Haaste yksitoista.

Ihanainen naikkonen, ystäväni Satu haastoi minut tähän jo tutuksi tulleeseen 11-faktaa ja 11 kysymystä- haastepostaukseen.  Elikkä mun pitää siis kertoo itsestäni 11 asiaa tai faktaa,  vastata annettuihin kysymyksiin ja lopuksi haastaa 11 muuta henkilöä ja heittää heille 11 kysymystä.




Noniin, tässäpä tulee 11 asiaa, joita et ehkä tiennyt vielä minusta: 

1.   Hevos-elämäntavan lisäksi minulla on ollut lapsesta asti vahva eräjomailun vietti. Tosin nykyään tuo elämäntyyli on joutunut väistymään taaemmaksi hevostelun tieltä.  Olen lapsesta asti harrastanut kalastamista eri muodoissa ja omistanut metsästyskortin sekä haulikkoni jo 13-vuotiaasta asti.



2. Raavin päänahkaani paljon, etenkin hermostuessani.  Useimmiten en huomaa tätä jo aika pahaksi muodotunutta tapaani, mutta tunnen sen kyllä sitten jälkeenpäin, kun esim. pestessäni hiuksia päänupin ihoa kirveltää.

3.  Olen henkeen ja vereen koiraihminen.  Tämä nyt ei varmaan ollut mikään uusi tieto juurikaan kenellekään mutta vaikka tykkään melkeimpä koirasta kuin koirasta, ovat silti perinteiset ja alkukantaiset koirarodut ehdottomasti niitä minun koirarotuja.  Suomenpystykorva rotuna on ehdottomasti tatuoituna sydämeeni syvimmin. Alla oleva kuva varmaan selittää jonkin verran, että miksi.

Vuonna -93.  entinen koirani Elsa vauvana (93-03) <3

4.  Vaikka olen kodin suhteen siisti, olen usein aika huoleton tai enemmänkin välinpitämätön itseni suhteen.  Hiukseni ovat usein takussa, haisevat hevonkuselle ja ovat huolimattomasti nutturalla tai ränsistyneellä ponihännällä.  Lisäksi unohdan usein pestä hampaani, mikä on mielestäni eniten kuvottavaa.   Eikä unohdeta sheivaamista, sääreni ovat tällä hetkellä melkeimpä yhtä karvaset kuin turkkilaisella miehellä.

5.  Vaikka rakastan leipomista ja ruoanlaittoa,  en sitä useimmiten jaksaisi tehdä sen vuoksi, että inhoan tai enemmänkin vihaan siitä tulevaa sotkua. Vaikka tykkään siisteydestä, vihaan siivoamista.

6. Kiinnitän aika paljon huomiota ihmisten vuorovaikutustaitoihin. Tai korjaan, enemmänkin siihen että miten he asennoituvat toisiin ihmisiin, miten avoimia ja vilpittömiä he ovat.  Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka ovat turhan ylimielisiä snobeja tai että heidän on vaikea myöntää ettei osaa jotakin tai että jossakin on kehittämisen varaa.  Arat, huonoitsetuntoiset ja ihmisiä pelkäävät ovat sitten asia erikseen, yritänkin aina selvittää että mikä on tietyn käyttäytymisen taustalla, ennen kun teen mitään lopullisia johtopäätösiä kenestäkään.

7.  Tänä keväänä tulee 10-vuotta täyteen siitä, kun valmistuin lähihoitajaksi.   Olen saanut työskennellä erilaisissa työyhteisöissä -  hyvissä ja huonoissa. Olen palanut loppuun, kokenut työpaikkakiusaamista. Olen saanut olla todistamassa ilon ja surun hetkiä, kotiuttaa kuntoutuneita ja uuden mahdollisuuden saaneita - pidellä kädestä viime henkäyksiin asti.  Työtäni  ja ammattiani en vaihtaisi pois.

8. Lempikukkani on ehdottomasti tulppaani. Vahvana kakkosena tulee pioni.  Tulppaaneja ostaessani yritän aina etsiä valkoisia tai hennon vaaleanpunaisia - kerrottuja tulppaaneja. Kerrotut tulppaanit kestävät mielestäni vähän pidempään.  Muutenkin pidän kukissa erityisesti valkoisesta väristä ja sellaiset shampanjanväriset sekä limenvihreet tehosteet niissä parantaa vaan kokonaisuutta.



 9.  Mulla on äärimmäisen huono virtsanpidätyskyky!  :D  Käyn yleensä melkeimpä aina lantalan nurkalla vielä viime hetkellä lorauttamassa pissat, ennen kun nousen hevosen selkään. On minut tavattu usein myös mökkiteitten ojissa kököttämässä kesken ratsilenkkien, ja taitaa muutamilla kavereilla olla niistä ihan muistoja omissa luureissaan.  Reilua, mutta minkäs minä sille mahdan että mun rakko ei kestä isoa pissalastia !  Toisekseen,  olen kovasti nauruun purskahtaessani  usein myös pissanut housuuni joten mua ei saa missäännimessä naurattaa ennen kun olen saanut käydä vessassa :D

10.  Haaveilen jatkavani ensi kesänä viime vuonna aloittamaani piste-aita urakkaani.  Mutta saas nähdä, riittääkö energiaa taas etsiä rankoja ja roudata ne pihaan karsittavaksi.  Viime kesänä rakennettuihin, muutaman metrin onnettomiin risuaita-kyhäelmiini meni yllättävän monta työtuntia.

Kesä <3  

11. Jään 19.5.   lomalle ja siitä jatkan hoitovapaalle heinäkuuksi.  Palaan töihin vasta 1.8. - joten reilun 2 kk:n "loma" odottaa minua.  Kelpaa <3


SITTENPÄ NIITÄ KYSSÄREITÄ:

1. Mikä on ikimuistoisin matkasi?
- Kyllä se taitaa olla työharjoittelu Hastingsissa, Englannissa. Loka-marraskuu 2003, 5 viikkoa.  Viiteen viikkon sisältyi kielikurssi sekä työhajoittelu vanhainkodissa.  Todella ikimuistoinen reissu, jossa opin paljon itsestäni ja  avasi silmät tiedolle, että suomalainen terveydenhuolto on laadukasta.



2. Mikä sai sinut viimeksi hymyilemään?

- Vanhus <3 Ukit ja mummot on niin sitä jotain <3

3. Oletko aamu- vai iltaihminen ?

-Kysyt yöhoitajalta, joten uskoisin että illat on se mun juttu ;)

4. Miten vietät ystävänpäivää?

- En kai mitenkään erityisemmin, tänä vuonna taisin pääasiassa unohtaa sen kaiken tuoksinnan keskellä.  Kuitenkin ystävänpäivää vietin ystävän seurassa, joten se meni sitten ihan asianmukaisesti <3   Mun mielestä ystävänpäivä tulee olla jokapäivä - toista voi sanoa rakastavansa ja arvostavansa ihan jokapäivä ja pienellä lahjalla joskus piristää.

5. Oletko unelma-ammatissasi?

- No kyllä mie oon hoitajan työstä unelmoinut ja tätä työtä rakastan edelleen.  Mutta unelmoin toki myös erä-oppaan työstä, mutta tiedän ettei minulla ole aikaa / rahaa opiskelulle, ja täälläpäin tuolle työlle ei ole hirveästi mahdollisuuksia.  Lappiin pitäis muuttaa, mikä sinällään sopis minulle jos vaan saisin muun perheen mukaan :)

6. Haaveiletko asuvasi joskus ulkomailla ?

- En todellakaan. Suomi on parhautta <3

7. Mikä on parasta talvessa ?

-Puhtaus ja aurinkoiset pakkaspäivät.  Kuutamo ja revontulet.  Hankitreeni hevosten kanssa. Moottorikelkkailu ja pilkkiminen.

8. Lempiruokasi?

- Tomaattikeitto kera mozzarellan ja tuoreen basilikan. Ja toki erilaiset salaatit.




9. Muistatko ensisuudelmasi ?

- Oliko pakko kysyä?  :D Ai että muistanko ? Oli disco ja yks räkänokka...

10. Mikä on parasta bloggaamisessa ?

-  Vuorovaikutus lukijoitten kanssa. Se vertaistuki ja yhteenkuuluvuuden tunne heidän kanssaan.  Se, että omien tunteitten pukemisella sanoiksi voi auttaa tai piristää jotakuta ruudun toisella puolella. Aina kun saan palautetta kirjoituksistani,  koen suurta voimaantumista.  Ja kirjoittaessa viisastuu, kun pitää kaivella omia sielun syövereitä ihan perinpohjaisesti.

11. Kenelle bloggaajalle haluat antaa erityissuosituksen ?

-  Tämä suositus menee nyt kiistattomasti Iinalle !  Hänen teksteistään huokuu aitous ja läsnäolo.  Jotenkin tunnen tosi paljon sellaista yhteyttä häneen tekstiensä kautta ja ennen kaikkea asiat kerrotaan asioina.   Tykkään tosi paljon ja suosittelen lämpimästi.  Meissä on myös hauska yhtäläisyys,  metsästysharrastus :)   Hän odottaa esikoistaan, joten masunkasvattelijat ja muutkin mamat - sieltä löytyy myös vertaistukea myös sillä saralla!


JA NYT SITTEN VIELÄ NIITÄ KYSSÄKAALEJA TEILLE MUILLE PURESKELTAVAKSI: 

1. Mitä odotat tulevalta kesältä?
2. Luovutatko helposti ?
3. Lempivaatteesi ?
4. Mitä asiaa ilman et pärjää ?
5. Onko sinulla joku oma hokema tai iskulause ?
6.  Milloin itkit viimeksi ?
7. Harrastatko kirpputoreja ?
8. Mikä on suosikki disney-elokuvasi? Miksi ?
9. Mikä on sinun nostalgia-biisisi ? Siis biisi joka herättää sussa voimakkaimmin muistoja ?
10. Parasta suomalaisuudessa ?
11. Mitä on parhainta ja huonointa blogissani ?


HAASTAN LIUDAN LUKIJOITANI : 


Sara-Sofia 
 Enski L 
Ella 
Minka 
Talli Elämää 
Ida V.  
Leana 
Emilia Räisänen 
Heidi Tuurala 
Jonna 
Erjuska 

 
NYT EEKU VUA HAASTETTA RUSTAAMAAN! 

<3  Henna

Kuka minä olen ?

Näin yön hiljaisina pikkutunteina ja arjen yksinäisinä hetkinä sitä pysähtyy miettimään sitä muutoksen määrää, mitä itsessä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen.  Missä olin 5 vuotta sitten, missä olen nyt -  entä huomenna ?  Muutoksen suunta? Arvoitus. 

Usein näen itseni kasvaneena, aikuistuneena ja rohkaistuneena ihmisenä.  Mutta silti tulee niitä hetkiä,   kun jokin omassa minuudessa mättää pahemman kerran -  muttei saa selvää mikä.  Tai jos ylipäätään saa sen selville,  niin ei tiedä miten sitä henkistä takkua sisimmässään alkaisi selvittämään, kun siihen ei meinaa auttaa ulkoiset hoitoaineet eikä muutkaan tökötit. Kaiken pitäisi lähteä omasta itsestään - ottaa oikeanlainen asenne ja päättäväisyys.  Rukoilla apua Suurimmalta.



Olen pidemmän päälle aika kurinalainen ihminen, mutta osaan myös laistaa - tosin aivan vääristä asioista.  Oma hyvinvointi ja terveys on ensimmäinen juttu, mikä jää usein taka-alalle. Minä vaan unohdan sen. Ja se näkyy kyllä ulospäin mm. henkisenä elottomuutena tai muistamattomuutena.   Useimmiten en uskalla jättää asioita/kotitöitä kesken tai levälleen, koska pelkään unohtavani tehdä asiat loppuun tai etten enää muista omaa työnkuvaani - alan lipsua kaikesta pikkuhiljaa. Pelkään että jos nyt lepään, kaikki kaatuu päälle.  Ystäväni ovat minulle vuosien ajan koittaneet takoa päähäni järkeä tämän, sekä sadan muun eri asian suhteen, ja vaikka tiedän heidän olevan yleensä oikeassa -  oma tahto tuntuu olevan voittoisampi. Minulla on niin kova kallo, ettei siihen tunnu järkipuhe helpolla uppoavan.  Tämä oravanpyörä on oma valintani, eikä siitä saa syyttää ketään muuta. Se ei kulu puhki juoksemalla,  joten jää minun omaksi tehtäväkseni hajottaa se tuhannen pirstaleiksi, niin etten sitä enää ikinä saisi kyhättyä kasaan.

Vaikein piirre on minussa se, etten  useimmiten osaa antaa periksi. Tai jos annan, olen tehnyt sen aivan väärissä paikoissa tai asioissa. Olen antanut periksi omalle makeanhimolle, olen antanut periksi taistelunarvoisten ihmissuhteitten suhteen -  olen antanut periksi tilanteissa, joissa minun olisi pitänyt vaan rohkeasti pitää pääni ja mielipiteeni. Tai uskaltaa olla ylpeä itsestäni ilman huonoa omaatuntoa.

Minua pelottaa olla tehoton ja heikko. Lepohetki saa näyttämään vetelykseltä ja laiskuus arvottomalta ihmiseltä.  Sairasta - tiedän.    Olen perinyt korkean työmoraalin ja jopa hyödyllisen tekemisen narkomanian isältäni. Kiittääkin voin häntä siitä, sillä vaikka tämä työmoraali-hurskastelu onkin mennyt minulla itselläni pahasti yli - on se myös omasta mielestäni yksi arvostettavimmista piirteistäni.  Voi kumpa osaisin olla useammin positiivisella tavalla touhukas, enkä sellainen veren maku suussa paahtava pakkosuorittaja.

tiesin jo  5-vuotiaana oman tulevaisuuteni :D kropan mallikin on ennustettu just eikä melkein !

Minua pelottaa sanoa EI.  Minua pelottaa se ajatus, mitä tunteita kieltäytymiseni toisissa herättää.  Miltä se sana saa minut näyttämään toisten silmissä ?  Jos en nyt vastaa tähän heti tai ota näitä kahvivieraita vastaan, ajattelevatko he, etten välitä heistä ?  Tai jos en mene tuonne juhliin ja tänne tapahtumaan,  olenko välinpitämätön ?  Tulkitaanko minut väärin, jos en olekaan läsnä  ? Mitä minusta puhutaankaan minun tietämättäni ?   Näitten ajatusten saattelemana olen saanut viime viikkoina kalenterini täyttymään  jo sillä, etten uskalla sanoa sanaa EI.  Lopputlos on se, ettei mikään meinaa tuntua missään.

Koska olen usein löytänyt itseni vihaisena ja katkerana omalle typeryydelleni - kasvan tämän kyllästymisen kautta siihen ajatukseen, että minun on huolehdittava itsestäni.  Siitä, etten hiivu pois - ettei persoonani kuolisi työtaakan alla. Viime viikolla sen tajusin, miten vakavasta asiasta on kyse.  Löysin peilistäni ennen niin positiivisten kasvojen sijasta  hyvin uupuneet, unelmistaan iloitsemattomat, pessimistiset ja jopa kyyniset kasvot.  Se en ollut minä - vaan ihan joku muu, joka on ottanut minut valtaansa. Olen tarvinnut aikaa sen ajattelemiseen, miten ajan tuon pois itsestäni.  Ensimmäinen on itsekkyyden opetteleminen ja mielipiteitten pelon nujertaminen. Viime vapaavikolla annoin itselleni siimaa ja hetken aikaa hengittää - tunsin heti, kuinka se oikea minä alkoi nousta jälleen pinnalle.  Nauroin vedet silmissä, hulluttelin.  Näin seuraavan päivän mahdollisuutena, en taakkana.



Vaikka minulla on ollut menoja, olen silti ollut todella paljon yksikseni viime aikoina.  Yksinäisyys on myös henkinen tila.  Vaikka osa onkin täysin olosuhteidenkin pakosta tullutta yksinäisyyttä, etenkin näin yövuoroissa -  on jotenkin tuntunut että yksin on välillä myös ihan mukava olla.  Vanhatkin taakat harteilta alkaa hävitä, kun asiat ovat hieman parempaan päin ja alan päästä irti menneistä ja elämääni jo pitkään turruttaneista asioista -  nähdä tilaa uudelle alulle, ihan omalla polulla.   Ehkäpä juuri siksi olen viime aikoina viettänyt paljon aikaa itsekseni omien ajatusteni parissa. Olen saanut miettiä rauhassa mitä haluan elämältäni, etenkin tulevaisuudeltani.  Mitkä on minun haaveeni ja unelmani,  jäänkö paikoilleni sammaloitumaan vai uskallanko ottaa riskejä - luottaa siihen, että kyllä minäkin pystyn ja kykenen. Yksinkertaisesti tiivistettynä, tämä yksinolo on saanut näkemään uusia tuulia edessäpäin, mahdollisuuksia.  Olemaan ennen kaikkea toiveikas kaiken suhteen. Luottavaisuus siihen, että kaikki järjestyy myös ilman - että minä vauhkoan asioista.   Olen nauttinut hiljaisuudesta ja omasta rauhoittumisen ajasta. Kahvikupposesta sinisen hetken aikaan, aamuvarhain. Kun kaikki muut vielä nukkuu.



Minua on pelottanut että minut leimataan erakkomaisen /poissaolevan käytöksen vuoksi välinpitämättömäksi toisia kohtaan.   Minulla on suhteellinen aktiivinen sosiaalinen elämä, ja sitä on välillä vaikea järjestellä niin, että kaikille olis aikaa viikottain tai edes kuukausittain.  Jos minua haluaa nähdä, on melkeimpä hypättävä hetkeksi mukaan sirkukseeni. Älkää nyt ystävät ja läheiset käsittäkö väärin, rakastan teitä ja teidän seuraanne.  Ehkä tämän postauksen tarkoitus onkin nimenomaan lähinnä yrittää  epätoivoisesti selittää sitä, miksi olen ollut niin hiljainen - ehkä jopa etäinenkin ystävä. En ole jaksanut kysellä keneltäkään kuulumisia, soitella tai olla muutenkaan läsnä- oikeestaan innostua mistään. Se ei ole minua, joten nyt on pienen elämäremontin aika. 

On aika taas olla enemmän "minäminäminä"  tyyppi.  Nähdä vaivaa oman itsen eteen. Ja uskaltaa myös satsata siihen.   Ei minusta ole mihinkään väsyneenä. Ei ystäväksi, ei vaimoksi, ei äidiksi. Ei miksikään.  Aika kuluu, kesä tulee.   Minä haluan olla silloin muutakin kuin oman elämäni tunari, epäonnistunut.  Tälle vuodelle on ehtinyt tapahtua paljon ja edessä on paljon uusia haasteita.  Nähtävää, koettavaa ja opittavaa.  Minun on oltava vahva ja oma positiivinen itseni, että voin imeä kaiken tiedon ja taidon selkärankaani jota voin sitten käyttää tulevaisuuden haasteissa. 

Tästä se lähtee.  Minäminäminä- koulu. Nyt ei enää selittelyt auta, vaan nyt pannaan mun elämä kuosiin, minä omaksi itsekseni ja tämä blogi eloon!   Eilen oli ensimmäinen päivä tätä uudempaa elämää kohti parempaa, ja mie huomaan kuinka alan taas herätä.  Mutta minä tarvitsen  myös teitä, joten potkikaa minua perseelle !  <3

<3 Henna


ps:  tulossa haaste, sekä kysymyspostaus

Kuulumiset kuvamuodossa!

Täällä ollaan elossa ja hyvinvoivana !  Sydämentykytykset on jääneet pois ja olen nukkunut kuin tukki koko viikon. Olen antanut itselleni luvan hölläillä, mikä tarkoittanee heposille kevyttä viikkoa ja mulle isommista töistä laistamista. Mutta hyvä näin.  Ihan jo perusarjen pyörittämisessä on omat haasteensa, sillä" vapaasta" huolimatta pyykkikone hurisee, imuri pauhaa, kattilat porisee, talikko heiluu, näppis laulaa, pentujen aluset vaihdetaan ja niin edelleen.  Perushommat hoidetaan kyllä ja pari akuuttia asiaa.   Mutta kaiken keskellä olen tajunnut antaa itselleni mahdollisuuden tehdä sellaisia asioita, joista nykyään useimmiten olen saanut vain uneksia.  

Ensi viikolla jaksan taas ahertaa, toivon mukaan tallin lisäksi myös blogin puolella.  Nyt kuvia teille ja mulle saunan lauteet. Hyvää sunnnuntai-iltaa kaikille  <3

aim seksii än ai nou it

Poika on tullut äitiinsä ailahtelevaisuuden suhteen..

affen 400 g

Myynnissä olevat laspet , en millään raaskis luopua <3

Meidän typy <3

"Läsö"  varattiin Kuusamoon <3

"Hiski", pentu joka menee isänsä luokse  <3

Kuumikset retkellä <3

Ukkokulta <3

ahvenet 320g ja 450 g

<3 Henna