaan oma kapteeni, se on aivan hemmetin hukassa.
On vaan paha olla.
Voi sinua 💖 kyllä minustakin on välillä tuntunut tosi pahalta käydä tuosta joitakin kysymyksiä läpi koska väkisin tulee muistoja ja kokemuksia mieleen joita ei välttämättä haluais enää muistella. Ne hetket kun on ollut tosi yksin ja ilman tukea. Sama jotkut ihmiset, niin pitkään kun on sopimatonta käytöstä ja asioita joita minulle ei selitetä tai selvitetä - en halua nähdä enkä kuulla heistä, en edes tiedostaa heidän olemassaoloa. Ollaanhan me tästä juteltu joten Tiedät mitä tarkoitan 😘
PoistaMinä kovasti haluaisin rutistaa sinua ja sanoa että kaikki kääntyy vielä parhaaksi. Sinussa on paljon hyvää ja potentiaalia, muista se 💖
Ihan huippu teksti, kiitos! Olet taitava kirjoittaja kertakaikkiaan.. luin tekstisi itku kurkussa silmät sumeina miettien, että niin moni noista asioista on pyörinyt päässäni jo ihan liian pitkään ja negatiivinen mieliala vain pahenee ja pahenee. Elämä on aivan liian raskasta; en tiedä olenko vain liian heikko ihminen vai missä vika. Nykyään ei mennä enää edes viikko kerrallaan vaan päivä tai hetki kerrallaan eteenpäin.. toivoen, että kaikesta vain selviäisi joten kuten eikä mitään isompaa takapakkia tulisi (koska sitä ei enää kestäisi). Ehkä kaikki joskus helpottuu, kunhan sinne asti selviäisi. Outi
VastaaPoistaMiten voisin sulle ees vähän voimia ja jaksamista lähettää? 💖 suosittelen tekemään tuon paperille kirjoittamisen ja alat punnitsemaan, voitko mitenkään päästää irti niistä uuvuttavista asioista irti? Tarvitsetko kenties ammattilaisen apua siihen? Itse käyn psykologilla juttelemassa ja olen saanut sieltä apua tietyistä asioista yli pääsemiseen, suosittelen lämpimästi. Se on joillakin aluksi vaikeaa alkaa avautumaan ja käynnit sinällään on raskaita ja itse olen aina ihan poikki niitten jälkeen mutta silti ne vaan eheyttää, asioitten kohtaaminen ja niistä irti päästäminen.
PoistaHirmuisesti voimia sulle ja kiitos että kommentoit 💖 ei anneta periksi, eihän? 😘
Olen jo pitkään yrittänyt saada apua; mutta huonoin tuloksin. Pitkä sairasloma olisi kyllä tarpeen, mutta työni ei taivu siihen - tai olen sen jälkeen työtön. Tämmöistä tämä on nykyajan hyvinvointivaltiossa.. Mutta kiitos kuitenkin tsempeistä ja avuliaisuudesta! : ) T. Outi
PoistaKylläpä kuulostaa aika ikävältä tuo sinun tilanne :( toivon kovasti, että saisit jotekin helpotusta elämääsi <3 En osaa sanoa, mutta tuollainen työpaikka ei kovin hyvältä kuulosta jos ihmisellä ei ole vara sairastaa saati sitten levtä kun on levon tarve :( hirmuisesti tsemppiä sinne <3
PoistaVoi huokaus...mietin mistä aloittaa. Jo yhden tekstin kerkesin kirjoittaa mutta onnistuin kadottamaan bittitaivaaseen. Välillä olen miettinyt itsekin että miten tähän päivään on hengissä selvinnyt. Hurja kiire, velvollisuudet, remontit suurimpana. Sitä välillä pitää itseään niin vahvana ja jopa niin että ei näytä heikkouttaan ja voimattomuuttaan sille, kuka sitä juuri eniten tarvitsisi nähdä. Onneksi tukiverkkoa löytyy ympäriltä ja moni on ehkä tietämättäänkin ottanut kopin juuri oikealla hetkellä. Mutta sitähän se ehkä pitäisi olla, pystyä näkemään näkemään milloin joku on tuuliajolla. Näin ei aina ole. Onnistumme peittämään hätämme ja kaatumisen lähestymisen mallikkaasti. Entä jos se läheisin onkin se kauimmainen!? Aina ei ole helpointa puhua asioista sille joka sinua on lähimpänä, joskus se voikin olla kummallinen vieraiden sielujen kohtaaminen joka saakin kuin itsestään puhumaan asioista, joita et muiden kanssa puisi. Oma lataukseni kävi jo todella matalalla monen vuoden remonttirumban ja lomailemattomuuden takia. Kaikki vapaa-aika, loma-ajat ja joskus jopa yötkin pelkkää remonttia tai sen jonkun vaiheen suunnittelua ja viime metrien kiihdytys ennen lopouhuokaisua vei ihan äärimilleen. Sitten kun kaikki helpotti, tuli kunnon lysähtäminen. Hetkeen tuntui että oli vaikea irroittautua sohvan nurkasta kun viimein tuntui kaiken jälkeen siihen olevan "lupa". Onneksi on päässyt nyt vähän jo normitatsiin takaisin.
VastaaPoistaTyöelämäkin tuntuu jotenkin uuvuttavalle kun mihinkään ei tunnu jäävän aikaa. Olen paljon pohtinut sitä että miksi tämä elämä pitää olla jatkuvasti toisen töiden tekemistä. Jos lopettaisin, pitäisikö muut minua vain pummina, tyyppinä jota työnteko ei kiinnosta? Miksi muutenkin kaikki tuntuu pyörivän työnteon ympärillä!? Kun näet tuttavan pitkästä aikaa, jos ensimmäinen kysymys on mitä kuuluu, vähintään toinen on missä olet töissä, tai oletko töissä? Mitähän vit***?! Tälläkö se ihmisen arvo mitataan? Minun unelmani olisikin tehdä/toteuttaa mukavia asioita perheeni, ystävieni ja ihan vaan itseni kanssa. Pää on täynnä ajatuksia, ideoita mutta useimmiten törmää ajan puutteeseen. Tästä tietenkin miettii, mistä voi karsia!? Hmmmm...voimia kaikille, jotka miettii, puntaroi, pähkäilee, tuskailee...mistä se tasapaino kaikkeen?! Se löytyyvain itsestä. On tehtävä ratkaisuja, joskus kipeitäkin, että pääsee siihen tasapainoon. Joskus se ottaa aikaa, pitkäänkin, mutta silloin on tehtävä itselleen selväksi, missä menee sen,ajan raja, jonka on valmis "uhrata" siihen pääsemiseksi. Tiedosta negaatiot ja positiot elämästäsi ja näiden tasapaino. Mitkä ovat sellaisia, mihin voit aikuttaa omalla toiminnalla tai valinnoilla. Aloita niistä! Yllättävän monikin asia mihin on itse ajatellut että kun enhän minä sille mitään voi, voi toisesta näkökulmasta ollakkin reittejä muutokseen. Me tarvitaan toisiamme ja jokaiselle löytyy se kuuntelija kun olemme valmiit raottamaan sydäntämme.
Maailma on myös täynnä seljään puukottajia, mutta se on sen häpeä. Ei minun. Minua ei voi sellainen satuttaa, joka takin kääntöä harrastaa. Se on hänen karmansa, jonka kanssa hän itse joutuu elämään. Enemmän kyseinen igminen rikkoo itseään sitä välttämättä tiedostamatta. Pusi pusia ja hali halia kaikille!!! Mualais-sykolooki!😂😂
Hirrrrween hyvä kommentti, niin kuin aina nämä sun kommentit 💖 mitäpä tuohon enää lisäämään, kiitos rakas 😘
PoistaNimenomaan, me päätetään pienillä päätöksillämme meidän elämämme suunta. Se on sekä pelottavaa mutta tosi vapauttavaa, itse oon ainakin tämän huomannu mutta silleen hyvällä tavalla 💖👌
Tämä kommentti ei nyt varsinaisesti liity tähän kirjoitukseen, mutta halusin kysyä oletko koskaan harkinnut että sinulla olisi ADHD/ADD? Moni aikuinen nimittäin kärsii siitä tiedostamattaan, sillä se mielletään vain pikkupoikien sairaudeksi ja siksi varsinkin tyttöjen kohdalla tätä ei vaihtoehtoa ei usein huomioida ja diagnoosi jää lapsena saamatta.
VastaaPoistaSelasin aikaisempia postauksiasi ja sen takia halusinkin tätä sinulta kysyä. Olet kuvaillut omaa oirehdintaasi ja luonnettasi hyvinkin yksityiskohtaisesti ja lisäksi kerrot sairastavasi masennusta ja ainakin epäilit itselläsi kilpirauhasen vajaatoimintaa. Mikäli vajaatoimintaa ei löytynyt niin silloin syynä oireiluusi saattaisi olla ADHD, sillä he kärsivät myös samantyyppisistä fyysisistä oireista. Aikuiset jotka sairastavat ADHDta sairastuvat usein myös masennukseen, sillä elämä kuormittaa heitä eri tavalla kuin "normaaleja" ihmisiä ja tämä ajaa ADHD ihmisen kokemaan alemmuuden tunnetta ja syyttämään itseään siitä miksei itse pysty tähän vaikka monet muut pystyvät siihen niin helposti. Ei siis mikään ihme että lääkäri antaa diagnoosin masennuksesta ja aloitetaan sen mukainen hoito, mutta potilaasta hoito ei tunnu monien lääkkeiden vaihtamisien jälkeenkään auttavan oikeasti, sillä siinä yritetään hoitaa vain masennusta eli oiretta, ei itse syytä.
Moni onkin kokenut helpottuneisuutta kun ovat ymmärtäneet että elämän vastoinkäymisten ja omien tunteiden heittelyiden taustalta löytyy sairaus johon voi saada apua, itseni mukaanlukien. Aikuisiän ADHD on vain hyvin vaiettu aihe eivätkä läheskään kaikki ns. rivilääkärit ole perehtyneet asiaan ja siksi moni tätä sairastava saattaa elää koko ikänsä ahdistuksessa ja epätoivossa sillä heitä ei osata seuloa mukaan hoitoon.
Ajattelin vain hieman avata omaa näkemystäni sinulle tästä asiasta, sillä sain itse vasta lähiaikoina ADHD diagnoosin, ja kiinnitin huomiota siihen kuinka moni kertomasi asia saattaisi mielestäni viitata tähän. :) Itse toki tiedät paremmin eikä minulla lukijana ole tarkkaa tietoa esim. kuinka masennuksen hoito sinulla on edennyt, mutta halusin näin yleisesti kertoa että tällainenkin vaihtoehto on olemassa jos juurikin esim. masennuksen hoito ei tunnu tehoavan kunnolla.
Jos tämä kuulostaa yhtään varteenotettavalta vaihtoehdolta niin kannattaa googlettaa "aikuisten adhd" ja lukea asiasta ja oireista enempikin ja vaikka tehdä netistä löytyvä suuntaa antava ADHD-testi.
Toivottavasti et pahastunut tästä kommentistani, sillä en toivo sinulle kuin pelkkää hyvää. :)
en todellakaan pahastu! ajatuksesi oli hyvä ja kommenttisi todella puhutteleva ! <3
PoistaKyllä minä uskon että minulla on jotain kyseiseen viittavaa, olkoon se sitten huumorilla tai vakavuudella ajateltu! :) lisäksi että saattaisi olla adhd, niin olen ainakin erityiseherkkä, joka ominaisuutenani kuormittaa minua todella paljon.