Minun vuoteni 2016

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!  Tässä ollaan keretty taas suunnata katseet tulevaan ja uusiin haasteisiin!  Sielu ja ruumis odottelee malttamattomana kevättä, ja koittaa pitää mielen kirkkaana tämän pimeän kylmän ajan keskellä !  Vaikka kaamosväsymys meinaa edelleen aika ajoin ottaa yliotteen, silti päivä päivältä lähempänä siintävä kevät luo toivoa ja energianpilkahduksia päiviin !

Mutta palataanko vielä ajassa taaksepäin sen verran, että kerrataan vähän viime vuotta ? Olenkin tässä  syksyn mittaan vähän yrittänyt elvytellä tätä kuolevaa blogia elolle, ja vaikka jonkun postauksen olenkin saanut näkemään päivänvalon - on minulla paljon ollut luonnoksia odottelemassa julkaisuaan ja paljon on viime vuodesta jäänyt teille kertomattakin. Joten, pieni vuosikatsaus olis varmaan ihan paikallaan ?

TAMMIKUU 


Syksyn 2015 oltuani sairaslomalla, palasin töihin 5.1.2016.  Työterveyslääkärin ja työnantajan kanssa yhteisymmärryksessä päätettiin, että aloitan työt tekemällä aluksi aamuvuoroa 2 viikkoa ja sitten pääsen takaisin omaan työhöni yöhoitajana.  Vaikka tunsin olevani valmis palaamaan töihin, olin asiasta innoissani sekä koin jo vointini huomattavasti paremmaksi - oli töihin paluu hankala ja koin sen todella raskaaksi. Ehkä juuri siksi, että joudun aamuvuoroihin keskelle hulinaa, en saanut yhtään aikaa koota ajatuksiani ja minut laskettiin samantien vahvuuteen ilman juuri minkäänlaista kokemusta päivävuoroista viimeisen 7 -vuoden aikana. Minulla oli kovat paineet todistaa työkavereilleni että voin hyvin ja että olen sama Henna kuin aina ennenkin. Ja toki halusin olla mahdollisimman hyvä ja tehokas työtoveri heille.  Kuitenkin huomasin lähes samantien, ettei kaikki ole ennallaan eräiden työkavereiden suhtautumisessa minuun. Se meinasi murskata minut takaisin sinne, missä olin elo-syyskuussa 2015. Minua alkoi pelottaa ja ahdistaa,  oli todella lähellä että ryntään takaisin lääkärinvastaanotolle itkemään.  Onneksi en tehnyt niin, vaan otin ohjat omiin käsiini. Uskalsin ottaa asian puheeksi sekä murtaa jäätä varovasti -  oikaista tiettyjä väärinkäsityksiä ja vääränlaisia johtopäätöksiä mitä ihmiset olivat minusta ja elämästäni tehneet sairaslomani aikana. Pidän työyhteisöäni ja työkavereitani suuressa arvossa, joten siksi tämä teki kipeää ja asioiden järjestymisellä oli iso merkitys.  Saatuani selvitettyä asioita ja päästyäni takaisin yövuorojen pimeyteen - alkoi taas elämä eritysesti työn puolesta näyttää paljon paremmalta.

HELMIKUU 

Helmikuussa alkoi aikamoinen piina, joka jatkui aika pitkälle kevääseen. Ystäväni Laura tuli meille kylään ja oli pirteänä mennyt tekemään aamutallia jotta minä saisin nukkua pidempään. Edellisenä päivänä ja yönä oli satanut vettä taivaantäydeltä ja joka paikka lillui veden vallassa - myös yllättäen meidän satulahuone. Kuvassa oleva ylläri oli odottanut Lauraa aamusella meidän tallilla:

Ilmeisesti meidän viemäriin oli päässyt pakkasilla vettä, joka oli sitten jäätänyt viemäristön umpeen jolloin viemäri ei vetänyt vaan kaikki sulamisvesi nousi lattikaivon kautta talliin. Veden nousemistahti oli mieletön, ja jouduimme sekä virittelemään monta letkua veden ohjaamiseksi ulos ja lisäksi  kauhomaan kantamaan satoja sangollisia vettä ulos. Välillä kuivien kelien sattuessa tilanne saatiin suht hallintaan mutta kevään edetessä savotta jatkui ja tämä jatkui niin pitkään että saatiin avattua viemäri. Molemmat tehtiin kovasti töitä asian eteen ja unet jäivät  todella vähille. Pahimmillaan vedenpaisumus tulvi tallin ovesta ulos ja lapioin vettä lumentyöntimellä suoraan ulko-ovesta piuhalle. Minulle tämä vastoinkäyminen olisi kyllä riittänyt, mutten tiennyt että vielä pahempaakin olisi tulossa..

MAALISKUU 


Maaliskuussa Kusko kuoli. Tästä asiastan en halua, en pysty enkä kykene kirjoittamaan. En vain yksinkertaisesti tahdo palata siihen aikaan enkä jaksa nostaa niitä tunteita pintaan jotka saavat minut voimattomaksi ja itkemään päiväkausia. Kuitenkin, niille jotka ei tiedä ja joita kiinnostaa niin suosittelen lukemaan alla olevan postauksen. 

EN MIELESTÄIN TARINAAMME PYSTY VIELÄ POISTAMAAN


HUHTIKUU 


Huhtikuun puolessa välissä saatiin vihdoin ja viimein saatettua muutaman viikon kestänyt piinani loppuun - Kusko pääsi lopulliseen hautaansa ratsastuskentän taakse.  Olin aiemmin luvannut Kimmolle lähteä käymään pienellä Lapin reissulla Sodankylässä, jossa appivanhempani asuvat. Kuitenkin ollessani ihan poikki helmi-ja maaliskuun vastoinkäymisistä,en olisi halunnut lähteä minnekään kotoa vaan olisin halunnut hautautua  neljän seinän sisälle ja olla vain yksin. Lisäksi meidän vanhin koiramme, aiemmin kovin ruoalle perso Olga oli syönyt vähän huonommin ja ollut vähän vaisumpi.  Tutkiessani sitä, huomasin sen suun olevan aristava mikä viittasi suoraan hammas- ja ienongelmiin. Olga on jo iäkäs rouva, joten muutokset hampaissa ovat tuon ikäisellä luonnollisia. Se olikin seuraava murheenaihe ja varasinkin sille heti lääkärille ajan. Sain kuitenkin sen vasta reilun viikon päähän. Onneks koira suostui jonkin verran erittäin pehmeää ruokaa syömään ja se joi myös - mutta siltin olisin niin halunnut jäädä kotiin. 

Mieheni pahoitti  mielensä jo pelkästä ajatuksesta minun kotiinjäämisestä, joten en halunnut tuottaa hänelle pettymystä. Lähdin reissuun, mutta olin sisimmässäni raivona ja äärimmäisen ahdistunut, enkä pystynyt kaikkea sitä varmaan peittelemäänkään. Minun piti ponnistella, että jotekin saisin ajatukseni kokoon ja voisin edes vähän yrittää nauttia hetkestä. Minussa on lappalaista verta ja jos saisin päättää - asuisin pohjoisessa, mutta olen joutunut tyytymään satunnaisiin reissuihin. Rakastan lappia, joten oli vieläkin kivuliaampaa olla rakastamissaan maisemissa, kun suru painaa sydäntä eikä näe mitään syytä nauttia mistään. Onneksi kuitenkin meille järjestettiin omaa aikaa Kimmon kanssa ihan kahdestaan, jolloin sain levätä, rauhoittua ja onnistuinkin hieman rentoutumaan. 

Reissusta palattuamme käytin Olgan suunnitellusti eläinlääkärissä, jossa löytyi haljennut ja osittain märäntynyt poskihammas sekä paha ientulehdus. Koira nukutettiin, märäntynyt hammas poistettiin ja lisäksi kaikki hampaat puhdistettiin hammaskivestä. Vaikka tiesin, ettei tilanne välttämättä ollut vakava - itkin kuitenkin eläinlääkärin odotushuoneessa sekä pelkoa menettää Olga mutta myös jo menetettyä Kuskoa. Onneks koira kuitenkin  pääsi helpolla ja suuhun tehdyn remontin jälkeen on ollut oma pirteä itsensä <3

TOUKOKUU


Toukokuu oli selvästi jo valoisampi ja seesteisempi. Mielenikin oli huomattavasti jo kirkkaampi. Toukokuussa tein päätöksen Kassun kesänviettopaikasta, tein tallilla kevätsiivousta, nautin luonnon heräämisestä, laittelin terassin kesäkuntoon ja vietin aikaa ystävien kanssa kuulumisia vaihtaen.  Käytiin myös paljon vesillä ja savusteltiin ahvenia, nam :)

Olin jo valmistautunut siihen, että minulla olisi kesällä hevosista huollettavana vain Karisma (jos sitäkään) mutta sitten minulta kysyttiin yllättäen laidun -tallipaikkoja ponitammalle ja puoliveriuunalle kesäksi. Ne olivat palautumassa omistajalleen ylläpidosta aivan yllättäen ja tällä ei ollut niille sijoituspaikkaa. Kassu olikin lähdössä pois kesäksi, joten Karismalle tulevat kaverit laitumelle olivat ihan tervetullut yllätys. Joten toukokuun lopulla aloittelin kesälomani ja valmistauduin ottamaan kesäheposet vastaan.

KESÄKUU 


Kesäkuun 1. päivä iltamyöhällä saapuivat  risteytysponitamma Netta ja torinhevosruuna Rietu. Molemmat olivat paljon kokeneita ja ratsastuskoulussa uraa tehneitä - tasaisen rauhallisia, oikeita kultamussukoita. Ikuisena ponityttönä rakastuin söpöön Nettaan ja Rietun muistuttaessa luonteeltaan kovasti Kuskoa - kiinnyin ruunaan. Niiden saapuessa, aliravitsemustila tuli minulle sekä hevosten omistajille suurena yllätyksenä ja myöskin jonkin verran järkytyksenä. Ne olivat todella kuivassa ja hoikassa kunnossa, eikä niiden kavioiden ja hampaiden viimeisimmästä huollosta ollut tietoakaan. Heti päästyään laitumelle, ne alkoivat syödä todella ahnaasti. Kavio- ja hammasasiat  laitettiin hyvin pian hoitoon ja hevoset alkoivat saada massaa hyvällä tahdilla. Ne saivat laitumen lisäksi selectedistä, kivennäisestä, öljystä ja pellavaipuurosta tehtyä mössöä aamuin illoin. Lisäksi ne saivat laadukasta kuivaheinää pihassa käydessään. Nämä olivat sen verran laihoja, ettei satunnaista köpöttelyä rankempaa liikutusta edes harkittu aloitettavan. Niiden päätehtävä olikin vain nauttia kesästä ja syödä itsensä parempaan kuntoon.

Eka tutustuttiin aidan välistä, seuraavana päivänä oltiin samassa aitauksessa :)

 Kesäkuun alkupuolella minulta kysyttiin hoitopaikkoja muutamalle muullekin kaviokkaalle. Mieheni serkku perheineen oli lähdössä kesä-heinäkuun vaihteessa reissuun kahdeksi viikoksi ulkomaille, joten he tarvitsivat hoitopaikkaa hevoselle ja 2 ponille. Päätin ottaa asian haasteena ylläpitää ja hoitaa yhteensä 6 kaviokasta yhtäaikaa, joten toivotin nämäkin kullanmurut tervetulleeksi. Ystäväni naureskelivat minun toiminnalle, alkukesästä kun olin  heille uhonnut että liekkö kesästä2016 tulisi jopa ihan hevoseton :D  Toisin kuitenkin kävi! Sain kaikkien hoidosta korvausta, joten ylimääräinen työ kelpasi minulle mielihyvin ! Varsinkin, kun homma oli oikein mieluinen vaikka toki työläs.


HEINÄKUU

Heinäkuusta tuli luonnollisesti hyvin hevospainotteinen. Ulpu (KWPN) , Karri ( iso poni, rotu tuntematon)  ja Penni (shettis) vierailivat meillä reilun kaksi viikkoa, jolloin minä liikuttelin Karria maastakäsittelemällä /juoksuttamalla ja Penni sai keskittyä mielipuuhaansa eli syömiseen.Ulpua ratsastelin pääosin kentällä tehden sileänhommia. Ulpu oli kokenut ja aikoinaan isoja luokkia hypännyt estekonkari, jonka selässä minäkin jopa uskalsin kertaalleen kokeilla pienen esteen hyppäämistä. Kuitenkin Ulpulta lähti meillä ollessa kaksi kenkää, joten rankemmat ratsastelut jäivät  loppupeleissä yllättävän vähälle. Hevosien/ponien lukumäärän ollessa 6, tarhasivat Karisma, Netta ja Rietu laitumella ja Ulpu, Karri ja Penni hengailivat kotipihassa.

Heinäkuun puolenvälin aikoihin Netan ja Rietun omistaja ilmoitti löytäneensä hevosilleen uuden ylläpitäjän. Kaikki kävi todella nopeasti, sillä tiedon saatuani  hyvästien aika koitti vain muutamaa päivää myöhemmin. Hepat pääsivät hyvään paikkaan jatkamaan hyvin alkanutta kuntoutumista ja terveyden salliessa tekemään ehkä jossain vaiheessa kevyitä töitäkin. Kovasti kerkesin kiintyä näihin ihanuuksiin ja tietysti, hoidin niitä kuin omiani ja tein paljon enemmän mitä normaalisti talli/laidunpaikan vuokraaja tekisi.  Minussa on sekä hyvä, mutta suuri huono puoli se, että kiinnyn herkästi ja lataan asioihin paljon tunteita ja annan itsestäni aivan liikaa. Loittonevaa hevosauton perää katsellessani pillahdin itkuun, jota olin pidätellyt pakatessani heppojen tavaroita autoon ja jutellessani uuden ylläpitäjän kanssa. Mutta helpottaa kun tiedän, että niillä on hyvä olla <3  Yhtäkkiä minulla olikin enää jäljellä vain Karisma. Onneksi Karisman ei tarvinnut jäädä yksin pitkäksi aikaa. Meidän oman kesälaitumen ollessa hyvinkin syöty, pääsi Karisma käymään naapurissa ystäväni hevosten kanssa laiduntamassa ja kävi pihassa liikutuksen merkeissä.

ELOKUU 

Heinä-elokuu on ehdottomasti parasta aikaa koko kesässä !  Nimittäin marja-ja sienikausi käynnistyy ! Olen ihan hirmuinen eräjorma, ja myöskin marjastus-ja sienestyshullu. Aloittelin mustikankeräämisellä jo reippaasti heinäkuun puolella ja jatkoin siitä pitkälle syyskuulle asti marjastamista ja sienestämistä niin paljon kuin kerkesin.  Asuisin koirieni kanssa metsässä tuon ajan, jos työ, koti, perhe ja muut elukat ei vaatisi minun läsnäoloa :D Kesälomastani suurimman osan vietin kyllä metsässsä ja Onnikin nautti kovasti luonnossa liikkumisesta.

Keräsin taas ihan mukavan määrän mustikkaa (230 L), kanttarelliä (yli 100L), herkkutatteja, ruoskuja, mustatorvisieniä ja jonkin verran myös vadelmaa!  Elo-syyskuun vaihteesta eteenpäin sitten jatkettiin vielä puolukalla ja sienillä. Vaikka koitin pitää kirjaa kerätyistä marjoista ja sienistä, menis jossain vaiheessa laskuissa sekaisin. En kerännyt kaikkia omiksi tarpeiksi, vaan kerään näitä luonnonherkkuja ihan myyntiin asti. Muunmuassa marja-ja sienirahojen johdosta pääsin ostamaan jo vuosia mielessä pyörineen hevostrailerin.

SYYSKUU


Heti syyskuun ensimmäisenä päivänä haettiin Kassu kotiin ja hyvin pian sen jälkeen orhipoika sitten ruunattiin !  Karisma kehitti poikansa kohtaamisesta tietysti vuosisadan kiiman ja oli aikamoinen emäntä viikon ajan. Onneksi enimmät höyryt laskeutuivat nopeasti eikä semmosta kiimahirviötä tarvinnut katsella pidempään :D   Karisma piipahti harjoituskisoissa vuokraajansa Tiian kanssa, kotiin tuotiin yksi ruusuke ja kokemuksia riikkaampana !

Syyskuussa luonnollisesti kauhoin puolukoita metikössä kaksin käsin ja löysin sieniäkin vielä hirmuisesti. Syksyn ollessa suht lämmin, löytyi kanttarellejäkin vielä hyvän aikaa.

10. päivä alkava kanalinnustuskausi oli meille kerrankin suotuisa. Pääsin ampumaan Olgan haukkuun poikateeren, joka oli minulle ja mummolle oikea elämän täyttymys!  Olgahan on aina haukkunut jonkinverran lintua, mutta sen äänensävyn ollessa turhan pisteliäs - ei linnut ole koskaan viihtyneet sen haukussa niin pitkään, että olisin päässyt haukulle hiipimään, saati sitten ampumaan. Tällä kertaa tämä poikateeri hyppäsi sen verran lähelle, että pääsin sen melkeimpä heti ampumaan. Odottelin, että Olga kerkiää antaa linnulle ääntä ja sitten laukaisin aseen. Voi sitä mummokoiran riemua kun saatiin yhdessä saalista. Se oli niin ylpeä itsestään <3 ja minä onnellinen sekä mummon että itseni puolesta.  Enempää saalista en tuona syksynä kaivannut.

LOKAKUU 

Lokakuussa käytiin vielä vähän metsällä (tai lähinnä kimmo kävi) , mutta niukan kanalintukannan vuoksi jäätiin ilman saalista. Kotosalla treenailtiin Karisman kanssa ja valmentauduttiin kertaalleen. Myös ystäväni Laura kävi kylässä ja sai humputella KB:n kanssa sekä sileällä sekä estehommissa.  Tein jonkun verran ripsienpidennyksiä kavereille, kunnes teloin sormeni kuun lopussa. Oikean käden nimetön joutui hetkeksi pakettiin, mutta luojan kiitos kuntoutui sitten kipeästä alkutilanteesta huolimatta yllättävän nopeasti.

MARRASKUU 

Marraskuu meni toki jo ihan sormen takia synkemmissä merkeissä, kun en pystynyt tekemään kunnolla kotona tarvittavia asioita. Muutenkin minulla on ollut pitkin vuotta paljon pieniä tapaturmia ja muita terveysongelmia ja äärimmäistä väsymystä - joten kaikki tuntui olevan liikaa. Kulunut vuosi on ollut todella rankka.  Onneks sormi kuitenkin kuntoutui ja pääsin takaisin hevosen selkään, tekemään kaikkia hommiani ja elämään vähemmän kivuliasta elämää.

Marraskuusta on tainnut tulla minulle sellainen "masennuskuukausi". Olen silloin aina hyvin surumielinen, väsynyt ja jopa vihainen ihminen. Monta kesken jäänyttä asiaa sekä fyysisessä elämässä sekä ihmissuhteissa rassasi minua ja tuntui, että räjähdän kohta. Onneks vaihe oli kuitenkin ohimenevä, sillä ajatukseni marraskuuhun verrattuna on nyt paljon valoisammat ja silloin niin suurelta tuntuneet asiat  ovat tällä hetkellä naurettavan pieniä.

Marraskuussa saatiin myös jatkettua hieman meidän kotona meneillään olevaa remonttia. Pääsin jo hieman sisustamaan meidän makuuhuonetta, mutta paljon on vieläkin kesken. On hyvin hankala saada remonttia etenemään, kun molemmat ollaan vuorotyössä, on pieni lapsi ja tämä kaikki muukin sirkus pyöritettävänä. Mutta onneksi se nyt eteenee kuitenkin, vaikkakin etanavauhtia.  Lisäksi on vaikea remontoida ja yrittää elää säästöbudjetilla samaan aikaan.

JOULUKUU 

Vuoden lopun lähestyessä heräsin todellisuuteen:  syöminen oli rankan vuoden aikana lähtenyt käsistä ja vaa'an lukema näytti 5 kiloa enemmän kuin alkuvuodesta. Siitä kiukkuuntuneena päätin aloittaa puolen vuoden herkkulakon, jossa kiellettyjen listalla on karkit, suklaa, kermajäätelöt, keksit, pullat ja muut kahvileivät. Joulu töissä oli kiireinen ja rankka, joten en edes kerennyt himoita joululeivonnaisia tai omaisten tuomia joulusuklaita.   Herkkulakko on tehnyt hyvää ja pientä painon putoamistakin on ollut havaittavissa.  Laihtuminen on kuitenkin erittäin hidasta, joten vuoden alusta oli tarkoitus yrittää kiristää tahtia.  Rankka vuosi toi minulle lisäkiloja, joten toivon hartaasti että tästä uudesta vuodesta tulisi vähemmän stressaava ja enemmän hyvinvointiini painottuva.

Millainen teidän vuotenne 2016 oli ja mitä odotuksia tai tavoitteita teillä on vuodelle 2017  ?


<3 Henna