Kiitos, Suomen luonto ja kesä 2017!

Vielä viime viikolla varovasti elättelin toiveita siitä, että olisin ehtinyt piipahtamaan vielä metsässä keräämässä vuoden viimeiset sienet. Sienikauden päättäviä suppilovahveroita kun tosiaan voi kerätä pitkälle alkutalvelle asti - lumenkin alta, jos vaan löytää. Nyt kuitenkin jouduin nieleskellen nöyrtymään ja toteamaan itselleni, että taitaa olla korkea aika pakata sienikorit ja marjaämpärit talviteloille.

Vaikka olen penskasta asti nauttinut suuresti marjastamisesta ja sienestämisestä, on hommassa ollut kuitenkin malttia ja tervejärkisyyttä mukana. Vielä reilu 10 vuotta sitten naureskelin anopilleni ivallisesti, kun hän hermorauniona "tuskaili" metsään jäävien marjojen perään. Tuolloin hän vietti heinä- elokuun aikana kaiken vapaa-aikansa metsässä marjojen perässä riehuen. Marjasaldot olivat useita satoja litroja ja pakastimia oli kämpässä useampi aarrearkkujen tehtävää toimittamassa.  Naureskelin ja pilkkasin anoppiani - mutta nyt huomaan olevani ihan samanlainen.  Ympyrä sulkeutuu ja nyt roustaamme itseämme yhdessä naureskellen myös minun neuroosinomaiselle intohimolle.

Ystäväni ovat seuranneet huvittuneena ja toisaalta hieman kauhistuneenakin kohta perinteeksi muodostunutta loppukesän savottaani  ja pyytäneet minua laskemaan kauden "saldon". Tämä oli itsellänikin tarkoitus tehdä - ihan vain mielenkiinnon vuoksi.  Koska keräsin marjoja ja sieniä myyntiin asti, on ainakin nämä saamani tilaukset kalenterissa muistissa. Paljon on jäänyt merkkaamatta sellaisia pienempiä sieni- ja marjamääriä, joita olen käyttänyt itse  kotikeittiössä tai antanut perheelle tai ystäville.

Nyt on kiva kirjoittaa tästä aiheesta ja samalla fiilistellä mennyttä kesää. Mennyt kausi oli toki rankka, mutta hyvin antoisa.  Vaikka välillä vähän väsytti, mutta en silti vaihtaisi pois päivääkään ja en malttaisi odottaa ensi vuotta. Juuri toissapäivänä sanoin Kimmolle, että täytynee käydä vielä marjapaikoilla kävelemässä lenkki ennen kuin sinne ei enää lumitilanteen vuoksi pääse.  Ihan vain fiiliksen vuoksi.  Sinne on aina ikävä, koska metsästä tulee rakas paikka. Ennen kaikkea olen metsälle velkaa kiitoksen anteliaisuudestaan.  Ja voin samalla todeta innostuneena, että noin puolen vuoden päästä taas aloitellaan,  nimittäin toukokuussa korvasienten metsästämisellä.

Korvasieniä olen kerännyt aiempina vuosina suhteellisen vähän, koska  kunnollisia apajia ei ole tullut vastaan enkä ole itse näitä kovin paljoa käyttänyt. Korvasienihän on raakana tappavan myrkyllinen sieni ja vaatii huolellisen käsittelyn ennen kuin soveltuu ravinnoksi. Oikealla tavalla valmistettuna korvasieni on arvostettu ja herkullinen, aromikas ruokasieni.  Näitä keräsin karkeasti arvioituna n. 50 litraa. Suurimman osan myin 5-8 euron kilohintaan, mutta osa saalista meni myös ystäville.

Tuli parin kuukauden breikki, kun odottelin kuumeisesti mustikka-kauden alkua !  Tuossa välissä tehtiin muita hommia muunmuassa tarharemontin ja häähumun muodossa. Kävin kuitenkin tekemässä metsissä taustatutkimusta, seurasin alkukesän säätiedotuksia polvet tutisten,  tutkin kukinnan etenemistä ja näin koitin saada viitteitä tulevan sadon runsaudesta. Näin tekee vain oikeasti neuroottiset marjahullut.  Ymmärrystä ja vertaistukea sai kuitekin  tällaisille kaheleille tarkoitetusta facebook-ryhmästä. On  helpottavaa huomata, ettei ole yksin!

Vihdoin tuli heinäkuu, mutta kylmien säiden vuoksi satokausi sai odottaa itseään. Ensimmäisen mustikka-ämpärin keräsin 27.7.  Siitä se sirkus sitten lähti pyörimään ja jos vaan tämä tirehtööri olisi saanut päättää - olisi hän ollut metsässä 24 /7 mutta koska elämässä on muutakin, piti välillä olla myös muualla.  Metsään tosin karkasin aina kun siihen koitti tilaisuus. Jos tuohon aikaan kesästä yöt eivät olisi olleet niin hämäriä, olisin varmaan ollut metsässä yöaikaankin. Tilauksia tuli kuin liukuhihnalta, ja työtä riitti.  Hevoset lomailivat laitumella ja koirat nauttivat kovasti myös loppukesästä / syksystä.  Sadonkorjuun aika tietää koiralaumalle paljon metsälenkkejä ja vapaata elämää. Kaikki koirat  ovatkin metsästyskauden alkaessa saaneet hyvän pohjakunnon ja näin ollen jaksavat tehdä reippaasti töitä - jopa meidän kesällä 12-vuotta täyttänyt, hieman jo kuuloaan menettänyt mummokoira Olga. Mustikkasaldo kohosi kiitettävään lukemaan, 325litraa. 

Onnikin nautti auringosta metsän siimeksessä <3

 Vadelmia en tänä kesänä saanut kerättyä kehnon sadon vuoksi. Sen sijaan hillaa keräsin joitakin lirtoja eräältä pieneltä suolämpäreeltä ja Kimmo keräsi pohjoisen reissunsa aikana niitä muistaakseni noin 15 kiloa.  Itse en tänä vuonna pohjoiseen päässyt, koska mustikkakauden ollessa kuumimmillaan en malttanut lähteä reissuun  Mutta mielelläni olin itsekseni kotosalla ja haalin remonttirahoja metsän siimeksessä ja kävin viettämässä aikaa ystävien kanssa. Toisaalta Kimi muisti kyllä vääntää veistä haavassa, kun näytti minulle kuvia keltaisenaan olevista hillasoista :D

  Mustikka-savotan lomassa keräsin kanttarelliä aina kun siihen koitti tilaisuus! Lopullinen relli-saalis jäi arvoitukseksi, mutta myyntiin asti niitä noin 50litraa sain haalittua. Paljon keräsin niitä myös itselleni ja läheisilleni. Kellarissa on tälläkin hetkellä purkissa kuivattua kanttarelliä muiden sienipurkkien joukossa. Lisäksi kesän aikana keräsin jonkinlaisia määriä mustatorvisieniä ja herkkutatteja. Rouskua (haapa- ja kangasrousku) keräsin  karkeasti arvioituna vajaa 200litraa. Osan möin tuoreena, osan valmiiksi suolattuna. Ja kellarissa on vieläkin useita kymmeniä purkkeja suolasientä joko myytäväksi tai lahjoitettavaksi.

Puolukka-saldo jäi lieväksi pettymykseksi, sillä intoa olisi ollut kerätä enemmän kuin löysin. "Omilla alueilla" puolukkasato jäi aikaisempia vuosien kehnommaksi, mutta onneksi uusia alueita löytyi kun jaksoi kävellä ja etsiä. Joskus askelmittari kertoi minun ottaneen yli 20000 askelta etsiessäni uusia marja-apajia.  Kotikontujen marja-apajat eivät tuottaneet pettymystä, joten Kiuruveden reissuilta toin tullessani aina useitä kymmeniä lirtoja puolukkaa. Kokonaissaldo oli reilut 200litraa.  Karpalo-suolle en tänä vuonna ehtinyt.

Kauden päätti tosiaan suppilovahvero, jota itseasiassa löysin tänä vuonna ensimmäistä kertaa elämässäni !  Olen monta vuotta yrittänyt etsiä kyseistä ihanuutta, mutta turhaan. Ehkä minun suppis-tutka oli vaan kalibroimatta, sillä ekojen suppisten löytämisen jälkeen niitä on ollut ihan suhteellisen helppo etsiä ja löytää.  Suppiksia keräsin about 80litraa.

Vaikka lopputulos on ihan hatunnoston arvoinen, minulla itsellä jäi monesti vielä kädet syyhyämään ja harmittamaan kun piti lähteä välillä kotiin. Jos elämässä ei olisi muuta, olisin taatusti käytännössä asunut metsässä sesongin ajan. Vaikka luonnonhelmassa on sanoinkuvaamattoman hyvä olla, on myös raha iso kannustin tässä hommassa. Remontti-rahastosta iso osa koostuu muunmuassa näistä tuloista, joten en koe heiluneeni metsässä turhaan. Enkä myöskään voi teille kylliksi perustella, miten iso terapeuttinen vaikutus tällä lisäksi minulle on.

Suomen luonto on oikea aarreaitta. Marjat, sienet, villiyrtit ja muut kasvit, riistaeläimet ja puhtaiden vesistöjen kalat.  Suuri etuoikeus meille käyttää ja kunnioittaa.  Kaloja ja riistaa pitää hyödyntää kestävää kehitystä ja kantoja ajatellen, mutta marjaa ja sientä - sitä jää metsiin suurin osa märkänemään.  Suosittelen lämpimästi luonnossa liikkumista ja luonnon antimien hyödyntämistä. Se on niin puhdasta ravintoa ja mitä hienointa - olet sen itse hankkinut.  Toki on myös meitä "ammattilaisia", jotka tekevät sen ilomielin puolestasi jos olet itse estynyt  tai kerkiä niitä poimimaan.

Tämmöinen oli minun marja/sienikesä 2017 !  Onko siellä puolella ruutua ketään muita samaan hommaan hurahtaneita ?

<3 Henna