Katse eteen ja suunpielet ylöspäin!

Moikka toverit siellä ruudun toisella puolella!  Täällä kirjoittelee viimekertaiseen postaukseen verratuna jo monen monta astetta piristyneempi immeinen!  Vihdoinkin minusta tuntuu siltä, että elämä alkaa pikkuhiljaa voittamaan ja minullakin on mahdollisuus uuteen nousuun ja kaikinpuolin parempaan elämään. Paljon on työstettävää monella eri saralla ja toki surukin kulkee edelleen mukana,   mutta enää se ei vie minua kokonaan mukanaan.   Elikkä toivoa on - taistelu jatkuu, eikä periksi anneta!  Vastoinkäymiset tuntuvat tällä hetkellä lähinnä haasteilta, jotka voi ylittää hyvällä tsempillä ja sitkeydellä.  Eli minun korvaani kuulostaa jo ihan suhteellisen elämänmakuiselta asenteelta, mitäs mieltä te ootte ?

Harvinainen näky :  Isäntä ja Emäntä yhdessä lenkittämässä heposia <3

Jos kuitenkin rehellisiä ollaan, on viime kuukaudet olleet hurjan raskaat ja uskon että pitkä taival on vielä edessä.  Niin monta muutosta elämässä ja uusia tuulia, jotka tuovat lisämausteensa arkeen ja uusia kiemuroita elämän aikataulutukseen. Joskus minuutilleen suunniteltu elämän kyrpii aivan suunnattomasti, koska ei ole varaa himmailla yhtään tai monesti jään "rannalle ruikuttamaan" kun muut elävät elämäänsä.  Mutta olen tottunut siihen ja jokapatauksessa tykkään siitä tunteesta, että minulla on selvät senssit kaiken suhteen ja on jonkinlainen pohja,  mitä pitkin tallustaa. Asiat tulevat hoidetuksi ja tilanteen ollessa hallinnassa olen minäkin tyytyväinen.  Rakastan kuitenkin kiireettömiä/suunnittelemattomia päiviä, jolloin ei tartte miettiä mitään.  Ja onneksi sellaisiakin olen osannut suoda itselleni ja muullekin perheelle.   On niin paljon pikkuruisia asioita mistä olla kiitollinen, niitä onnenmurusia jotka tuntuvat jäävän aina jalkoihin kun halutaan enemmän ja tavoitellaan suuria.

Koti <3

Ihana aurinko <3

Reipas talliapulainen <3 

Työkaverin ylläri mulle yks ilta <3

Erityisesti perhe ja parisuhde ovat saaneet minulta erityisen huomion viime aikoina ja siihen haluan panostaa edelleenkin.  Olen ymmärtänyt, millaisen varjon alla perheeni on joutunut elämään minun uupumuksen ja suruni vuoksi joten haluan hyvittää sen ja panostaa meidän perheen sisäiseen hyvinvointiin sekä minun ja Kimmon suhteeseen. Oma sisäinen pahoinvointi heijastuu luonnollisesti ja yleensä hyvinkin vahvasti myös pari- ja ihmissuhteisiin - sellaisiin, joita pitäisi nimeomaan vaalia ja hoivata kuin pientä haurasta linnunpoikasta.  Kimmo ja Onni ovat minun aarteitani  ja lisäksi huikeen hyvää seuraa, joten olen osannut viime aikoina nauttia meidän yhteisistä hetkistä ihan eri tavalla.  Vaikka tilanne ei ole ollut täysin toivoton, olen toisaalta surullinen siitä, miten paljon minulta on jäänyt huomaatta tästä kauniista elämästä ja arjesta - mitä meidän pienessä perheessä on koettu. Olen nauttinut tietyllä tapaa, mutta silti en ole ollut sataprosenttisesti läsnä, koska sisimmässäni olen murehtinut koko ajan tulevaa ja ollut surullinen, usein myös vihainenkin.

Vuosia vanha kortti löytyi siivouksen keskeltä :)  Tuli kyllä niin ihana olo tästä <3

Olen myös huomannut, että olen ollut ilmeisen raskasta seuraa myös ystävilleni.  Minua harmittaa se, etten ole ollut läsnä heillekään - en vain ole enää yksinkertaisesti jaksanut.  Toivottavasti tämä orastava energisyys ja hyvä fiilis välittyisi myös heille, jotta hekin saisivat sen hullunkurisen höpöttelevän Hennansa takaisin. Sellaisen ystävän, johon he joskus tutustuivat ja rakastuivat.   Onneksi olen kova pohtimaan ja käymään kehityskeskusteluita itseni kanssa joten pystyn sparraamaan itseäni eteenpäin ja potkaisemaan itseäni perseelle jos alan taas nuutumaan. 

Noniin, mutta eiköhä tässä ollu taas tarpeeksi henkevää pohdintaa tälle postaukselle ;)    Viime aikoina me ollaan ulkoiltu perheen kesken,  käyty uimassa ja vietetty Onnin 2-vuotis synttärijuhlia.  Pakkanen on paukkunut nurkissa ja koirat ovat saaneet löhöillä sohvalla. Sähköt ovat pätkineet lahjakkaasti ja leivinuuni on ollut tehokkaassa ja monipuolisessa käytössä.   Heppaset kasvattelee mahojaan kilpaa, kohta ei enää tunnista kumpi sitä varsaa oikein mahassaan kantaa ;) Minä taas olen koittanut pienennellä omaani salitreenailun ja lenkkeilyn muodossa.  Jotain pientä kehitystä on tapahtunut, mutta niistä sitten jatkossa lisää :)

Onnin synttärijuhlien tarjontaa

Meidän perheen juniorit <3

Lenkillä elukoitten kanssa :)

Pojat kelkkailemassa Jouluna <3

Kiitti systeri joululahjasta, sinä se tiijät ;)

 Mitäs teille kuuluu ?   Onko kevättä jo rinnassa ? :)

<3 Henna