Karisma Boss - Hiomaton Timantti

Hei vain lukijat! Tällä kertaa ruudun takana kirjoittelee Karismalla puoli vuotta säännöllisesti ratsastellut kaveri, Tarja. Henna pyysi minua kirjoittamaan kuvauksen Karismasta ulkopuolisin silmin. Itsestäni sen verran, että olen harrastanut ratsastusta 9-vuotiaasta saakka eli noin 14 vuotta. Olen melko lailla ratsastuskoulun perustuntiratsastaja. Lukioaikanani Rautalammilla kävin myös silloin tällöin valmennuksissa ja kisasin melko ahkerasti oman tallin kisoissa pieniä seura- ja alueluokkia, niin esteitä kuin kouluakin. Yläasteaikoina ratsastelin myös paljon ex-ravureilla.

Hennaan tutustuin melko tarkalleen vuosi sitten. Heidän kotonaan järjestettiin seurakunnan nuorten aikuisten ilta, jonne myös minä suuntasin. Henna oli luvannut järjestää talutusratsastusta heidän kahdella hevosellaan. Parin aloittelijan jälkeen kiipesin itsekin Karisman selkään. Ratsastin vain hetken, totuttelin uuteen hevoseen. Tämän jälkeen pidimme Hennan kanssa satunnaisesti yhteyttä, kunnes hän blogissaan kirjoitti, että tarvitsisi apua hevostensa liikutuksessa. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ja näin aloin ratsastamaan Karismalla kerran pari viikkoon heti vuoden 2013 alusta alkaen.

Ensimmäisellä ja toisella ratsastuskerralla Karisma oli aluksi jännittynyt. Kun se myötäsi ja rentoutui käynnissä, nostin ravin. Se nosti ravin nätisti, mutta yritti sopivan paikan tullen kiihdyttää vauhtia. Olin nähnyt Hennan ratsastavan itse Kaamalla ja Hennan kanssa se kulki nätisti ja rennosti. KB siis testasi uutta ratsastajaansa. Välillä minulla oli tunne, että näinköhän tämä lähtee käsistä. Hetken aikaa ratsastettuani sain sen kulkemaan ihan kivasti. Yllätyin, miten kiva tamma oli ratsastaa! Meni vielä monta kertaa niin, että Kaama yritti kiihdytellä ravia oman mielen mukaan ja juosta alta pois. Neidillä on yleensä virtaa vaikka muille jakaa! Olen tottunut ratsastamaan isoliikkeisillä ja melko hitailla puoliverisillä, joita pitää herätellä ja aktivoida. Karismaa taas ei tarvinnut herätellä, vaan yrittää saada se kulkemaan rennommin, kipittämättä. Melko nopeasti me löysimme kuitenkin yhteisen sävelen.

Ensimmäisillä kerroilla en edes uskaltanut nostaa laukkaa. Luulin, että silloin mentäisiin täysiä, totally out of control! Toisin kuitenkin kävi. Kun Karisma nosti ensimmäisen kerran laukan, olin hämmästynyt: sehän laukkasikin melko rauhallisesti ja oli kuulolla koko ajan! Hennahan oli noihin aikoihin viimeisillään raskaana, joten Kaamalla ei oltu laukattu moneen kuukauteen kunnolla. Tästä syystä laukka oli hieman raakaa ja hevosen muoto hävisi. Alkutalvesta KB myös kuumui laukasta niin, että kesti pitkään saada se jälleen kuulolle laukan jälkeen. Lisäksi laukannostot olivat vaikeita. Toiseen suuntaan se nosti melko hyvin laukan, toiseen suuntaan taas laukka nousi hankalammin. Aloin tekemään joka kerta monia laukannostoja ja ottamaan laukan osaksi perustyöskentelyä. Puhuimme Hennan kanssa, että laukasta pitäisi tehdä normaali juttu ratsastuksessa, eikä mikään tabu. Pikkuhiljaa laukkaaminen oli taas osa normaalia työskentelyä. Karisma osaa nostaa laukan nätisti ravista, käynnistä ja suoraan peruutuksesta. Se säilyttää kuolaintuntuman ja muodon sekä sitä pystyy ratsastamaan täysin normaalisti myös laukassa. Mielestäni Karismalla on hyvä laukka lämppäriksi, vaikka toki se hieman nelitahtinen onkin. Ratsastaessani Kaamalla en edes muista ratsastavani lämppärillä! Se on kuin pieni pv.

Karismalla ratsastaessani minulla oli tunne, että joka kerta hevonen toimi paremmin ja paremmin. Osittain se johtui siitä, että opin tuntemaan hevosen paremmin ja osittain siitä, että sitä liikutettiin aktiivisemmin. Henna itse pystyi taas ratsastamaan kunnolla ja minä kävin kerran pari viikossa liikuttelemassa neitiä. Yksi ehdottomasti Karisman parhaista (ja joskus niin raivostuttavista!) puolista on se, että se ei anna mitään ilmaiseksi. Vaikka se edellisellä kerralla olisi toiminut kuin unelma, seuraavalla kerralla se saattoi säikkyä jokaista kiveä ja puunkoloa, yrittää juosta alta pois. Silloin ei auta kuin laittaa neiti töihin! Minun ongelmani ratsastuksessa on kovahko käsi, mikä ei ole hyvä asia Karisman kanssa. Yritän kuitenkin ratsastaa kevyellä kädellä ja mahdollisimman paljon istunnalla. Jos neiti on innokkaalla päällä, sitä saattaa joutua aluksi hieman herkistelemään kädelle ja istunnalle.

 Karisma on aivan mahtava heppailukaveri! Se on haastava, mutta kuitenkin kiltti ja perusosaava. Se osaa kulkea joka askellajissa sekä siirtymissä tasapainossa ja hyvässä muodossa, osaa pohkeenväistöt, avot, sulut, vaikka mitä! Karisma tuo usein onnistumisen kokemuksia itselle. Viime kevään aikana oli hienoa huomata, kuinka kehittyi sekä itse että ratsukkona hevosen kanssa! Erityisesti maastossa Karisma on innokas, mutta se pysyy hyvin hallinnassa. Jos se on kentällä liian innokas, ratsastan sillä alkuun pientä ravia. Sen on pakko tulla kuulolle ja odottaa ratsastajaa. Lisäksi pohkeenväistöt sekä avot ja sulut saavat neidin työskentelemään ja kuuntelemaan ratsastajaa. Silloin tällöin Karismallakin on laiskoja päiviä. Se liikkuu kuitenkin aina omalla moottorillaan, eikä sitä tarvitse potkia eteenpäin.

Yksi hauskimpia sattumuksia Karisman kanssa on viimekeväinen pelto-episodi. Ratsastelimme Hennan kanssa kostealla pellolla käyntiä ja vähän ravia. Minä ratsastin yllättäen Kaamalla. Henna ja Kusko kiipesivät pienelle kukkulalle toiseen päähän peltoa. Minä köpöttelin energiaa puhkuvan Kaaman kanssa toisessa päässä. Päätin ravata Hennan luokse kukkulalle. Annoin neidillä hieman ohjaa ja pienet pohjeavut. Silloin neiti kuumakalle päätti, että nyt mennään eikä meinata! Se lähti viemään minua ihan 6-0, eikä siinä auttanut pidättää. Hetken kuskattuaan minua kuin rukkasta se päätti heittää muutaman pierupukin sarjan pää alhaalla. Siinä vaiheessa olin varma, että nyt sitä lennetään, mutta ihmeen kaupalla sainkin neidin pään ylös ja hevosen pysähtymään. Pienten kurinpalautusperuutusten jälkeen en voinut muuta kuin nauraa! Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, mutta lähinnä tilanne huvitti minua. Loppuratsastelun ajan neiti saikin sitten kulkea hieman kootummin…

Kunnioitan Hennaa aivan suunnattoman paljon siinä, miten uskomattoman hyvin hän on osannut kouluttaa Karisman! Se on ehdottomasti paras ja osaavin lv, jolla olen koskaan ratsastanut. Henna on tehnyt mielettömän työn siinä, että Karisma on tänä päivänä juuri sellainen kuin se on. Tie ei ole ollut helppo, ei lähelläkään helppoa, eikä Henna ole silti luovuttanut! Minusta siihen ei olisi. Nykyisin KB on hevonen, jonka voi antaa lähes kenelle vain ratsastettavaksi. Sillä voi mennä ilman satulaa, laukata täysiä maastossa ilman pelkoa, ettei hevonen pysähtyisi, vääntää koulua, höpsötellä, hummailla ilman päämäärää, mitä vain! Kiitos Hennalle siitä, että sain lainata Karismaa (Kuskoa unohtamatta!) ja kehittyä samalla itsekin.

<3 Tarja