Kompasteleva ihminen

Minulla olisi teille paljon kerrottavaa, mutta niin monisäikeisten ja vaikeitten asioiden kirjoittaminen vie aikaa ja tuntuu juuri tällä hetkellä todella raskaalta. Mutta älkää huoliko, kirjoitan kyllä syvällisemmin kunhan saan ajateltua asioita ja otettuani aikaa paremmin kirjoittamiseen.

Olen jotenkin lamautunut ja pysähtynyt elämässäni, myös kirjoittamisen suhteen.On myönnettävä, että kova työnteko, siihen liika sulkeutuminen ja suorittaminen arkisten hommien suhteen uuvutti minut. Sitä se on, kun paineistaa itseään - vaatii enemmän kuin itse kykenee. Pitää itseään laiskana, jos ei tee jatkuvasti töitä. Silloin kompastelee, myös henkisesti. Onneksi olen kuitenkin tajunnut vihdoinkin myös levätä, viettää aikaa ystävien kanssa ja saada vähän elinvoimaani takaisin. Olen ollut taas jälleen kerran tyhmä, en ole ottanut myrskyvaroituksia vakavasti, vaan olen halunnut uskoa että jaksan kyllä.  Mutta en taida oppia tätä kuin kompuroimalla - vielä useamman kerran. Mutta eiköhän se oppi joskus kolahda meikäläiseen.   Ja niinhän se tekeekin, aina lopussa.  Ei ihminen ole kone.

Myös muut isommat sekä pienemmät sydänsurut ovat varjostaneet viime päiviäni, mutta niistä kirjoitan sitten myöhemmin lisää sillä aihe on aivan liian iso hetkessä kirjoitettavaksi. Mutta kirjoitan toivon mukaan teille siitä pian. 

Minulla on ollut kamala ikävä blogin ja teidän lukijoiden pariin. Ikävöin niitä hetkiä, kun saan kirjoittaa tänne useita kertoja viikossa - rauhassa ajan kanssa asioita pohdiskellen ja teidän kanssa niitä elämän mutkia oikoen.  Jakaa myös niitä iloisia asioita ja onnistumisen kokemuksia.  Kiitos teille ihanaisille aivan mahtavista kommenteista, teidän vuoksenne blogi pysyy elossa ja siksi haluan omistaa aikaani enemmän tähän, koska tämä antaa minulle todella paljon voimaa kaiken muun hässäkän keskellä. Myös asioista kirjoittaminen on kasvattanut minua todella paljon - olen huomannut omat virheeni ja puutteeni konkreettisemmin ja tajunnut, miten pahasti minulla onkaan elämänkoulu kesken.

On minulla paljon iloisiakin asioita elämässäni ja niihin on keskityttävä enemmän.  Olen kuitenkin pohjimmiltani iloinen ja erittäin onnekas -  elän elämäni onnellisinta aikaa. Synkkinä hetkinä pienet elämäni kultakimpaleet hohtavat pimeyden keskellä ja johdattavat minut taas oikeille raitelle. Tässä muutamia iloisia kuvia tähän postauksen loppuun! Nämä saavat paremmalle mielelle <3

Käsihevostelua <3

Kesä-Urpåilua kera hyvän toverin <3

Onni aina matkassa <3 

kesä-Onska <3

<3 Henna