Yksinäisen keijun tarina

Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollu hällä takana
mut kuka uskois et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi
 hän kerran murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta
kun tuo pieni keiju nukkui pois

On paratiisi meillä täällä näin
 vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Sillä faunin, peikon, keijunkin
suru joskus kiinni saa
ja vie mukanaan

Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
 Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja
 Kaikkialla huokausten kera toistettiin:
Miksi se yhden hengen vaati
ennen kuin me muistettiin:

Ois paratiisi meillä täällä näin
 jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
 suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan



Pidetään rakkaat toisistamme huolta vielä kun voimme <3 En pysty vielä muuta kirjoittamaan, suuri kiitos kaikille myötäelämisestä <3  Palaan asiaan kuulumisten kera,  kunnes elämä alkaa maistua paremmin.

<3 Henna

Sanaton....

Joudun nyt valitettavasti vastaamaan kaikille viime postaukseen kommentoineille yhteisesti:  Iso kiitos teille kommeteista,  arvostan todella ja olen todella ilahtunut näistä.  Ihanaa, että tykkäsitte kuvista ja postauksesta ja että ootte minua tsemppaamassa, en tulis toimeen ilman teitä <3 Sillä on todella iso merkitys minulle, jokaisesta teidän kommentista sekä tykkäyksestä olen todella kiitollinen ja onnellinen <3 

Syy miksi vastasin yhteisesti on se etten jaksanut vastata kaikille erikseen ja pieni tiedoitus muutenkin kaikille lukijoille:  Blogi saattaa nyt taukoilla hetken aikaa tai sitten saatan tulla hyvin piankin kirjoittelemaan..... olen aika sekavassa mielentilassa nyt, enkä nyt yhtään tiedä miten tästä jatkaa...

vaikka tuntuu etten löydä mitään sanoja, on pakko kuitenkin jotain kertoa ettette ihmettele minun kommentomattomuutta tai lyhyttä vastausta, ettekä huolestu.... Eilisestä päivästä tuli yllättäen painajaismainen, josta odotan epätoivoisesti,  että joku kertoisi sen olevan vain pahaa unta.   Ystäväni poistui keskuudestamme eilen, enkä voi tätä käsittää..... blogi saattaa olla tauolla hetken aikaa kunnes jaksan kirjoittaa taikka jatkaa elämääni.... tai ainakin työstää ylipäätään tätä kaikkea.  Olen shokissa kuten kaikki läheiset  Nyt tarvitsen aikaa auttaa ystäväni perhettä ja muita läheisiä parhaani mukaan... heillä on kaikista rankinta ja vähintä mitä voin tehdä, on olla mahdollisimman läsnä.  Apua tarvitsen itsekin, jotta voisin kaiken ymmärtää...   Kiitos kaikille ymmärryksestä, koitan nyt vaan jaksaa tämän työviikon läpi ja  sisäistää kaiken....



<3 Henna

Ajatuksia ja kuvatuksia.

Moikkelis toverit ! Josko sitä nyt pääsis elämässään taas uuteen nousuun ?  Emmä tiijä, kertokaa te! 

Olen ottanut rentoilun ja kotoilun kannalla viime viikot ja alkanut löytämään taas itseni kynttilöiden ja tuoreen leivonnaisen tuoksun keskeltä. Mikä onnellisinta, alan löytää itsestäni terveellisen itsekkäitä piirteitä tai voisiko sanoa paremmin että rakastamaan itseäni niin, että haluan itselleni paljon parempaa. Paremman fiiliksen, paremman terveyden.  Jotkut tekee nämä johtopäätökset silmänräpäyksessä, mutta minun on ilmeisesti työstettävä näitä juttuja pienen valovuoden ajan, ennen kun itse tulen järkiini ja minun silmäni aukeavat oikeesti. Jästipää mikä jästipää.

 

Tällä hetkellä minulla ei ole aihetta mistä murehtia ja ei hitsiläinen, miten vapauttava fiilis se onkaan! Paljon pieniä mutkia mukana, mitkä vaikeuttavat esimerkiksi minun säästöjen kerryttämistä  ensi vuodelle ja aiemmin olisin jo valvonut öitä tyynyyn nyyhkytellen, mutta nyt minä vaan chillailen!  Mikä on  siis muuttunut ?   En tiedä, mutta näin on aika hienoa olla!  Tulevan varsan varsamaksut,  rekisteröinti-, vakuutus-, tunnistus- ynnä muut kulut ovat jo säästössä odottelemassa ensi kesää ja minulla on vielä mukavasti aikaa säästellä muita juttuja varten.  Kenttää pyritään  remppailemaan ensi kesänä parilla kivituhka-lastilla, joten työsarkaa säästömarkkinoilla on kivasti eteenpäin. Lisäksi olen harkinnut ottavani vielä pienen siivun hoitovapaata ensi kesälle, mutta saas nähdä miten nämäkin ideat onnistuu käytännössä. Laskelmieni mukaan kaikki natsaa hyvin, jos elän  säästö-suunnitelman mukaan. Mutta koskaan ei voi elämää laskelmoida etukäteen, vaikka kuinka niin haluaisikin. Mutta sen olen oppinut tämän kohta 30-vuotisen elämäni aikana, että jos jotain haluaa omin voimin saavuttaa ja maksaa - on tehtävä töitä ja suunnitelmia.  Tästä asiasta voin olla erittäin ylpeä itsessäni.

Uni on myös maistunut ruhtinaallisesti!  En muista, milloin olisin nukkunut noin paljon.  Ja päiväuniakin !  Nyt jopa olen sanonut ääneen "minun pitää saada nukkua tänään päikkärit" ! Hetkellisesti tämä vieras lausahdus tuntui älyttömältä kermaperseilyltä, mutta sitten tajusin että tämähän on ihan normaalia itsestään huolehtivan ihmisen puhetta. Olin ihmeissäni.  ja ei vitsi miten hyvältä nukkuminen tuntuukaan !  Joku ny saattaa mielessään ihmetellä, että miks tuo hehkuttaa jotain nukkumista, mutta minulle nukkuminen ja unensaanti ei ole ollut  itsestäänselvä asia pitkiin aikoihin.  Joten olen todella onnellinen tästä.

Väsynyt puhelindatistelija nukahti sorvin ääreen :D Datistelu on yllättävän raskasta...

Viime viikon torstaina eläinlääkäri vieraili tallilla. Molemmat pollet raspattiin ja yleinen hapitus sekä kunto katsottin pikaisesti läpi.  Karisman rokotukset päivitettiin ja tamman tiineys tarkistettiin ultralla. En ehtinyt napsia hyviä kuvia ultrasta,  mutta tuossa alla on muutama epämääräinen kuva.  Kuitenkin,  ultrasta löytyi pieni ja virkeä hevosen alku, joka heilutteli koipiaan ja sydänkin sytkytteli tasaiseen tahtiin.  Vaikka sisimmässäni tiesin varsan siellä olevan,  oli silti ihana vielä tarkistuttaa tamma ja saada se yksikin pieni kysymysmerkin poikanen tuolta sydämestä pyörimästä.  Nyt vaan tasaista elämää, hyvää ruokaa ja sopivaa liikuntaa. Eläinlääkäri kirjoitteli vielä  todistuksen sikiövakuutusta varten  sekä matokuureille reseptin, joten vielä madotellaan pollet ja aletaan värkkäämään sikiövakuutusta niin johan olisi taas huoltotoimenpiteitä tehty vähäksi aikaa.

Tiet on kivikovat ja kenttä odottelee lumipatjaansa, joten lenkit on olleet lähinnä köpöttelyä maastossa. Mutta se on ollut oikein mukavaa  koska myös käynnissä pystyy halutessaan tekemään kivasti töitä.  Välillä olen käyttänyt hevosia lenkillä talutellen ja saanut itsekin samalla liikuntaa.  Hevoset selvästi kaipaisivat jo vähän rivakampaa menoa, mutta silti varovat jalkojaan koppuraisella tiellä kävellessään. 

Mitäs meidän koiruudet ?  Nauttii elämästään ja oravien haukkumisesta.  Saavat kirmailla pihamaalla ja lähimetsässä, noutaa keppiä, kieriä lumessa ja remuta keskenään.   Kerttu on kasvanut paljon ja sen päähän on iskostunut ehkä vähän viisauttakin :D Se malttaa kuunnella paremmin ja alkaa selvemmin näyttämään seurallisuutensa. Onhan se aina ollut ihmisrakas ja seurallinen, mutta tietyllä tapaa luupää ja arkakin joskus.  Energiaa sillä piisaa, mutta onneksi Iida on nuorekas ja leikkisä äiti, joka jaksaa painia pentunsa kanssa.  Olga keskittyy lähinnä oravien haukkumiseen sekä yleisestä järjestyksestä huolehtimiseen ja välillä rentoutumaan  jonkun pihapuun katveessa.

Meidän reipas pikkumies kasvaa ja kehittyy päivä päivältä.  Se touhuilee kovasti ja keksii joka hetki mielenkiintoisempia leikkejä ja saa päähänsä uhkarohkeita ideoita. Se kuuntelee minun ja Kimmon juttuja, seurailee meidän askareita niihin innokkaasti osallistuen ja ottaa kaikesta mallia.  Siinä on tekemistä kun saa paimentaa ja varjella poikaa hölmöyksiltä ja kolhuilta. Lisäksi jatkuva lelujen ja muiden jälkien siivoaminen työllistää mukavasti, mutta Onni osaa jo hieman auttaa siivouksessa.    Onni puhuu paljon, mutta selkeitä sanoja tulee harvakseltaan.  Se on niin touhukas mies, ettei jouda turhia höpisemään.    Potta ei kiinnosta ollenkaan, paitsi että siihen olisi kiva kerätä palikoita ynnä muita leluja.  Yleensä potalla maltetaan istua hetki ja sitten aletaankin kaivelemaan peppua ja pissitään mielummin lattialle.  Kuitenkin muutaman kerran ollaan onnistuttu tekemään tarpeet myös potallekin, jej!   En ole ottanut ressiä näistä hommista, kaikki tapahtuu aikanaan ja kukaan tuskin on puhumattomana ja vaippaa käyttävänä kouluun mennyt ;) Muutama kuva myös söpöliinistä <3

 

Ja mitä vielä ?  niin, minä ja mun läskit !  Nyt oon tullut siihen pisteeseen, että oon kurkkuani myöten täynnä minua ja tätä löllyvää lihavuorta!  Nivelet naksuu painon voimasta ja olo on nuupahtanut tämän massan alla ! Koska fiilis henkisellä saralla on yleisesti positiivinen ja aikaakin tuntuisi taas olevan vähän enemmän -  on taas aika sille sadannelle "uudelle alulle". Plaah. Nyt olen kuitenkin viisaampi ja  tullut siihen tulokseen, että ilman apua en saa pidettyä itseäni ruodussa tai alan taas stressata itseäni lihavaksi.  Joten olen jo alustavasti neuvotellut mieheni kaverin kanssa, josko hän alkaisi minua vähän potkimaan perseelle.  Koska koitan säästää, minulla ei ole taloudellisesti varaa kalliiseen personal traineriin, joten pitkänmatkan kuntoilua /salitreeniä harrastanut ja asiaan perehtynyt kaveri alkaa katsomaan minun syömisiäni ja tsemppaamaan minua kohti uutta elämää.  En ole vuosiin ollut normaalipainoinen, joten kaipaan sitä todella.


<3 Henna 

Niin paljon, mutta silti niin vähän - niin vähän, mutta kuitenkin niin paljon

Hei rakkaat ystävät ! Ruudun taka kirjoittelee nolostunut ja pahoillaan oleva toverinne.   Tuntuu, että minulla olisi paljon annettavaa, mutta silti en ole löytänyt itsestäni voimia saada mitään aikaiseksi.  Sama pätee oikeastaan muuhunkin tämänhetkiseen elämääni.  Ei jotenkin pysty eikä jaksa. Vaikka kiireet alkaa helpottamaan hieman ja tunnelin päässä näkyy valoa, on silti vähän sellainen "tyhjän päällä" - olotila.  Pysähtynyt.  Onneksi tiedän, että tämä on ohimenevä kriisi vain.  Ehkä mulle jää hetkeksi sellainen ontto olo sisälle, kun huomaan että talvi tuli enkä enää pysty heilumaan jatkuvasti pihalla, vaan joudun jättämään asiat odottelemaan taas uutta kesää. On siis tullut aika, kun saan kotoilla enemmän pienessä mökissäni, esimerkiksi poltella kynttilöitä ja leipoa - olla vaan. Aloitella taas oman itseni huoltotoimenpiteitä,  aloitella niitä taas sen sadannen kerran. Huoh.

 

Vaikka minulla on ollut toisaalta ikävä kirjoittamisen pariin, on kuitenkin ollut ihan hyvä pitää breikkiä kaikesta.  Olen ollut todella vähän koneen ääressä, enkä bloggeriakaan avannut juuri ollenkaan. Kuitenkin oli niitäkin hetkiä, kun istahdin koneen ääreen tuijottamaan tällaista tekstin aloitussivua - ja turhaan.  Kun en ole oikein tiennyt,  mistä aloittaa ja että saanko mitään järkevää aikaiseksi. Ehkä vaadin itseltäni liian tarkkaa työtä.

On uskomatonta, miten pieni asia sai minut kuitenkin innostumaan, heräämään henkiin edes hetkiseksi. Yksi uusi lukija listassa, kaikesta tästä hiljaisuudesta huolimatta. Kiitos siis sinulle ;)    Se piristi minua sen verran kivasti, että kirjoitan tällä kertaa päällimmäisiä fiiliksiä tänne, oli se sitten tylsää luettavaa tai ei. Samalla tyhjennän puhelimen arkiston viimeaikaisista räpsyistä !

Kenttä on lanattu odottelemaan pakkasia, tarhan aidat on pientä fiksailua vaille edes suhteellisen kunnossa ja pihakin on talviteloilla.  Työthän ei koskaan tekemällä lopu ja minusta tuntuu, etten ole koskaan täysin tyytyväinen omaan panokseeni, mutta nyt saan vähän höllätä tahtia ja alkaa ajattelemaan itseäni. Stressi on syönyt voimavarojani ja kartuttanut läskivarastoani - mutta tästä noustaan kyllä.  Pikkuhiljaa asioitten järjestyessä minäkin alan rentoutumaan ja olemaan taas oma itseni. Minua on surettanut se jo pidemmän aikaa, etten ole oikein ole ollut se mitä sisimmässäni olen. En vaan oo yksinkertaisesti jaksanut. Jotenkin oma persoona ollut pidemmän aikaa horroksessa ja näyttänyt vain pilkahduksia itsestään silloin tällöin.

Olen ollut kipeänä kohta 2 viikkoa. Sairastelu alkoi järkyttävällä kurkkukivulla, mikä on jatkunut tosiaan kohta  2 viikon verran ja lisäksi keuhkoputket on rohisseet ja korvat soineet. Kuumettakin minulla oli yhtenä päivänä, joten olin 3 päivää sairaslomallakin. Silti tuntuu, ettei tauti lähde millään pois ja minun lisäkseni myös Kimmo ja Onni ovat nyt kipeänä. Omasta puolestani voin myöntää etten ole malttanut levätä tarpeeksi, koska onhan hevoset lenkitettävä ja edes perushommat hoidettava.  Viime sunnuntaina kyllä nukuin ja löhösin melkeimpä koko päivän, joka on iso suoritus minulle ja nautin siitä kyllä kunnolla.  Ja mikä, hienointa - minulla ei ollut tästä omantunnon tuskia,   olen siis voinut oppia jotakin !

Kaverukset päikkäreillä <3

Kerttuli ottaa rennosti <3

Romanttinen kaakao-hetki Jennan kanssa <3

Niin kuin tuolla blogin facebook-sivuilla pikapäivityksessä  jo kerroinkin - on Karisman ultra ensi viikolla.  Katsotaan, että kaikki on hyvin  ja saan todistuksen sikiövakuutusta varten.  Uskallan varovasti todeta, että olisi mielestäni aika suuri ihme, jos tammuska olisikin nyt sattumoisin tyhjä.  Sen maha on kasvanut jo hieman ja harjaillessa se on erityisen herkkä mahan / utareitten alueelta,  myös pepun harjailu tuntuu välillä järkyttävän herkän naikkosen mieltä.  Tosin maha voi olla ihan sitä heinämahaakin, sillä tamma asustaa nykyään heinäpaalin kyljessä ja tuntuu että paalit hupenevat ennätysvauhtia ! Jospa mie nyt vaan lopetan nämä turhat miettimiset, ensi viikolla oon viisaampi!  <3

MöhMöh <3

Karisman mielipide närhen "laulusta" tien viereisen kuusen oksalla - kesken sopivatempoisen laukan. Meinas äiti ottaa äkkilähdön kuuhun siitä hyvästä :D

Vaikka elämä onkin ollut työlästä, se ehkä tuntuu työläämmältä oman pään sisällä - tämmöstä oon ainakin viime aikoina pohtinut.  Ehkä aivokapasiteetti ylittyy kun on ollut ylirasitusta, on ollut niin paljon mietittävää ja sellaisella liialla asioitten pyörittelemisellä oon väsyttänyt itseni. Jossakin kulkee se raja kuitenkin.  Sen verran olen osannut myös relata välillä ja ottaa rennosti, että nykyään osaan jopa kaivata irtiottoja ja suunnitella sellaisia aina tulevaisuuteen.  Jaksaa paljon paremmin touhuta, kun tietää että jokin odottaa.   Minulla on paljon edessäni, joten toiveikkaana eteenpäin ja silleen sopivasti touhukkaana jatketaan !


<3  Henna

Ruutitynnyrin selässä - suurensuuri kuvapostaus

Oonpas nyt tosi onnellinen! Pääsen tänne pitkästä aikaa kirjoittamaan hevostelusta, kera runsaan kuvamateriaalin. Saatiin Kimin kanssa aikataulut sopimaan niin, että sain järkättyä pienet kuvaussessiot meille. Suunnattiin kentälle Karisman kanssa ja ruvettiin hommiin. Tamma on ollut viime aikoina hurjan virkeä ja selkeesti syys-pöllöilyä on perinteitten mukaisesti ilmassa. Maanantaisella maastolenkillä neiti meinas lähteä lentoon mutta oli sellainen  miellyttävän reipas. Eilen kentällä irtojuostessa tassu nousi ja hanuri heitti ilmaa. Luulin jo, että tamman enimmät höyryt olis jo purettu parin viimeisen päivän aikana, mutta olinpa väärässä.  Neiti tanssahteli hyvin tohkeissaan jo alkukäyntien aikana ja halu juosta oli ilmeisen kova!

Alkuun tammuska selkeesti yritti tehdä täysin omia ratkaisujaan ja olisi halunnut mennä mahdollisimman kovaa!  Hirveetä selätöntä vermoilua, mitä minä en siedä sitten yhtään :D Ensimmäisissä raveissa se oli hyvinhyvin etupainoinen, painoi kädelle ja välillä yritti juosta kamelin lailla alta pois.

Ensin vähän tanssitaan....

.....ja sitten mennään !  Ja kakka lentää! 

Vaikka tammuskan tapoihin kuuluu energisinä päivinään olla alkuun hyvinkin malttamaton ja kokeilla ratsastajan sitkeyttä sekä hermoja, ei se ole pitkiin aikoihin ollut noin kokeilevainen  tai tohkeissaan.  Olen jo pidemmän aikaa voinut verkata ohjat suht löysällä ravaillen ja eteenalas venytellen, mutta tänään se ei tullut kuuloonkaan. Diivalla oli draivi päällä ja se teki sen emännälleen harvinaisen selväksi. Kuitenkaan en antanut sen päästellä miten huvittaa, vaan pistin sen ajattelemaan - se on tehokkain ja oikeastaan ainut keino "väsyttää " tamma.  Paljon ympyröitä ja siirtymisiä, vähän väistöjä ja käännöksiä.   Nostelin laukat molempiin suuntiin, otin välikäyntejä, seistiin paikoillamme ja pakiteltiin ja välillä ravailtiin. Loppua kohden tamma alkoi olemaan taas oma itsensä. Ryhdikkyys siltä piti kaivaa tänään kiven alta, piti tehdä kovasti töitä että neiti malttoi askeltaaa reippaasti mutta maltillisesti. Kun se jaksoi keskittyä, oli selvästi mukavampi ja rennompi tehdä töitä. Palaset loksahteli paikoilleen, ainakin osittain.

 Laitetaampa  nyt niitä kuvia!  Hei varoitus, näitä on sitten ihan liikaa - mutta tuleepahan korkojen kera kun en oo aikoihin ratsikuvia tänne julkaissut ;)

Ja tässä liuta ravikuvia.

Ja vähän loppuraveja.

Joko riittää ?  :D  Oon oikeesti pahoillani, en osannut yhtään karsia näitä vaikka luulin tehneeni  niin jo. Vielä muutama kuva Eskosta, joka oli siis meidän valkku tänään.

"Noniin, kyllähän nuo kovasti jotain tuolla yrittää...."

"No nythän se menee iha päin persettä..."  

"Oottakaapas nyt hetki...nyt on pikapalaverin paikka.."

"Lopeta nyt se virnistely ja keskity kuuntelemaan ohieita.."

"ai, no suudellaan sitte <3 "

"ei ne osannu rauhottuu, mä häivyn! ei jaksa tommosia amatöörejä.. "

Noniin, mitäs mun piti vielä kertoa Kb:sta muutekin.   Ai niin, ne hampaat ja hiukset!  Elikkä siis heppojen syysraspaus on vielä tekemättä ja olinkin ajatellut sen suoritettavaksi ultrauksen yhteydessä.  Mutta taidanpa aikaistaa sitä, koska olen nyt viime päivinä huomannut että tamman syöminen on hieman hidastunut ja lisäksi se pudottelee suustaan jonkin verran ruokaa evästä jauhaessaan. Hoitamattomat hampaat näkyvät  usein myös ratsastaessa ja pian myös ulkonäössä, joten hampaat kuntoon pian!

Lisäksi me kasvatetaan tamman harjaa!  Kyllästyin pystäriin ja muun muassa sen jatkuvaan leikkelemiseen, joten nyt kasvatetaan tukkaa pidemmäksi.  Saas nähhä, tuleeko siitä kasvatuksesta ylipäätään mitään, sillä tammalla on aika onneton harja ja se vielä usein hankaa sitä näin syksyisin erityisesti.  Pystäri on ollut sille sellainen hyvä vaihtoehto, mutta sen ollessa myös vähän epänaisellinen  - yritetään saada nyt ees jonkinsortin polkkatukka aikaiseksi :D

Muuten tamma voi hyvin.  Se on usein näin syksyisin herkkä viilenneitten ilmojen ja muuttuvan ympäristön sekä tuulen tuomien hajujen vuoksi, mutta  tiineys on jotenkin tehnyt siitä erityisherkän. Ollaan pyritty pitämään sen elämä mahdollisimman stressittömänä, joten lenkkeily on ollut kenttäilyä sekä maastoilua tutuimmilla reiteillä.  Harjatessa se aristelee hieman vatsan seutua ja on erityisen herkkis hipiästään. Venytelessä se yrittää laiskotella, mutta on siinä selvästi myös nähtävissä jumia erityisesti oikeassa lavassa sekä selässä.  Harmikseni tiineille tammoille ei suositella hierontaa eikä Back on Trackin tuotteita saa käyttääbtai ainakaan niitä ei suositella.  Meillähän on erityisesti näin syksy/talvi-aikaan ollut käytössä juurikin tuo BOT:n selänlämmitin, mutta nyt se on joko pölyttymässä kaapissa tai sitten Kusko saa vuorostaan selälleen lämpöhoitoa.

Pian tamman ultra koittaa, sitä jännityksellä odottaen.  Olen sen verran pessimisti, että vaikka tamma ulkoisesti tuntuisi tiineeltä ja kaiken pitäisi olla kunnossa - silti minua pelottaa aika paljon tai tässä tapauksessa enemmänkin jännittää.  Mutta ultran jälkeen ollaan viisampia ja jos kaikki on kunnossa, voin rentoutua ja alkaa jo innostua pienestä koipeliinista enemmän <3

 <3 Henna