Antoisaa arkea varsan kanssa

Hui kamala miten aika on taas kulunut !  Edellinen postaushan on kirjoitettu melkein vuosi sitte ! No ei nyt vaiskaa, mutta silti - mihin tää aika oikeesti menee ?

Noh, antakeepa minä selitän vähäsen taas vaihteeksi.  Mutta tähän alkuun haluan kuitenki vakuuttaa, että tulossa on myös postauksia vähän muustakin kuin pelkästään meidän pienestä kaviokkaasta.  Vaikka toki siitä mielellään kirjoitelee, on se tyyppi vaan jotai niin ihanaa. Kieltämättä minun elämä pyöriikin paljon Kuskon, Kaaman ja Kassun ympärillä. Onneksi olen osannut raivata tilaa myös muulle elämälle omassa kellotaulussa.  Olen koittanut kunnostautua koirien kanssa, puuhata onnin kanssa enemmän, antaa myös Kimmolle mahdollisuuden omaan aikaan ja opetellut karkaamaan kavereitten luokse pitämään hauskaa. 

Mutta kesän muista puuhailuista sitten myöhemmin.  Nyt taas käsittelemme aihetta nimeltä Kassu. Meidän pikkumies kasvaa ihan älytöntä kyytiä ja luonnollisesti saa voimaa ja  myös viisautta päivä päivältä lisää. Nämäkin kuvat on otettu jo ajat sitten, ja pikkumiehen koko sekä kehitys on tällä hetkellä jo ison happauksen edellä. Kuitenkin tuoreemman matskun puuttuessa, postaillaanpas nyt nämä kuvat pois kummittelemasta.

Pienen varsan elämä koostuu lähinnä tissittelystä, nukkumisesta  ja riekkumisesta (lue: äidin sekä vanhan  isäpuolen hermoille käymisestä).  Juokseminen, pukittelu ja pystyynhyppiminen on tosi kivaa, samoin kaikkeen jännään tutustuminen. Myös kaiken mahdollisen maistelu on mukavaa, ja nyt kun hampaatkin ovat nousseet aika kiitettävästi, saa hampailla heinän maistelun lisäksi myös mukavan otteen muunmuassa ihmisemon hiuksista, huulista, tisseistä, paidanhihoista,hameenhelmoista ja tarvittaessa myös jalassa oleva crocsi on mukava yrittää pölliä.

Onneksi varsalle pitää kuria topakan oloinen emä, joka osaa ilmaista itseään erittäin selkeästi  eikä anna lapsensa riekkua miten sattuu.  Isäpuoli taas on vähän turhan lepsu niin kuin aina ennenkin, mutta tarvittaessa osaa nuhdella liian villiksi heittäytyvää oripoikaa.   Myös minulla on kädet täynnä villivarsan ohjeistamisessa, mutta onneksi meidän pikkuherra tuntunee olevan todella fiksu ja vastaanottavainen yksilö.  Se korvat höröllään tulee luokse ja hakeutuu hellyydenosoitusten hellään huomaan ja nauttii rapsuttelu ja suukottelutuokioista. Jos kuitenkin virtaa on päässyt kerääntymään liikaa, myös  hellä hetki voi muuttua hetkessä riekkumisyritykseksi.  Tässä täytyy emännän ollakin tarkkana ettei oripoika pääse niskan päälle, sillä ihminen ei ole sen lelu.

Toisaalta harmittaa, ettei Kassulla ole samanikäistä leikkikaveria, sillä sitä se selvästi tarvitsisi. Toisaalta voisin ottaakin  toisen oripojan  talvikaudeksi sen kaveriksi tänne remuamaan, mutta oma laiskuus taitaa viedä voiton.   Omassa varsassa on niin paljon tekemistä, etten innostani huolimatta jaksa /ehdi käsitellä kahta varsaa kun kotona riittää myös muutakin puuhaa hevoshommien lisäksi.  Ja onhan minulla myös perhekin.  Mietin tällä hetkellä jo ensi kesää ja puntaroin vaihtoehtoja ajatellen kesän viettoa joko orilaitumella tai kotosalla. Milloin ruunaus tapahtuu jne. Missä vaiheessa hankitaan silat yms. Tässä on paljon miettimistä mutta se on vain jännittävää ja innostavaa! 

Arki varsan kanssa koostuu pääsääntöisesti tarhassa yhdessä hengailusta ja  "pienistä puuhahetkistä", jolloin keskitytään perusasioihin.  Varsan keskittymiskyky on lyhyt, joten kaikki on hyvä tai suositeltavaa toteuttaa pieninä annoksina.  Tällä hetkellä meidän puuhat on seuraavanlaisia; Laitetaan päitset päähän ja talutellaan tarhassa / pihalla. Viedään talutellen tarhaan sekä talliin.  Opetetaan myötäykset ja päähän kohdistuva "paineistus"  jos sitä voi sellaiseksi kutsua,  tiijätte varmaan mitä tarkoitan.  Hyvästä käytöksestä palkitaan heti kehuin ja taputuksin, hyvään suoritukseen aina lopetetaan ja hyvissä ajoin. Ei jäädä jankkaamaan samaa liian pitkäksi aikaa, vaikka toistot ja rutiini onkin hyvästä..  Lisäksi mm. talutellaan laittopaikalle tallin eteen  tai käytälle ja seistään siinä hetki.   Yhdistetään  harjaus, korvien, haarovälin yms. paikkojen kopelointi/rapsuttelu,  jalannostot + kavionpuhdistukset sekä kavionpohjan kevyt "koputtelu" .   Välillä selän päällä on pidetty myös pyyhkeitä, sekä taiteltua fleeceloimea.

Täytyy kiittää Karismaa ja Carismoa siitä, miten hyväluontoisen ja fiksun varsan ne yhteistyössä loivatkaan. Kassu on ollut todella vastaanottavainen, hellydenkipeä, seurallinen ja suopea varsa. Se on kiinnostunut kaikesta puuhasta ja korvat hörössä on uteliaana seuraamassa, mitä seuraavaksi tapahtuu.  Toki se varsalle luontaisesti osaa myös pokkuroida ja teutaroida,  mutta hyvä niin -  se on terveen varsan merkki. Pikkumies ei aina malttaisi jaksaa keskittyä asialliseen toimintaan - mutta se ymmärtää jo minun pienestäkin äänenpainosta, mitä siltä halutaan ja selvästi tietää että jos on kiltisti - pääsee hän pian taas juoksemaan irtaallaan.  Olen kyllä ylpeä pojasta ja olen ihan innoissani tulevaisuudesta sen kanssa.

Karismaa on alettu pikkuhiljaa liikuttelemaan taas mammaloman jäljiltä. Emme kuitenkaan ala liikkumaan kovin rankasti vielä, sillä tamman energia menee pääosin tällä hetkellä lapsensa ruokkimiseen ja vahtimiseen. Ja se kyllä näkyy Karisman olemuksessa.  Se on hyvin seesteinen ja välillä jopa unisen näköinen, mutta itsekin äitinä ymmärrän häntä, joten suon hänelle vielä aikaa lomailla suurimman osan viikosta laitumella. Kuitenkin liikuntaa on ollut noin kolme kertaa viikossa, pääosin rauhallista köpsyttelyä, joskus sisältäen pienet ravipätkät ja laukannostot.  Maastossa olemme käyneet kerran, mutta tiet ovat sen verran kovia että toistaiseksi kengätön tammuska arkoo kavioitaan selvästi kovalla ja toisaalta myös irtokiviä sisältävällä tiellä.  Kentällä tätä ongelmaa ei onneksi ole, ja Karisma on liikkunut oikein kivasti ja uneliaisuudestaan huolimatta ollut ihan sopivasti innokas toveri. Onneksi kengittäjä palaa pian lomiltaan takaisin hommiin, joten eiköhän me tässä lähiviikkoina saa myös KB.:lle takaisin monot jalkaan.

Kassu on luonnollisesti ollut mukana  liikkumassa.  Se innostuukin kovasti juoksemaan kentällä ja esittelee hienoa laukkaansa ja tanssahtelevaa ravia. Välillä tankataan tissistä ja ralli jatkuu taas.  Kuitenkin äitin treenien kestäessä, on myös pikaiset päikkärit keskellä kenttää hyvinkin tuttu näky.  Pikkuhiljaa aletaan valmistautua siihen, että aletaan jossain vaiheessa totuttamaan Kassu siihen, että äiti käy välillä hommissa kentällä kun taas Kassu jää tarhaan "isukin"  kanssa siksi aikaa hengailemaan.  Ihan sen aika ei vielä ole, mutta pieninä annoksina aloitan harjoitukset joissa sekä Kaama että Kassu käyvät vuorotellen "pienillä reissuilla"  ilman toistensa seuraa.  Harjoitukset kestävät alkuun pieniä hetkiä joita sitten tarpeen mukaan ja tilanteen salliessa pidennetään. Ihan vain erikseen tarhaan vienti on hyvä harjoite näin alkuun.  Isoa stressiä ei kannata kuitenkaan kummallekaan tuottaa joten silleen "smoothisti"  puuhataan.  Eikä meidän ponimukset ole pahemmin  mistään stressanneetkaan <3

Puuhat jatkuu rennoissa tunnelmissa. Ei ole menny tuhlatut säästörahat hukkaan, kun katsoo tuota ihanaa koipeliinia <3

<3 Henna