Pieni sydän

Oli sydän - se pieni oli niin.
Huolimatta pienuudestaan,  sisällään jotain niin suurempaa. 
Sydän tunsi isosti -  rakkautta, haaveita rajattomasti.
Se sykähteli ystävällisyydelle - antoi tilaa erilaisuudelle.
Sydän ei paljoa pyytänyt, vaatinut se ei suuria.
Ainoastaan elämää suojaavaa rakkauden muuria.
Läsnäolon se toivoi - turvallisen luottamuksen vastalahjaksi soi.

Sydän oli auki - avoinna se oli niin.
Saapui masennus ystävän valepuvussaan, pääsi sen sisuksiin.
Hiljaa teki työtään, sai valtaa kerrassaan.
Rooli ystävän oli ihme suorastaan.
Toisarvoisuuden juhla-ateriaa syötti, katkeruuden viiniään juotti.
Ei ollut sydämelle sopiva tuo pinnallisuudella valettu muotti. 

Salaa ystävä vaatimatonta kauneutta kadehti -  tämän keinolla millä hyvänsä murskaisi.
Valheet ujutti hiljaa lauseisiin - hymyili, kun sydän särkyi murusiin.  
Kättään haparoiden sydän kohotti - siihen tarttumista toiselta odotti.
Että ystävä tulisi - hänet jaloilleen nostaisi.

Mutta heikkous ei kiehtonut roolinsuorittajaa - tämän sisin halusi enemmän maallista mammonaa.
Ei pienen sydämen pinta ollut niin hohtoisaa - että siihen kannattaisi panostaa.
Avuton jäi maahan makaamaan - odottamaan joko pelastusta tai kuolemaa.

Pienen hymyn kuitenkin lähimmilleen soi - yritti olla vahva niin hyvin kuin pystyi ja voi.
Mutta kuin varkain, sydän sulkeutui -  sisällä sykkinyt lämpö haalistui.
Saapui syksy sen sisimpään - rakkaus jäi alle kylmän jään.
Syke sisimmässään sammui - pintakuori kuin routimana kovettui.

Tuli kuitenkin toinen sydän - raastinraudalla myöskin revitty oli hän.
Heti huomasi, tästä hän saisi aidon ystävän.
Vaipunut se kuitenkin oli kaamokseen - antanut jo periksi viholliselleen.
Pintaa peitti kova kuori - sokeutunut sille, että oli vielä kaunis ja nuori.

Toinen sydän varovasti rakastaa alkoi - vaikka pieni sydän epäilyillään häntä suuresti haastoi.
Toisteli, kuinka tämä on arvokas - olkoon kuinka omasta mielestään vähemmän hohdokas.
Pienessä sydämessä toinen näki hehkua - sille täytyy vaan antaa aikaa vahvistua.
Sydän sai lämpöä sisimpään, alkoi se sulattaa panssaria jään.
Toinen rohkaisi,  uskoi luottavaisena - kyllä tästä vielä noustaan voittajina.
"Kiva oli nähdä sut onnellisena."

Kunnes tuli päivä, jolloin kaikki pysähtyi.
Pieni sydän ei enää jaksanut -  se sammui.
Salaa päätti se luovuttaa - ei jaksanut enää itseään kannattaa.
Ei löytynyt sanoja, ei voimia huutaa paikalle auttajaa.
Ei ehtinyt toinen sydän tarpeeksi ystäväänsä vahvistaa. 

Tämä oli tarina pienestä sydämestä -sisimmästä, joka ei ikuisesti kaltoinkohtelua kestä.
Kauneudesta - joka hiljaa tukahdutettiin. Suru saapui meidän lähimpien sydämiin.

Yhden neuvon haluan alkaa teille jakamaan - älä jätä toista maahan makaamaan.
Jokainen pieni sydän tarvitsee auttajaa - routapanssari rakkaudella sulattajaa.
Nyt me vasta tajutaan, miten tärkeää on toista kannattaa. Suurella tunteella vahvistaa.
Muistuttaa - että oikea rakkaus ei kaipaa maallista mammonaa.  Suurinta rikkautta on aito tunneside omistaa.
Nyt sen vasta toinenkin sydän tajuaa.


Omistettu rakkaalle ystävälle ja hänen muistolleen. Kaipaan ja rakastan sinua kovasti.


Rakkaudella  se toinen, mutta sekin niin pieni ja hauras sydän -  sinun Hennasi.