Loppurutistus

Hellurei, täällä taas!  Uskomatonta, miten nopeasti aika rientää - postaustaukoa tuli aivan kuin varkain reilu viikko ! Upsista, sori toverit! Samaan henkäykseen toivotan uudet lukijat lämpimästi tervetulleiksi <3     Nyt tuleekin sellainen "kuulumisia sikinsokin maan ja taivaan väliltä "- postaus. Koittakee kestää!

Valoa tunnelin päässä näkyy jo ja on vaan loppurutistuksen aika!  Se tarkoittanee lähinnä tänään alkanutta, viimeistä työviikkoa ennen yli 2 kuukauden lomaa.  Olen niin täpinöissäni ja onnellinen, että pian on aikaa olla enemmän kotosalla touhuamassa, nauttia elämästä mm. reissaillen ja erityisesti on enemmän aikaa tehdä Onnin kanssa kaikkea kivaa.

Minulla on ihanan kevyt olo ja optimistinen mieli tulevan kesän suhteen.  Pienet murheet eivät ole pilanneet päiviäni, vaan odotan todella paljon kaikkea tulevaa.  Minulla on uskoa tulevaisuuteen,  osaan ottaa asiat kevyemmin - uskoa itseeni ja läheisiini. Monet asiat ovat loksahdelleet takaisin paikoilleen ja olen saanut rukouksiini vastaukset.  Huomaan nyt, että kaikki mikä on tarkoitettu - tapahtuu ja mikä hienointa, minä opin edelleen ja viisastun.   Osaan suhtautua paremmin asioihin, tunteisiini ja läheisiini. Olla oikealla tapaa varovaisempi mutta kuitenkin myös rennompi. Viime vuonna näihin aikoihin elin todella synkeissä tunnelmissa eikä mieleni ollut todellakaan kesäinen.   Samaa tilaa en itselleni enkä kenellekään muullekaan toivo, joten eikun katse vaan aurinkoa ja ihanaa kesää kohti! 

Arki kotona on rullannut mukavasti.  Ollaan touhuiltu elukoitten kanssa, leikitty Onnin kanssa pihalla, aloiteltu kevätsiivouksia ja suunniteltu jatkoja. Paljon on kaikkea kivaa ja jännää tulossa, myös vastuuta ja riskienottoa.  Mutta niistä sitten lähemmin kunhan on ajankohtaista :)

Viimeisestä kuvasta voi tarkkaavaisimmat huomata, että olen ottanut vähän väriä hiuksiini ja ripsetkin ovat pidentyneet äkkiseltään. Kyllä, nyt minä vihdoin sain aikaiseksi istahtaa kampaajantuoliin käsittelyyn ja lisäksi otin ne pitkään himoitsemani ripsienpidennykset. Ne eivät kyllä tuossa kuvassa tule todellakaan oikeuksiinsa - mutta erottuvat kyllä kivasti muuten.  Ostin itselleni myös lämpörullat tori.fistä  ja ne olivat älyttömän näppärät ja eritoten tehokkaat.  Voisin joku kerta tehdä ihan sellaisen kauneudenhoitoon liittyvän postauksen, jos sellainen teitä lukijoita kiinnostaa?  Mikään pro tai asiantuntija en todellakaan näissä asioissa ole, sillä minulla on harvoin malttia ja aikaa panostaa oman pärstän huoltoon. Nyt olen kuitenkin innostunut taas huolehtimaan omasta ulkonäöstä enemmän ja huomaan heti miten se piristää omaa olemusta. 

Onni on kasvanut paljon, tai ehkä enemmänkin kehittynyt.  Pikkumies kävelee, tai no lähinnä juoksee tomerasti eteenpäin ja on kova poika pistämään paikat remonttiin.  Se on kovin nopea liikkeissään ja vaatii jatkuvaa vahtimista. Muumit on oikeastaan ainut asia, mitä hän malttaa seurata paikoillaan edes hetkisen.  Muuna aikana sitä mm. kävellään huoneista toiseen, roikutaan äitin tai isin helmoissa,  kiipeillään tuoleille ja sohvapöydille,  auotaan kaappeja / laatikoita ja puretaan kaikki mahdollinen sisältö kaapeista ulos.  Ollaankin jouduttu Kimmon kanssa virittelemään aikamoisia systeemejä, jotta poika ei pääsisi ihan kaikkeen käsiksi.

 



Myös oma tahto ja "MINÄ ITE"- asenne on tullut vahvasti kuvioihin.   Tahto mm. syödä, juoda, pestä hampaita on kova.  Potalla istumista harjoitellaan.   Poika puhua pälpättää omalla kielellään välillä taukoamatta ja osaa sanoa jo joitakin sanojakin.  Ymmärrystä ja tajuamista kyllä riittää pitkälle ja pienet asiat saa pojan nauramaan.   Välillä on ollut syömisen kanssa ongelmia, sillä hampaitten tulo häiritsee syömistä ja itkettääkin joskus särkylääkkeestä huolimatta. Tuolloin ei ruokakaan maistu.  Kuitenkin pääosin Onni on iloinen ja hirmuisen reipas poika, jonka kanssa elämä on yllättävän mutkatonta.  Kuulostan usein tosi typerältä kotona, kun hoen jatkuvasti pojalle miljoonien pusujen saattelemana miten söpö ja rakas se on. Mutta minkäs sille mahtaa, että toinen on syötävän söpö, isin ja äitin silmäterä.

 


Karisma on saanut kaksi vuokraajaehdokasta, joista toinen on käynyt jo pariin otteeseen tammaa kokeilemassa.  Otan tammalle vuokraajan/ vuokraajat siksi, että minulle jäisi aikaa viettää enemmän sitä perheen parissa, harrastella muutakin ja toki levätäkin.    Pidemmän päälle aika näyttää, miten tamma suhtautuu tällaiseen järjestelyyn.  Jos hevosen taso alkaa laskea tai sen käytös muuttua, vihellän pelin poikki tai lähinnä ainakin katson tilannetta uudelleen.  Onneksi minulla on hyvää kokemusta vuokraajista Kuskon kohdalla.  He tietävät pelisäännöt ja hoitavat ruunan hyvin.   Ja samaa toivon myös herkemmän Karisman kohdalla.  Kaama on satunnaisesti kantanut jo aiemmin hyvin eritasoisia ratsastajia oikein nätisti  joten nyt uskon, että tammasta on myös muitten käsiteltäväksi säännöllisestikkin.  Mutta aika näyttää, vaikuttaako tällainen muutos tamman psyykkeeseen tai ratsastettavuuteen.  Kokeilemallahan nämä selviää. 




Mutta tällaisillä tunnelmilla jatketaan tätä viikkoa! Jospa loman koittaessa minullakin olisi hieman enemmän aikaa ja jaksamista panostaa myös tähän blogiin paremmin.

<3 Henna