Henna ja Karisma esittelee: Christ Iberica Plus

Dodii!  Nyt olis pitkästä aikaa tarjolla "vähän" ratsastuskuvia ( älkää kuolko runsauteen)  ja lyhyesti omia tuoreita fiiliksiä uudesta varustehankinnasta, Christ Iberica Plus- lampaankarvasatulasta.

Kuva pöllitty googlesta. 

Olin jo jonkin aikaa kypsytellyt mielessäni ajatusta ostaa Karismalle toinen satula. Koska Kuskolla toisena satulana on lännensatula (sitäkään en ole vielä ehtinyt esitellä), johon olen todella rakastunut - ajattelin alkuun ostavani Karismalle myös länkkärin. Ajat sitten myös yksi vaihtoehto oli ollut estesatula, jotta pienimuotoinen este (lue max kavaletti) - työskentely oltaisiin voitu aloittaa. Se asia kuitenkin on ajankohtainen uudelleen ehkä aikaisintaan syksyllä, kun tamma on perusteellisesti kuntoutettu varsa-ajan lomailuistaan (joka ei hyvin todennäköisesti ole kovin pitkä loma) ja saatu perusratsastus taas toimimaan entiseen malliin. Ehkä joku päivä meillä on tallilla myös estesatulakin, mutta se saa nyt vähän aikaa odottaa vuoroaan.

Tosiaan, koska tamman raskauden loppukolmannes käynnistyy ihan juuri näillä näppäimillä, alkaa myös liikunnan keventely pikkuhiljaa.  Vielä Karisma ei koe itse olevansa ollenkaan valmis kevyempään menoon, sen verran kova energialataus mammalla on edelleenkin. Olenkin kysellyt siltä, missä on rouvan raskausajan väsymykset ja pahoinvoinnit, mitä minulla itselläni oli -  ei oo kuulemma näkyny ;)   Mutta mahan ja sen kautta myös painolastin kasvaessa aletaan vähän kerrassaan lyhentelemään mm. laukka ja ravityöskentelyn aikaa, seuraamaan fiiliksiä muutenkin jalkojen ja hevosen kuomitusta yleensäkin ottaen. Siirrytään reippaamasta työskentelystä kevyempään ja verkkaimaiseen humputteluun.  Vielä ei kuitenkaan ole aika siirtyä täysin köpöttely- taikka sunnuntai-ratsuksi, sillä meidän sportti-mamman päänuppi tuskin kestäisi sitä.

Lännensatulan sijasta kuitenkin päädyin ostamaan myöskin pidemmän aikaa himoitsemani lampaankarvasatulan, joka on sopiva välimuoto satulalla ja satulatta ratsastamisesta. Onnekseni löysin satulan vähän käytettynä, huomattavasti edullisempana.   Satula sopii kaikkiin selkiin, koska se on pelkkää lampaankarvaa ja mukautuu hevoseen sen omien muotojen mukaan ilman että sen pitäisi painaa mistään. Se on lämmin, pehmeä ja äärimmäisen mukava sekä hevoselle että ratsastajalle.  Sen avulla pääsee hyvin lähelle hevosta, mutta saa myös pehmustusta takapuolelleen ja tukea myös istunnalleen. Minä en tosin ole mikään maailman kaunein istuja mutta annettakoon se anteeksi.

Christin lampaankarvasatuloista Iberica plus on tukevimpia malleja, koska siinä on edessä ja takana selkänojamaiset tuet.  Lisäksi satulassa on "kauhukahva" edessä, jos meno yltyy hyvinkin villiksi. Koska Karismalla on tietysssä mielentilassaan tapana joskus säikkyä maastossa äkillisiä ääniä tai jotain muuta hänen mielestään mielenkiintoista, on satulan kuppimainen ja "sohvamainen" malli ihanan turvallisen ja "pelastavan" oloinen. Olen testannut satulan nyt kolmeen kertaan Karismalla,  rauhallisempi maastoköpöttely,  vauhdikas maasto ja lisäksi tänään koulutreeni kentällä. Kaikissa tilanteissa satula on tuntunut niin luotettavalta, että minun on ollut helppo rentoutua siellä. Myös hevosen liikkuminen on kevyttä, helppoa ja letkeää.  Tosin karisman energiataso usein vaikuttaa muutekin siihen, miten helppo sen selässä on istua ylipäätään :D  Tänään neitillä oli taas virtaisa päivä, edes satulavyön pehmuste ei meinannut pysyä menossa mukana, joten se piti heivata kyydistä pois kesken humputtelujen :D Kerran kompuroitiin vähän nenällemme ja sen kautta kyljelleen. Vähänhän tuo säikäytti lähinnä varsan vuoksi, mutta onneksi rempulat eivät olleet isot ja vastasivat lähinnä köllähtämistä - aivan kuin olisi pehtaroimaan ruvennut.  Iltatallilla sain tuntea tutut ja turvalliset potkut massun läpi.

Tänään kävin myös Kuskolla ensimmäistä kertaa maastoilemassa satulan kanssa ja homma toimi kuin rasvattu myös vanhuksen selässä.  Ihana, kun on tuollainen mukava lussuttelu-satula joka on pehmeä, lämpöinen ja hevosellekin miellyttävä.  Ja ennen kaikkea passeli molemmille.  Alhaalla kuvia meidän muhkupullasta paksussa talvikarvassaan herkuttelemassa ja  piehtaroimassa lenkin jälkeen.  Meidän lussumussu on voinut hyvin eikä koe olevansa yhtään 20-vuotias "pullamössö", vaikka minä niin koitankin väittää. Kusko on kyllä ihanan luotettava kaveri myös lasten ratsastella ja Onnikin on ollut jo mukana köpöttelylenkeillä meidän kanssa.  Kusko vaistoaa heti kun on lapsi kyydissä ja on entistä varoivaisempi askelissaan.

Vähän jos karvaa on. 

"Lämminverinen suomenhevonen" 

 Onko teillä kellään lampaankarvasatulaa käytössänne ?  Jaa kokemuksesi ja fiiliksesi !    ja muutenkin saapi rohkeesti kommentoida ja kysellä jos jotain jäi askarruttamaan !

 <3 Henna