Kasanderos, por favor !

Holaa amigos!

En siis todellakaan tiedä, mistä otsikko tai ylipäätään tuo kutsumanimi on varsalle tullut. Minulla on paha tapa keksiä ihmisille, eläimille ja asioille  lempinimiä, joita sitten saatan tahattomasti käyttää ja välillä aivan väärissä paikoissa ja tilanteissa :D  Joten, Kassun yksi lempinimistä on ollutkin jo jonkin aikaa mm. Kasanderos por favor ! Myös "aasinpuolikas"  on ollut  yksi suosikeistani !

Tiedän, että minä lupasin teille jo ajat sitten kirjoitella varsan kuulumisia, mutta mutkia on ollut yhtä sun toista matkassa. Täällä on ollut järkkyä väsymystä ja sairastelua ilmassa,  haastavat kelit puuhastella  ja lisäksi mentiin varsan kanssa molemmat telomaan ihtemme - tarkemmin minä sormeni ja kassu jalkansa -  joten olen joutunut pitämään ja pidän vieläkin hieman matalampaa profiilia hevostelun suhteen. Nyt onneks alkaa mun sormi olla pikkuhiljaa paremmassa jamassa ja Kassukin ok.   Tosiaan, alkutalvi ja sen haasteelliset kelit ovat käyneet myös varsan päänupin päälle ja päivästä riippuen riimussa kuljetaan kuin opaskoira  tai lohikäärme. Pääosin hevoslapsi on kuitenkin ollut oikein mukava, yhteistyöhaluinen kaveri ja sen kanssa on aina mukava hengailla ja höpötellä.

Mutta lähdetäänkö liikkeelle keväästä ja kesästä ?

Tosiaan, Kassuhan jäi ilman tarhakaveria maaliskuussa, kun vanha ja viisas opettajansa, rakas vanhuksemme Kusko jouduttiin lopettamaan tapaturman vuoksi. Kassu joutui tyytymään yksintarhailuun, leluihin  ja  turpakontaktiin vieressä tarhaavaan emäänsä Karismaan.  Kassu tuntui tajuavan oriin vinkeet hyvin ajoissa, joten joulukuisen vieroituksen jälkeen Kassun oli tarkoitus jatkaa tarhaamista Kuskon kanssa kesään asti.  Kuitenkin maaliskuussa se jäi hetkeksi "yksin" isoon tarhaan. Pari kertaa käsittelin / irtojuoksuttelin  varsaa tamman kanssa yhtäaikaa, mutta kevään noustessa erityisesti tamman rintaan - herätti se myös pikkumiehen vietit ja letku alkoi heilua ahkerasti.  Kertaalleen onnistuin jäämään varsan alle sen yhtäkkiä hypätessä Karismaa päin, ja siitä seurauksena mitä ilmeisimmin murtunut kylkiluu. Turvallisuusyistä päätin olla käsittelemättä niitä yhtäaikaa toistaiseksi turvallisuusyistä.   Keväällä Kassu sai rokotukset ja madotukset suunnitelman mukaisesti ja sen kanssa puuhasteltiin ihan perusjuttuja taluttelusta käytävällä seisomiseen.

Rakkaat poijjat <3

oi ku ihanat aromit äiteen hanurista ? :D

Kevään aikana tein lopullisen päätöksen lähettää varsan orilaitumelle, jotta se saisi viettää kesän ikätovereittensa seurassa  niitten kanssa remuten ja luonnetta kasvattaen. Pienten mutkien kautta päädyin viemään Kassun juurusvedellä sijaitsevaan, pohjois-savon hevosjalostusliiton ylläpitämään saareen nimeltä Otus. Hevosjalostusliitolla on juurusvedellä kaksi saarta, Otus ja Rahvo, joissa on jo vuosikymmenten ajan laiduntanut orivarsoja joka kesä. Tänä vuonna Otuksessa oli vuosikkaat varsat, Rahvossa sitten puolestaan 2- ja 3 vuotiaat + yksi Otuksen lautalta myöhästynyt vuosikas, kuitenkin aika kookas varsa.  Kassu pääsi sisävesiristeilylle 2.6., kun se matkasi 6 muun vuosikkaan kanssa Otukseen. Matka meni odotuksiin nähden hyvin, vaikka toki pieniä neuvotteluja traileriin sekä lauttaan menosta jouduttiin käymään. Traikkuun mentiin parin remuamisen jälkeen oikein hienosti, mutta lauttaan pakitettiin rätti silmillä.

 

Rahvon lauma

Kassu vietti kesän orilaitumella, ja minä kävin sitä siellä pari kertaa katsomassa. Ystäväni Sari oli yksi laidunvahdeista, joka kävi tarkistamassa varsojen voinnin ja kunnon säännöllisesti.  Koska tiesin Sarin olevan laidunvahtina - en kokenut tarvetta hätäillä varsan voinnin perään. Ja sainkin aina säännöllisesti kuvaterveisiä saaren meinigeistä.   Kasanderos näytti olevan laumassa ns. keskikastia, eli ei johtaja mutta ei pahnanpohjimmainenkaan. Ei isoin eikä pieninkään.  Se sopi minulle oikein hyvin. En olisi halunnutkaan sieltä johtajaoria kotiini riekkumaan!  Pikkumies haettiin kotiin 1.9.  Saarelle saavuttiin tihkusateessa ja vastaan käveli aika niukasti kasvanut, joskin aikalailla laihtunut varsa.  Pientä villiintymistä oli havaittavissa, mutta hyvin varsa emäntänsä tunnisti ja lautalle lastautuminen meni kesäkuuhun verraten erittäin sujuvasti.

Kotiinlähdön koittaessa itse traikkuun meneminen meni sen sijaan täysin päinvastoin niin kuin olisin toivonut ja kotimatkalla nyyhkytin pettyneenä  kun oltiin loppupeleissä vihdoin saatu roudattua  "väkipakolla" varsa traileriin. Varsa oli jo kertaalleen trailerissa ja mennyt sinne suosiolla,  mutta viereiseltä lentokentältä lähtevä hornetti ajoitti lähtönsä juuri sopivasti, säikäytti varsan  ja sai sen survoutumaan ulos trailerista.  Onneksi Kassu ei ole kovinkaan herkkä eikä kovin helposti traumatisoituva tapaus ja  se olikin jo tulossa uudelleen traileriin kunnes sivulliset tulivat hopuutamaan meitä asian kanssa.  Tämä ei ollut minusta riippuvainen juttu ja sekös jätti vähän huonon fiiliksen koko touhusta vaikka sinänsä mikään muu ei pieleen mennytkään ja muuten koko kesä laitumineen jne olikin hirmuisen ihana sekä tunnelmallinen. Minä vaan kun haluaisin tehdä asiat rauhassa enkä kiireellä.   Kassu oli matkustanut aiemmin 2 kertaa (marraskuussa 2015 ja tämän vuoden tammikuussa), mutta Karisman kanssa. Loppu hyvin kuitenkin, varsa saatiin ehjänä kotiin ja itsekin säilyin hengissä vaikka henkisesti vähän ruhjoutuneena.  Onneksi minulla on oma traileri, niin voin jatkaa lastausharjoituksia kotona ilman, että joku tulee huutamaan ja hoputtamaan siihen viereen.  Minä taisin porukan ainut "ratsupelle" ja ehkä muihin verrattuna vähän "kukkahattutäti" - tyyppi,  jolle varmaankin ehkä sivummalla naurettiinkin. Mutta siihenkin on onneks totuttu. Tämä tapahtuma on yksi vahva syy siihen, miksi haluan toimia pääosin yksin - saan tehdä asiat rauhassa ja ajan kanssa.  Sanontakin kuuluu: "Kiirehtimällä ei tule kuin kusipäisiä kakaroita"

Kassun tultua kotiin, hyvin pian se ruunattiin ja samalla poistettiin siltä sudenhampaat. Tarkalleen 12.9. Ruunaus meni hienosti ja varsa toipui todella hyvin operaatiosta.  Jälkihoitona oli ilmakylpyä, liikuntaa ja 4 päivän pistettävä antibioottikuuri. Pistot yms kaikki meni tosi hyvin. Vaikka varsa oli madotettu juuri ennen orilaitumelle lähtöä, oli se  kesän aikana saanut matoja joka selittää sen laihtumisen. Asia ilmeni sen saatua aika pian kotiuduttuaan uuden matokuurin, kun poistuneesta ulosteesta löytyi kuolleita matoja. yök.  Pian madotuksen jälkeen Kassu alkoi saada vauhdilla masua ja massaa. Lisäksi se on ottanut järkyttävän ison karvaharppauksen tämän muutaman kuukauden aikana.  Kassun säkäkooksi arvelisin nyt about 140-145 cm.  Ei mene kauaa, että varsa on jo emänsä kokoinen. Kuitenkin, semmoinen romuluinen honkkeli, sulavalinjainen silakka se on !  Nämä 1-2 vuotiaat eivät ole mistään kauneimmasta päästä, mutta aihio on kieltämättä hyvä.

On kulunut nyt 3 kuukautta aikaa ruunauksesta ja olin alkanut suunnitella laskevani jossain vaiheessa hevoset samaan tarhaan. Kuitenkin nämä päättivät aloittaa reilu pari viikkoa sitten yhteistarhauksen  ihan omatoimisesti. Loimien, jumppapallojen lisäksi Kassu on ilmeisen hyvä purkamaan aitoja - joten herra oli sitten päättänyt laittaa pienen pätkän aitaa matalaksi hänen ja Karisman tarhan välistä. Joten eräänä aamupäivänä nämä löytyikin sitten hengaamasta kahdestaan Kb:n puolelta ! Noh, mikäs tuossa sitten. Molemmat olivat tyytyväisen oloisia eikä mitään kamalaa katastrofia siinä hetkessä syntynyt. Joten poistin puretun aidanpätkän ja molemmat pääsevät nyt liikkumaan molemmille puolille tarhoja. Karisman puolesta olen iloinen, että se pääsi pois pienestä tarhastaan ja nyt saa rallitella isolla puolella poikansa kanssa. Kaksikolla onkin vauhtia ollut, molemmat ovat onnellisen oloisia.

 Kassu osaa käydä välillä emänsä hermoille, mutta letkua se ei ole heilutellut joten miehenvietit ilmeisesti ovat unohtuneet ennen kuin kunnolla ehtivät alkaakaan. Olisin ennen hevosten yhdistämistä poistattanut Karismalta ainakin takakengät pois tapaturmien ehkäisemiseksi, mutta enpä kerennyt näitten omiin suunnitelmiin mukaan.   Karismahan on aika diiva ollut aina ja ehdottomasti pomo Kuskon kanssa aikoinaan ollessaan, mutta nyt se on tuntunut olevan liian lepsu varsalleen välillä. Aikoinaan Karisma kävelytti Kuskoa tarhassa, nyt Kassu maksaa Kuskon puolesta potut pottuina kävelyttämällä Kaamaa. Nauroinkin tammalle että "Vuse nauraa sulle tuonpuoleisesta, kun tilit nyt tasaantuu" Mutta osaa tamma onneksi välillä lastansa komentaakin, ettei herra hidalgo ala pomoilemaan yläkylläisesti. Yksi pieni haaveri Kassulle tosiaan sattui kun riehuessaan Karisman kanssa, se sai haavan polveensa. Onneks haaveri ei näyttänyt olevan vakava vaikka polvi hetkeksi turpoili jonkin verran  ja Kassu hieman varoi askeleitaan pari päivää - kuitenkin ontumatta tai olematta haluton liikkumaan. Nyt se vetää tuolla taas rallia tarhassa kuin viimeistä päivää.

Varsan kanssa ollaan puuhasteltu aika pienessä mittakaavassa oman terveydentilani sekä kiireitten vuoksi, mutta tarkoitus olisi lisätä työskentelyä niin hyvin kuin vain omilla resursseillani pystyn. Yksin on aika vaikea opettaa välillä varsaa mutta kaikkea, mitä vain yksin pystyn - teen. Lisäksi minun on nyt ryhdistäydyttävä ja pyydettävä apua tallille. Kun kuitenkin kokonaisuutta katsoo, olen mielestäni suoriutunut kohtalaisen hyvin varsan kanssa tämän elämäntilanteen keskeltä. Se on sosiaalinen, kiltti ja kuuliainenkin. Tulee aina kutsuttaessa paikalle ja oikein työntää päänsä riimua kohti. Se lähtee mielellään ihmisen mukaan ja seuraa nätisti perässä, myös irtona. Energiatasosta riippuen toki.

Kassu käy säännöllisesti yksin tallissa harjattavana. Harjaa selvitellään, kaviot putsataan, pohjat koputellaan ja tarvittaessa raspaillaan "näön vuoksi".  Tarvittaessa katsotaan suuhun, korviin jne., kaivellaan munat :D  Kassu on hyvin tottunut näihin juttuihin ja osaa olla rennosti käytävällä. Lisäksi selässä on loimituksen lisäksi,  käytävällä käytetty mm. satulahuopaa+ loimivyötä, siloja, juoksutusvyötä sekä kevyttä satulaa. Liikuteltaessa sillä on silloin tallöin putsit yms suojat jaloissa. Lisäksi se on totutettu kuolaimiin, taluteltu niistä.  Se käy haistelemassa mielenkiintoisia juttuja, ohittaa autoja ja kohtaa pihassa mönkkäreitä, kelkkoja ja traktoreita. Lisäksi tehdään pieniä taluttelulenkkejä tiellä ja mökkitiellä, tehdään maastakäsin juttuja ja juostaan kentällä  pääosin irtona mutta myös liinassa silloin tällöin ja pieniä hetkiä. Sen kanssa puuhastellaan 1-3 kertaa viikossa riippuen omista kiireistäni.  Tarkoituksena on lisätä liinatyöskentelyä pikkuhiljaa ja ottaa mukaan kuolainten runsaampi käyttö ja käyttää selässä edellä mainittuja remeleitä enemmän. Kuitenkin, nämä on lähinnä sellaisia maistiaisia ja nuoren kanssa harjoitukset ovat hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä. Mielellään sellaista sopivan yksinkertaista toimintaa, jotta varsa ei kuormitu liikaa, turhaudu tai stressaannu. Toimitaan tilanteen mukaan, hevosta lukien.  Puuhastelun ei tarvitse aina olla huippu- mukavaa, mutta miellyttävät kokemukset lisää varsan motivaatiota ja kuuliaisuutta ihmisen kanssa työskennellessä.  Saatan olla väärässä, mutta näin itse koen.

Olen ollut itse aika väsynyt koko syksyn, ja pidinkin tuossa matalampaa profiilia ihan jo sormeni nivelrevähdyksen, mutta myös ihan oman jaksamiseni vuoksi.  Niin kuin ei aikuisenkaan hevosen, ei  ertityisesti nuoren kanssa ole mitään hyötyä puuhata kiireisenä, turhautuneena tai missään muussakaan negatiivisessa tunnetilassa. Parempi siis jättää tekemättä, kuin roiskia hutiloiden vähän sinne ja tänne. Toki, ikuisesti ei ihminen voi välttää velvollisuuksia pannen sitä väsymyksen tai armottoman ketutuksen piikkiin, joten itsetutkiskelu on välillä paikallaan. Tämän sanon tässä nyt ihan vaan itselleni.  Mulla on todella upea varsa kasvamassa ja mun pitää yrittää parhaani sen eteen, jotta siitä tulisi soiva peli ja oiva ratsu. Se on niin kauniskin, olisi oikeusmurha antaa tuon mennä hukkaan.

Vaikka Kassu on ollut pientä ja varsalle ominaista pokkurointia lukuunottamatta helppo ja ihanan sosiaalinen tapaus, on yksintyöskentelyn vuoksi ohjasajo ja ajokoulutus aloittamatta.  Kovasti toivoisin pääseväni ajohommiin varsan kanssa, mutta aika näyttää miten päästään hommaan kiinni. Pidän itse ajokoulutusta aika tärkeänä osana varsan koulutusta, mutta hyviä hevosia on tullut myös ilman ajokouluakin. Tällä hetkellä meidän koppakärryt on telakalla rengasrikon vuoksi, mutta uudet odottelee alle vaihtamista. En usko, että Kassun ohjasajo olisi loppupeleissä kovinkaan vaikeaa, se on ollut toistaiseksi niin vastaanottavainen yksilö. Ehkä me yritetään apujoukkojen kanssa tässä saada vähän toimintaa aikaseksi. Ensiksi mun pitää varustaa sitä vähän arhkerammin ja totuttaa sitä remeleihin paremmin. Sen ei kuitenkaan luulisi olevan vaikeaa, sillä Kassu suhtautuu pääosin todella luottavaisena juttuihin mitä sen kanssa olen tehnyt.

Hän yritti estellä mun lähtöö tarttumalla huppuun :D

Ajohommien lisäksi lastauspuuhat on jääneet sitten syksyn kotiutumisen, ja siihenkin haluaisin panostaa. Aion pakitella (tai siis kimi pakittaa :D ) traikun tarhan puolelle ja jättää sen auki niin, että Kassu saa käydä siellä rauhassa ja mm. syömässä ruokintapyödältä. Näin tein alkukesästäkin.  En tiedä, onko  syyskuinen "pieleenmennyt" lastaus syksyltä aiheuttanut sille traumoja, mutta pienin askelin aloitellaan taas traikkuhommiakin. Onneks meillä on oma traileri ja aikaa. Aion myöhemmin varata aikaa päiväksi jos toiseksikin, jotta saisin varsan traikkuun ihan itsekseni ja voitaisiin hengailla siellä rauhassa. Vaikka mua vähän jännittää miten homman käy, uskon kuitenkin että lastaushommat saadaan kuntoon säntillisellä ja pienin askelin etenevällä harjoittelulla. Kassu kun vaikuttaa aika hyvähermoiselta ja tietyllä lailla "luupäiseltä" varsalta, etten usko sen kovin kovasti traumatisoituneen. Enemmän taitaa traumat olla emännällä :D  Onneksi Karisma on hyvä lastattava, joten viimeistään Karisman kanssa uskoisin myös Kassun lastautuvan koppiin kyytiin.  Sen näkee sitten.

Olen irtohypyttänyt varsaa myös muutamaan otteeseen, mutta kehitysvaiheen vuoksi ollaan pysyttäydytty lähinnä puomeissa ja kavaletin tyylisissä esteissä. Pääasia, että puomit ja tolpat eivät ole varsalle vieras käsite eivätkä ne tunnu häntä pahemmin hetkauttavan. Kassu on todistanut omaavansa ihan suht hyvän estekapasiteetin, sillä syksyllä hän karautti yhden noin metrin korkuisen portin yli.  Tuohan ei sinällään minua ilahduta, sillä minusta ei taida esteille olla :D  Hyppyhommat saa hoitaa minun puolesta ihan joku muu kuin minä!

 Ensi kesänä, toivottavasti onnistuvan tarharempan jälkeen alankin säästämään syksystä 2017 eteenpäin rahaa Kassun laittoon kesälle/syksylle 2018 - kunhan se on siinä iässä tai ennen kaikkea näyttää kropaltaan/kasvultaan olevan valmis ratsutukseen.  En tiedä, missä kunnossa itse olen silloin kun sisäänratsastuksen aika on, mutta haluaisin ainakin varovasti aloitella kotona hevosen laittoa ennen kuin siirrän sen ammattilaisen alle. Kuitenkin, jos varsa pysyy terveenä ja elämä sen sallii -  aion satsasta sen sisäänratsastukseen /ratsutukseen niin, että vien sen ammattilaiselle laitettavaksi.  Sellaiselle, joka tekee monipuolisia juttuja varsan kanssa ihan lastailusta pressutteluun, maastoiluun, esteistä kouluun ja niin poispäin. Toivoisin saavani varsastani mahdollisimman tervejärkisen, selväpäisen ja monipuolisen hevosen. Tiedän pystyväni ainakin osaan noista itsekin, mutta ratsuttaa tuskin osaisin miljoonasosaakaan - mitä ammattilainen taas kykenee tekemään. Mihin minulla menee 10 vuotta - tekee ammattilainen sen  kuukaudessa. Olen valmis maksamaan itseäni kipeäksi asian vuoksi ja pääsemään  siten itse helpommalla. Sitäpaitsi voin vaan mielessäni kuvitella, miten hieno tuosta tulisi ammattilaisen opissa.   Minun terveydentilanikin on sellainen, etten  ala riskeeraamaan mitään. Olenkin jo hieman miettinyt ratsuttajia tästä pohjois-savon alueelta ja pohdiskellut mikä olisi paras valinta meille.

Mutta näillä mennään toistaiseksi !  Olen optimistinen varsan suhteen, vaikka olisin toivonut että olisimme koulutuksessa hieman pidemmällä jo. Mutta kaikkeen emme voi toki aina vaikuttaa, vaikka välillä luulenkin niin. Mutta rennolla ja maltillisella otteella mennään, muuhun en yöhoitajana ja perheenäitinä sekä lisätyötä  tekevänä ihmisenä tällä hetkellä kykene.  Kuitenkin se on totta, että ajoittaisesta uupumuksesta huolimatta teen parhaani hevosteni eteen ja oon valmis isoihinkin uhrauksiin niitten vuoksi.


<3 Henna