Vuorotyöläisen joulu

Olen ollut aina jouluihminen. Erityisesti lapsuudessani.   Rakastanut sitä lämmön tunnetta, joka pilkahtelee sisimpään keskellä masentavan, väsyttävän kaamosajan joka meinaa iskeä sinut kanveesiin kuukausiksi ennen kuin keväästä lupailevat auringonsäteet herättävät sinut takaisn elävien kirjoihin. Joulun odotus on saanut selviytymään märästä, mustasta marraskuusta ja pimeyden tuomasta uupumuksesta.  Joulu on ollut itselleni henkilökohtaisesti tärkeä hiljentymisen, pysähtymisen juhla - jolloin keskitytään olemaan perheen kanssa kiireettömästi ja nautitaan vain yhdessäolostä, hyvästä ruoasta, tunnelmasta - perinteistä. Rakastan joulun laittamista, kynttilöitä, hyvää ruokaa, musiikkia,  lahjojen paketoimista / korttien askartelua, käpertymistä lämpimän viltin sisään, perinteisiä lastenohjelmia, jouluruokien ja leivonnaisten tuoksua - kaikkea sitä. Jokainen enemmän tai miksei vähemmänkin jouluihminen voi jokseenkin samaistua varmaan näihin fiiliksiin ?   Vaikka meilläkin on vaihdettu lahjoja kotona aina jouluisin, eivät ne kuitenkaan näytelleet suurinta roolia lapsuuteni joulussakaan eikä  niitten koolla tai arvolla ollut juurikaan merkitystä.

Nyt, kun olen ollut aikuinen jo hyvän aikaa - on joulun rooli muuttunut elämässäni tai voisin jopa varovasti sanoa - että hetkittäin jopa hävinnyt kokonaan. Olen lähihoitajan ammattiini valmistumisen (v.2004) jälkeen ollut lähes joka joulu töissä, kiitos rakastamani ammatinvalinnan. Kyllä, rakastan työtäni - mutta niin kuin minun, myös moneen muuhun vuorotyöläisen ammattiin liittyy kirous, joka voi olla todella raskas enemmän tai vähemmän ihmiselle näin jouluaikaan. Riippuu toki miten tärkeänä tätä juhlapyhää pitää ja millaisen asenteen asiaan ottaa.   Lisäksi usein mietin myös yksinäisiä ihmisiä kodeissaan - esimerkiksi muunmuassa vanhuksia ja syrjäytyneitä. Kuka pitää heistä huolta näin joulunaikaan ?  Jos ei omaiset, niin me - hoitajat. Monesti  hoitohenkilökunta joko kotihoidossa, laitoksessa tai tällaisessa hoivakodissa töissä ollessamme - ollaan yksi niistä harvoista, jopa ainut sosiaalinen kontakti heidän elämässään. Tämän kun me jokainen muistaisimme, osattaisiin arvostaa enemmän sitä mitä me ollaan saatu. Ihmissuhteita, ystäviä - perhettä. Joillakin ei ole sitäkään, kuka heille tuokaan joulun lämmön tai rakastetun olotilan ? Tässä vaiheessa vaikka jouluisin töissä olo saattaa tuntua hetkittäin pahalta, tiedän tekeväni työtä jolla todellakin on merkitys.

Aikoinaan, kun meitä oli mieheni kanssa vain kaksi - ei työnteko jouluna tuntunut niin raskaalta, vaikka teki se silloinkin ajoittain vannoutuneen jouluihmisen sielunmaailmassa hieman tiukkaa. Kuitenkin, ehdittiin olla myös yhdessäkin vaikka minä kävinkin osan päivästä olemassa töissä. Aikoinaan miehelläni oli aina viikonloput, joulut yms pyhät vapaata. Nyt kaikki on toisin. Myös mieheni tekee nykyään vuorotyötä ja vieläpä keskeytymättömässä kolmivuorossa ja näin ollen hänkin viettää tänä vuonna joulun osittain työpaikallaan - niin kuin minäkin. Kerkeämme nähdä joko aamulla tai päivällä pikaisesti ennen kuin hän lähtee töihin ja minä jään vielä kotiin Onnin kanssa.  Jos meitä olisi vain me kaksi, niin sekin olisi ihan fine. Mutta meillä on lapsi, pieni poika - jolle erityisesti haluaisimme joulun laittaa.  Jolle haluaisin järjestää samanlaisia lapsuuden jouluja, joita itse sain (kiitos äiti ja isä, sisko ja veli <3 ) Ja niin toki teemmekin, mutta pienemmässä ja tänä vuonna aika alkeellisessa mittakaavassa. Kuitenkin, vuoromme menevät sen verran pahasti ristiin, että lapsenvahtivuoro vaihtuu "läpsystä". Se, jos joku surettaa minua. Kuitenkin yritän pitää mielessä, että tänä vuonna tehtäväni on luoda jouluntunnelmaa töissä - meidän rakkaille vanhuksille ja sitä myöten löytää joulun myös itseni sisimpään. Tiedän tämän olevan osani, kun teen tätä tärkeää työtä ja se onkin vahva lohtu tässä asiassa.

Mutta vain perheellinen vuorotyöläinen, joka viettää joulun töissä - tietää, mistä minä tässä hatarasti yritän avautua. Ei muut voi tätä ymmärtää, ainakaan kokonaan ennen kuin on itse saman kokenut. Suren sitä, ettei meillä ole perheenä yhteistä aikaa juuri yhtään. Katsoa yhdessä, kun poikamme avaa lahjansa ja iloitsee niistä. Syödä kynttilänvalossa tai istua kylki kyljessä sohvalla. Olla vaan, se kun on juuri parasta joulussa. Olla yhdessä, lähekkäin - läsnä ilman mitään turhaa kiirettä.

Vaikka lapseni iloitsemista katsoessani kasvoilleni nousee hymy, paistaa silmistäni myös kuin varkain nousevat kyyneleet.  Aiemmin jouluna töissä olo ei harmittanut yhtään, kun vertaa tämänhetkiseen olotilaan. Nyt kun minulla on lapsi - joulu saa minut jotenkin nyt surulliseksi. Hyvän joulun toivottaminen ei tunnu samalta kuin ennen, enkä haluaisi ottaa vastaan kortteja, kukkia tai mitään muutakaan jouluun liittyvää. Olen toki kiitollinen, mutta samalla sisimmässäni surullinen kun en löydä sisimmästäni joulumieltä, koska meille ei tätä juhlaa periaatteessa tule. Toki tiedän, että joulu tulee meistä itsestämme ja sisimmästämme - ei niinkään siitä, mitä kaikkea krääsää ja hössötystä silloin onkaan. En ole ollut koskaan mikään turhanhössöttäjä, vaikka kovasti siitä nautikin. Joulu voi olla hyvinkin vaatimaton, jos on vain rakkaat lähellä ja aikaa vain olla heidän kanssaan.

Työkuvioistamme johtuen sovittiinkin Kimmon kanssa, ettemme laita hirveästi joulua tänä vuonna. Onnille hommattiin lahjat ja laitetaan jotain pientä, mutta suuremmat järkkäilyt saa sitten jäädä sille vuodelle - kun saadaan olla kaikki kotona. Silloin aiomme panostaa perhejuhlaan ja ottaa siitä ilon irti. Tänä vuonna pidämme matalaa profiilia ja säästämme rahat muihin juttuihin kuten tällä hetkellä meidän kotona vallitsevaan pintaremonttiin. Juhlistimme yhteisiä vapaita alkuviikosta käymällä metsässä retkellä sekä kylpylässä rentoutumassa ja vedessä pulikoimassa.

Onko täällä linjoilla muita vuorotyöläisiä ja vieläpä perheellisiä sellaisia ?  Oliski kiva kuulla tai siis lähinnä lukea teidän fiiliksiänne joulusta !

Vaikka tämä taisi ollakin vähän tämmöinen angstinkatkuinen valitusvirsi - en halua olla millään muotoa negatiivinen, vähän ehkä haikealla mielellä vain.  Ja haluan koko sydämestäni toivottaa teille kaikille lukijoilleni aivan ihanaista, lämmintä ja tunnelmallista Joulua !  Nauttikaa, levätkää ja syökää minunkin puolestani !  <3


<3 Henna