Hiljaista kuin huopatossutehtaalla

Niin se vaan kuukausi vierähti, ja auttamatta minä sen mukana ! Harmittaa kovasti, ettei nykytilanteeni meinaa antaa minulle yhtään aikaa tai lähinnä edes energiaa istahtaa rauhassa ja kirjoittaa ulos tuntemuksiani tai edes pinnallisia kuulumisiani. Yleensä nimitäin pysähtyessäni nukahdan samantien.  Ehkä sellainen vaiteliaisuus sekä täällä, että minun ihan live-elämässä näkyy osittain sellaisena sulkeutuneisuutena. Ei, en ole ihmisenä muuttunut - olosuhteet vain on ja minun täytynyt sopeutua niihin. Ei vaan jaksa, ei pysty eikä kykene.  Silti se surettaa, että välillä tunnen kadottaneeni itseni. Ei ole enää useinkaan aikaa tai edes energiaa olla se humoristinen, persoonallinen ja hullunkurinen Henna mikä minä oikeasti olen.  Uskon kuitenkin parempaan huomiseen ja koska tämä elämänvaihe on tätä hässäkkää ja yhtä ruuhkavuotta toisen perään - toivon, että vielä koittaa ne hyvät ajat, jolloin voin taas ajatella enemmän ja käyttää asioiden käsittelyyn aikaa.  Ja ennen kaikkea olla enemmän oma hulvaton itsensä !  Viime viikonloppu oli kyllä poikkeus pitkästä aikaa, kun kävin ystäväni luona kylässä sekä muutenkin vähän ihmisten ilmoille rentoutumassa. Olin silloin todella onnellinen.

Meillä on tällä hetkellä  kotosalla menossa pintaremontti, joka etenee verkkaisin askelin.  Samalla, kun koitetaan vuorotyön ohella ja minibudjetilla päivitellä pintamateriaaleja siistimmiksi ja vähän piristää sisustusta sekä tehdä säilytysratkaisuja toimivimmiksi - on meillä säästöbudjetti meneillään.  Mies säästää autoon tai omiin unelmiinsa  - minä taas omiini. Taisinkin jo aiemmin mainita, että tarkoituksenani on laittaa tarhat kuntoon ensi kesänä ?  Se vaatii useampia tonneja rahaa, mutta onneksi olen osannut kiristää kukkaronnyörejä sen verran hyvin jo viime kesästä lähtien, että kohta alkaa olla tarharahat kasassa. Kovasti olen joutunut laskemaan pennejä, laittamaan lomarahoja/veronpalautuksia syrjään ja toki tekemään ylimääräistä työtä sen eteen.

Täällä Kaavilla on ollut jo jonkin aikaa paljon ongelmia räjähdysmäisesti kasvaneen susikannan kanssa. Heti alkuun totean, että susi on upea eläin joka kuuluu ehdottomasti Suomen luontoon. Syvimmille saloille ja maltillisena kantana. Ei kuitenkaan vaeltelemaan taajamiin tai ihmisten pihoille. Susikanta on kasvanut niin suureksi, ettei kaikille susille riitä reviiritilaa syrjäseuduilla - joten mm. yksikseen vaeltavat nuoret sudet etsivät omaa reviiriä / laumaa. Ilman lauman tukea ne eivät saa niin helposti metsässä ruokaa. Joten näin ne hakeutuvat helpon ruoan äärelle, ihmisten pihoille.  Täällä on mennyt koiria useampi suden suuhun tämän talven aikana ja joka kerta koira on raadeltu / syöty kotipihassa tai ihan sen äärellä. Susi ei enää omaa luontaista tarvetta peljätä ihmisen hajua tai vältellä ihmisasutusta.  Siksi meidänkin kodin lähettyvillä on ollut havaintoja susista mm. viime syksynä - joten meidäkin koirien irtipidot ja irtona lenkittämiset on jääneet vähälle.

Meidän koirat viettävät pääosin aikaa ulkotarhassa ja välillä ne pääsevät pihalla valoisan aikaan juoksemaan irti, mutta vain ihmisen ollessa lähellä. Muuten koirat lenkkeilevät pääsosin hihnassa tai valoisan aikaan jäällä ovat saaneet juosta hetken myös irrallaan mutta koko ajan sanallisessa kontrollissa ja näköetäisyydellä.  Koska irtipito on kuitenkin jäänyt vähälle, olen koittanut pitää huolen että koirat saavat lenkkeillä runsaasti hihnassa. Välillä on meillä aikamoinen karavaani liikenteessä, kun samalla saatan vetää lasta rattikelkassa (joka on kiinni riimunnarulla vyötäröllä)  ja samalla talutan kolmea koiraa. Mutta hätä keinot keksii ja luovimalla selviää. On välillä aikamoinen sirkus huolehtia kaikesta.

Iidalta löytyi kasvain oikean lonkan seudulta. Olenkin varannut koiralle ajan eläinlääkärille, jossa tutkitaan onko kyseessä rasvapatti vai jokin muu kasvain. Tilanteen ja tarpeen mukaan hoidetaan Iidaa mahdollisimman hyvin <3 

Välillä päästään kovemmilla pakkasilla ihan sänkyyn asti :D  Koitappa sitten itse mahtua tuonne...

 Kassua on nyt ohjasajettu muutaman kerran ja se on sujunut pääosin moitteettomasti. Vielä toistaiseksi ollaan ohjasajettu sitä juoksutusvyö ja liinojen avulla, kuolaimilla ja ilman. Olen ohjasajanut sen myös muutaman kerran yksin.  Silat alkaavat olla varsullekin sopivat ja niitäkin se on kantanut yllään ilman suurempia ihmetyksiä. Kassu on ihanan lungi tyyppi, eikä se tunnu pelkäävän hirveästi mitään. Traikussakin sain sen käymään viime viikonloppuna, mutta vain melkein kokonaan. Ihan perille se ei uskaltanut tulla mutta ei jäänyt monesta sentistä kiinni-  Mutta toistoja ja koppitreeniä vaan lisää niin eiköhän se siitä. Kokeilen lastata jossain vaiheessa varsan tamman viereen pitkästä aikaa, jospa se siitä pikkuhiljaa alkaisi homma edetä.   Koppakärrytkin on saatu vihdoin kuntoon ja käytiinkin Karisman kanssa koeajamassa ne viime sunnuntaina. Voi sitä tamman onnentöhötystä, kun sai hölökytellä menemään. Ajamisen jälkeisenä päivänä se olikin ihan unelma ratsastettava, joten ajolenkit kunniaan ja mielellään säännölliseksi osaksi arkea !

Onni kasvaa kovaa kyytiä ja on niin ihanan reipas poitsu !  Hän on nokkela, hoksaava, energinen ja todella sosiaalinen lapsi! Temperamenttia ei pikkumiehestä puutu, mutta ei myöskään herttaisuutta.  Onnihan ei vielä puhu kunnolla, mikä joskus hankaloittaa kanssakäymistä esimerkiksi hoitopaikassa, mutta asiaa riittää ja joka päivä kuullaan uusia sanoa ja lyhyitä lauseita. Onni on käynyt muutamaan otteeseen puheterapiassa viime syksynä ja ilmeisesti puheterapiaa jatketaan myöhemmin keväällä.  Oma veljeni oppi puhumaan myös vähän myöhemmällä iällä, joten itse en ole kovin suuresti vielä stressannut Onnin kehityksestä. Kuitenkin mielelläni otan meille apua vastaan, jotta Onni saa mahdollisimman hyvät eväät elämään <3

Mitä minun laihdutukseen tulee, homma etenee hitaasti. Mutta pääasia, että etenee. Saldo on -1,5- 2 kg.  Olen puntari-addiktina päättänyt asettaa itselleni  "vaaka-kiellon"  helmikuun ajaksi - eli seuraavan 4 viikon aikana en saa punnita itseäni.  Yritän myöskin kunnostautua veden juonnissa ja vähentää hiilareita jonkin verran - ja toki jatkaa 5.12. alkanutta herkkulakkoa.  Liikuntaa haluaisin harrastaa huomattavasti enemmän koska siitä tulee niin hyvä olokin, mutta välillä aika ei vaan yksinkertaisesti riitä. Pääosin minun liikuntani onkin ollut tuota koirien lenkittämistä ja samalla lapsen vetämistä perässä - mutta meneehän sekin ihan hyvästä liikunnasta.  Hiihtämässä olen käynyt joitakin kertoja ja siihen toivoisin saavani enemmän aikaa, mutta oma ja miehen vuorotyö ja tietty tuo remppa sotkee paljon kuvioita.    Ja täytyy myöntää myös sekin, että usein olen mielummin valinnut pidemmät yöunet, kuin liikunnan. Ihan vain siksi, että olen ollut todella väsyksissä ja uni on tehnyt voinnille aina ihmeitä.

Minun epämääräistä väsymystä ja muita somaattisia oireita tutkitaan tällä hetkellä. Kävin viime viikolla labrassa, ja siellä minusta otettiin yli kymmenen putkiloa verta.  Katsotaan, mitä sieltä löytyy vai löytyykö mitään. Minulla on väsymyksen lisäksi oireina: kuiva iho sekä limakavot, hiustenlähtö, hauraat kynnet, hampaitten lohkeilu, vatsan toimimattomuus, turvotukset, hikoilemattomuus,  nivelkivut (sormet &kädet), ja alavireinen mieliala. Tuota viimeistä ei monikaan minut tunteva varmaan usko, koska se on varmasti se asia - mitä parhaiten peittelen. Mutta toki kaikki tuo ylläoleva oireisto voi johtua myös yksinkertaisesti siitä, että elämäni on todella hektinen ja aikataulu on välillä tiukka. Lisäksi olen herkkä stressaantumaan sekä murehtimaan asioita eikä viime vuosien murhenäytelmät ole yhtään helpottaneet asiaa. Viime vuodet on olleet kieltämättä aika helvetilliset.

Mutta toivottavasti kaikki asiat alkaa pikkuhiljaa asettautua urilleen. Jospa me saataisiin nyt kevään aikana tuo remontti sisällä valmiiksi niin, että saadaan kesän alkaessa keskittyä ulkohommiin ! Ja toki vähän rentoutua kevään edetessä !  Tässä oli tällaiset pikaiset kuulumiset pitkästä aikaa, yritän pian kirjoitella taas lisää. Ainakin tästä laiharista kirjoittelen jos on aihetta (eli laihtumista) tapahtunut :D  Myös vanhemmuuteen liittyvää pohdintaa olisi mahdollisesti luvassa, kiinnostaako teitä ?  

ja ennen kaikkea kysyn teiltä : Mitäs teille kuuluu ?

<3 Henna