Millainen elämä sinulla on ?

 Miten kuvailisit sinun arkeasi ?

Onko lähelläsi ihmisiä, jotka tukevat jaksamistasi ?  Tukiverkostoa ?

Saatko aikaa itsellesi ?

 Onko sinulla harrastuksia tai saatko mahdollisuuden toteuttaa itseäsi, unelmiasi ?

Onko sinulla aikaa ja energiaa hoitaa ihmissuhteitasi?

 Millainen on vireystasosi ? Miten elinvoimaiseksi tunnet itsesi ?

Oletko onnellinen ?

Onko sinulla uuvuttavia asioita, jotka vaikuttavat elämänlaatuusi tai taakoittavat mieltäsi ? 

Millaisena näet tulevaisuutesi ? 

Keneen voit tukeutua ja luottaa vastoinkäymisten  tai hätätilanteiden tullessa vastaan ?

Muistatko kiittää tai arvostaa läheisiäsi heidän läsnäolosta elämässäsi ? 

Voisin varmasti jatkaa kysymyksien latelua vaikka kuinka pitkään, mutta pakko malttaa lopettaa ennenkuin koko postaus on pelkkää kysymysmerkkiä ilman mitään sen suurempaa aiheen avaamista. Mutta tässä on liuta varmasti aika tärkeitä pohdinnanjyväsiä - asioita, jotka pistää analysoimaan oman elämänsä laatua, itsensä onnellisuutta. Miettimään sitä, onko elämämme sellaista mitä toivoisi olevan ja pystyykö sen laatuun mahdollisesti vaikuttamaan.

Itse olen laatinut nämä kysymykset itselleni jo useamman kerran tässä matkan varrella ja sitä kautta käynyt läpi oman pääni sisällä elämäni tämänhetkistä tilannetta. Mihin olen tyytyväinen ja millaisiin asioihin haluaisin muutosta ? Suosittelen lämmöllä kaikille. Jos tuntuu, ettei ajatuksia saa hektisen arjen keskellä rauhoittumaan ja  asioiden pohtiminen pelkässä pääkopassa tuottaa vaikeuksia, ota esille kynä ja paperi  - tee lista hyvistä ja huonoista asioista. Kirjaa tunteesi ja ajatuksesi. Ne on  silloin helpompi pistää puntariin tai tehdä pientä kevätsiivousta oman elämänsä vaatekomeroon - tarvittaessa heittää pari luurankoa pihalle ja pukea mustanharmaitten, reikäisten rytkyjen sijasta jotain vähän värikkäämpää ja itsetuntoa hivelevämpää ylle.

Arki, usein todella kaoottista. Itse aiheutettua. Koostuu pääsosin miljoonan eri tahon aiheuttaman kiireen ja päivien aikataulutuksen sekamelskasta. Usein jopa minuuttipeliä.  Oma yötyö, miehen kolmivuorotyö.  4,5 -vuotias lapsi, jolla erityistarpeita.  Hevoset, koirat ja kissa. Molempien harrastukset ja unelmat terveellisemmästä ja paremmasta elämästä.  Remontissa oleva vanha omakotitalo. Rempallaan repsottavat ulkosauna ja piha odottamassa omaa vuoroaan. Tarharemontti. Polttopuusavotta. Rojua täpötäynnä olevat varastot.  Harrasteena toimiva, pieni lisätyö.  Molemmilla "vapaaehtoistyö"  joka on päivästä riippuen joko siunaus tai kirous.


 

Unelmat. Tavoitteet. Ruuhkavuodet. Tuntuu, että aika loppuu kesken. Kerkeän kuolla ennen kuin kaikki on kunnossa.   Elämässä vastaantulleet tragediat. Syyllisyyden tunne.  Uupumus ja masennus. Huoli läheisistä.  Perheen vähäinen yhteinen aika. Olematon parisuhdeaika.  Ikävä toista vaikka olisi ihan vieressä.  Ohuehko tukiverkosto. Lähestulkoon kuopatut haaveet toisesta lapsesta. Kipua ja riittämättömyyden tunnetta.  Päälle kaatuvien asioiden aiheuttama dementia.  Silti toivoa siitä, että joku päivä kaikki tulee olemaan paremmin. Kunhan jaksetaan vielä hetki. Hammasta purren eteenpäin. Mielessä tulevat vuodet, mitä ne tuovatkaan tullessaan. Milloin tulee ne kauan odotetut, seesteisemmät ajat joita varten koittaa jaksaa taistella?  Ajan pysähtyminen, vain tämä hetki ? Auringonlaskun katsomista yhdessä?

Tällaisia ovat minut ajatukset hatarammillaan. Vain sanoja. Lyhyitä lauseita. Toivoa. Odottamista. Malttamattomuutta. Kipinöintiä. Onnellista jännitystä. Myös turhautuneisuutta ja pelkoa.  Yksinäisyyttä, vaikkei olisikaan yksin.

Tukiverkko on suhteellisen hatara ja saavuttamattomissa - useimmiten vain liian kaukana. Mutta vahvistumaan päin. Vaatii vastavuoroisuuden köyttä ja yhteistyösopimuksen punosta tullakseen lujemmaksi. Toisen tukemista ja toiseen tukeutumista. Uskallusta pyytää ja rohkeutta antaa. Ilman tuomitsemista, leimautumista. Valmis olemaan myös toiselle turvapaikka. Kappeli tai rippituoli.

Olla terveellisesti itsekäs. Ottaa oma aika. Muistaa rakastaa myös juuri sinua - itseäsi henkilökohtaisesti.  Antaa itselleen synninpäästö omista unelmista ja tunteista.  Lopettaa anteeksipyytely siitä, kuka on -  miksi ja miten. Lopettaa pelkääminen, ettei elämä kannakaan. Ettei sinulla olisikaan siipiä, joilla lentää. Uskaltaa ottaa riskejä.  Lopettaa itsensä kontrollointi  ja häkkiin sulkeminen. Unelmiensa purkittaminen tai niiden keittäminen itsekkyyden myrkyksi. Antaa itselleen oikeus. Se on sinun elämä. Nähdä kuitenkin myös toiset.  Se sinun puolikas. Paras ystäväsi ja sielunkumppanisi. Teidän yhteinen matka. Rakastaa niin paljon, että haluaa toista kantaa niin pitkälle kuin vaan siivet kantaa. Nousta barrikadeille toisen puolesta. Juuri tätä rakkautta -  pitää elossa.

Pienistä puroista tulee jokia - joista järviä  ja järvistä valtameriä. Pienillä teoilla voi saada aikaan suuria. Ota yksi askel tänään, kaksi huomenna. Huomaat, että kaikki on mahdollista kun vaan ottaa pieniä harppauksia kohti niitä. Virkistyt.  Vahvistut. Älä kiirehdi, kyllä aika tekee tehtävänsä. Ihan rauhassa vaan. Hengitä. Kuuntele.  Mitä sydämesi sanoo sinulle ?  Oletko oikeassa paikassa ? Kuulutko sinne ? Onko sydämesi siellä missä sinä juuri nyt olet ? Kulkeeko lävitsesi millainen virta ? Vai oletko ankkuroitunut murheen satamaan, joissa purjeisiisi puhaltaa toivottomuuden ja katkeruuden tuulet ? Uskallatko katkaista köyden, joka sitoo sinut epämiellyttäviin asioihin ? Antaa laivasi lipua kohti vieraita, mutta kenties tyynempiä vesiä ? Lämpimiä virtoja?   Pystytkö jo nyt näkemään horisontissa auringon nousevaan uuteen, kirkkaampaan aamuun ? Matka sinne voi kestää, mutta sen sateenkaaren päässä voi todellakin odottaa se kauan kaivattu aarre. Sinä olet kapteeni - sinä päätät.

Millainen sinun miehistösi,  sotajoukkosi on ? Kaikki yhden, yksi kaikkien puolesta ? Rinnalla loppuun asti ?  Otatko mielummin miljoonapäisen joukon keskivertosotilaita, vai pöydällisen uskoutuneita ritareita ? Oletko valmis puolustamaan toveriasi loppuun asti ?  Heittäytymään toista kohti syöksyvien nuolien eteen, ottamaan tikarin rintaasi ? Luottamaan, että toinen kantaa sinut suojaan vaikka haavoittuisit niin, ettei sinun selviämisesi olisikaan varmaa ?  Kiittää, että juuri hän on sinun rinnallasi silloin kun kaikki tämä loppuu?

Me itse tehdään meidän elämä. Jokaisella tarttuu mukaan kokemuksia -  muistoja, joihin ei voida aina vaikuttaa.  Arvet - ne ovat joko kauniita tai rumia. Voittoja tai häviöitä. Sinä päätät. Elämäsi, tuleeko sitä hyvä vai huono. Lämmin, kylmä vai haalea.  Onko se seikkailu vai elinkautinen. Sinä päätät.


Millainen elämä sinulla on ?


<3 Henna

Tarharemontti startattu!

Vihdoinkin taas täällä !  Eihän tuossa mennyt kuin reipas 2  kuukautta taas teillä tietämättömillä!  Vaikka tämä meitsin elämä on just tätä oravanpyörää ja kellon kanssa kilvanjuoksua - on  blogi ja jaettavat ajatukset olleet pinnalla paljonkin ja kulkeneet arkiaskareissa mukana. Kuitenkin, koska viimeiaikainen postailu on ollut aika säälittävää ja sävyltääkin aika melankolista, tulin miettineeksi  jo hetken, että palaanko tänne enää koskaan. Poistaako blogi kaikessa hilhaisuudessa ja hävitä kuin tuhka tuuleen. Vai tullakko sanomaan lyhyesti: kiitos ja hei.

 Ei kuitenkaan ihan vielä, vaikka aika laiskahko ja laimea bloggaaja olenkin viime vuodet ollut ja tuntuu aina jokseenkin epätoivoiselta nämä minun yritykseni jatkaa.. Vaikka olen ollut saamaton tämän suhteen, ei rakkaus blogia kohtaan ole kuollut.  Siksi kai en vielä aio tälle hautajaisia järjestää vaikka arkunkansia onkin usein jo koputeltu.  Tässä on tapahtunut kaikenlaista ja kovasti haluaisin avata teille viimeaikaisia tapahtumia ja omia ajatuksia, mutten välttämättä voikaan ihan yksityiskohtaisesti niin tehdä koska minun täytyy suojella muita asianosaisia.  Mutta kaikki aikanaan ja tilanteen mukaan.


Nyt kuitenkin vähän positiivisempaa  asennetta kehiin ja tämän plakaatin aiheena onkin meidän alkanut tarharemontti!  Niin kuin minua instassa seuraavat ovatkin jo bonganneet joitakin kuvia, on nyt siis vihdoinkin meidän tarhan vanha metsikkö kaadettu kumoon ! Isäni on metsäkone-yrittäjä, joten hän tuli motonsa kanssa pistämään tarhan ikivanhan kuusikon matalaksi. Lauantaina kun iltapäivästä isän Timberjack hörähti käyntiin, niin iltasella olivat jo kaikki puut nurin. Sunnuntai-päivä menikin sitten puiden roudaamisen , risujen kasaamisen ja polttamisen merkeissä.  Onni viihtyi mukavasti ukin kanssa moton hytissä ja lisäksi oli oiva apuamies risusavotassa. Onnea on reipas  ja tekeväinen pikkupoika, joka viihtyy ulkoilmassa.  Onnea on myös aivan mahtava isukki, jota ilman minun projekteista ei tulisi yhtään mitään <3

 Puista osa tehdään meille polttopuiksi ja osa myydään sekä tukkeina että kuitupuuna eteenpäin,  ja näillä rahoilla kustannetaan tarhaan uudet lankkuaidat - jotka sitten myöhemmin saavat valkoisen värin pintaansa niin kuin kentälläkin on.   Olisimme halunneet viedä omat puut sahalle ja teettää lankut omista puista, mutta emme ehdi odotella materiaalin kuivumista joten ostamme puut pystytys/maalausvalmiudessa.  Onneksemme saatiin suurimmalle osalle risuistakin noutaja, joten pääsimme odotettua helpommalla metsähakkuun jälkisiivouksen suhteen. Olimme kyllä siitä kovin iloisia, koska jo ihan pikkurisujen polttamiseen meni lähestulkoon kokonainen päivä. Olin henkisesti valmistautunut oikeeseen emäsotkuun, mutta kerrankin pääsin hieman helpommalla. Huojentunut huokaus.

Hevoset olivat evakossa kentällä savotan ajan. Ensimmäisten puiden kaatuessa ne laukkailivat hännät töttöröllä pitkin kenttää ja olivat kovasti ihmeissään tuosta kummallisesta päälle vyöryneestä hirmumyrskystä. Kuitenkin päivän mittaan ne tottuivat ryskeeseen ja ottivat aurinkoa kentän hietikolla pötkötellen ja välillä sivusilmällä seuraten savotan etenemistä.  Kun risut oltiin saatu polteltua ja viriteltyä väliaikaisia piuha-aitoja paikoilleen, pääsivät hepat kummastelemaan tyhjänoloista tarhaansa. Nyt se on oikea mangrove-suon ja mutavellin sekamelska, mutta sinne polvia myöten upotessani voin vain sieluni silmin nähdä tulevaisuudessa siintävän,  kuivan ja helppokulkuisen tarhan. Unelma, jota varten voi porkata vielä hetken aikaa tässä paskassa ja maksaa myöhemmin ihtensä kipeäksi.  Ostaa itselleen muutama sentti levollisuutta ja ennen kaikkea edes millin verran vakaampi mielenterveys.

Nyt odotellaan, josko se kesä joskus sieltä tulisi. Kovin vakuuttava tämä kevät ei ole vielä ollut sillä tänään satoi taas lunta.  Toivottavasti päästäisiin ehkä jossain vaiheessa starttaamaan laidunkausi ja näin ollen hepat pääsevät remontin alta, pois pihapiiristä. Silloin puretaan viimeisetkin risuaidan rippeet pois ja otetaan kaivinkone esille!  Kannot saavat kyytiä, samoin pintamulta viime talven paskoineen. Kannot haudataan ja pintamullat siirretään uudistettavalle viheriölle talon taakse. Maat tasataan kivistä, asennetaan salaojaputkia ja sitten roudataan julmetusti mursketta alle.  Vähän tai vähän enemmän suodatinkangasta ja pintamateriaalia. Samalla yritetään vetää maakaapeli tarhan ja tien ali kentälle, jotta saataisiin ens talvi treenailla myös pimeällä hyvässä valaistuksessa.  Tavoitetta on paljon ja toivottavasti lopputuloksesta tulee varsin kiva tai ennen kaikkea toimiva. Pienenä lisänä olen haaveillut laidunkatoksesta /sääsuojasta tarhaan, koska nyt puitten kaaduttua niillä ei ole kovinkaan paljoa suojaa tarhassaan. Mutta kaikki aikanaan. Jos ei nyt niin sitten ehkä ensi vuonna. Kuiva tarha on nyt tämän hetken missio, mitä kohti vaelletaan.

Onko teistä lukijoista kukaan teetättänyt /rakentanut hiekkatarhoja ?  Jaa ihmeessä tarinasi kommenttikentässä !  :)

<3 Henna