tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post6307109540470218198..comments2024-03-01T05:23:57.475-08:00Comments on Hiomattomat Timantit: Sydämen (ali)vuokralainenHennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-39167358489574911982014-01-07T18:23:08.824-08:002014-01-07T18:23:08.824-08:00siis aivan mahtava kommentti ja onneks sen rohkeas...siis aivan mahtava kommentti ja onneks sen rohkeasti julkaisit ! <3 et missään nimessä saa ruoskia ihtees siitä, että kerrot täällä miltä sinusta tuntuu ! Tänne saa nimeomaan avautua ja purkaa ihan kympillä ! <3 joten jatkossakin toivoisin, että jaat tuntemuksiasi jos siltä tuntuu, nimittäin avautuminen auttaa kyllä tosi paljon ! :) <br /><br />On tosi ikävä tuo sinun tapaus. Ja toivon todella ,että tulet löytämään vielä elämääsi sellaisen ystävyyssuhteen, joka ei pienistä horju vaan seisoo sun rinnalla ja että sinä voit tehdä toiselle samoin. Ja että voit tuntea sen turvallisuuden ja alkaa uskaltaa taas rakastaa. <br /><br />Itse ainakin oon huomannut jälkeenpäin todella radikaalisti, miten paljon joitakin ihmisiä olen rakastanut. Rakastin toki silloinkin, mutta sitten kun kävi erkaantuminen / välirikko - se sattui niin vietävästi ja avasi silmät. Minulla oli tuossa syksyllä todella vaikea ajanjakso sen vuoksi, että menin (tai kyllä ehkä yhdessä mentiin) sössimään keväällä hyvän ystävyyssuhteen.. tai voisinpa sanoa että jopa kaksi. Tuntui jo toisen kohdalla, ettei mitään positiivista edistystä tule tapahtumaan, mutta sitten vasta kun oikeesti aloin rukoilemaan asian puolesta - alkoi tapahtua sellaisia asioita, jotka vähän väkisillä ajoi vanhat "riitapukarit" viettämään aikaa yhdessä. Oli maailman parasta huomata, että siinähän sitä oltiin ihan kuin ennen vanhaan ja samoille jutuille naurettiin. Pientä varovaisuutta ehkä ilmassa, mutta silti jotain sain vanhasta takaisin, mikä teki yhtäaikaa todella haikeaksi mutta myös sanoinkuvaamattoman onnelliseksi. <br /><br />Tuskin saan ystävääni koskaan takaisin, vaikka rukoilen sitä jokapäivä. Ja toisenkin ystäväni kanssa ollaan erkaannuttu toisistamme ja sekin harmittaa. Mutta uskon että rakkaudella ja rukouksella on sellainen voima, mitä ei heti pysty korvaamaan omilla voimilla yrittämiset. Vaikka minusta tuntuis sisäisesti pahalta ja syrjityltä, haluan silti toisille vain hyvää. Jos se hyvä tarkoittaa pysymällä kaukana minusta, niin sitten sen täytyy mennä juuri niin. Vaikka kyllähän se toki laittaa kyseenalaistamaan omaa arvoaan loppupeleissä. <br /><br />sori hei, minäkin nyt aloin avautumaan mutta sun kommentti kosketti mua tosi paljon ja riipas omiinkin juttuihin tosi voimakkaasti :S <br /><br />Mä tosiaan toivon että sä saat elämääsi jonkun ystävän ja eniten toivoisin että saisit vanhan ystäväsi takaisin. Kun lausun oman rukoukseni omien ystävyyssuhteitteni puolesta, muistan samalla myös sinua <3 <br /><br />paljon haleja sinne ja voimia! <3 <br /><br />Hennahttps://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-70811997194770003382014-01-06T11:30:33.659-08:002014-01-06T11:30:33.659-08:00Kyllä osuu aina sopivasti mun ajatuksiin nää sun b...Kyllä osuu aina sopivasti mun ajatuksiin nää sun bloggaukset :) Nousi eilen mieleen asia, jonka luulin jääneen jo taakse ja kappas kummaa, kun tulen sun blogiisi tänään, huomaan lukevani tekstiä joka kertoo (ainakin osittain) samasta aiheesta :D<br />Heräsin aamulla tosi pettyneenä itteeni. Olin nähnyt unta vanhasta ystävästä, jonka luulin jo pystyneeni unohtamaan. Vihaan sitäkin että oon tässä nyt kirjottamassa siitä, haluaisin vaan päästä jo yli. Tää ystävä oli mulle yhtä tärkeä kun oma perhe, joskus tuntu jopa tärkeämmältä. Muistan, että mun pahin painajainen oli menettää se, mutta luotin siihen niin paljon, etten tosissani uskonu että niin voisi käydä. Vaan niin kävi, ystävä lakkas pitämästä yhteyttä. Kysyin, miksei hän halua enää tavata, onko jokin vialla ja olenko loukannut häntä jotenkin. Sain takaisin välinpitämättömyyttä huokuvia viestejä jotka satutti enemmän kun mikään siihen mennessä. Vain muutamia kuukausia aiemmin mun oma isä oli tehnyt mulle lähestulkoon samalla tavalla. <br />Pidän itteäni äärimmäisen säälittävänä, kun haikailin niin kauan tän ystävän perään. Ja näköjään vielä 4 vuoden jälkeen näen siitä unta. Raastavaa kun joka ikisessä unessa oon niin onnellinen kun vihdoinkin saan takaisin ystävän, jota oon ikävöinyt enemmän kuin mitään koskaan. Se tuntuu niin todelliselta. Joka kerta tunnen sen saman helpotuksen, kun tajuan että nyt se on vihdoin totta, se mistä oon aiemmin vaan uneksinut. <br />Ei tää yksi ystävä nyt onneksi mun jokapäiväistä elämää enää hallitse, mutta nousi vaan tunteet pintaan kun kuukausia luulin että pääsin jo yli. Ja kaiken tän seurauksena on se, etten enää vaan uskalla päästää ihmisiä lähelle. Mun elämässä ei enää oo yhtään ihmistä, jonka menettämistä voisin sanoa pelkääväni. Ei ketään, ketä voisin sanoa rakastavani. Haluaisin niin kovasti löytää jonkun, ketä voisin kutsua taas oikeaksi ystäväksi, mutta en halua joutua kokemaan sitä menettämisen helvettiä uudestaan. <br />Henkisesti ruoskin itteäni jo täällä, miksi ihmeessä avaudun jonkun blogiin. Lähetän tän nyt kuitenkin vaikkei siinä luultavasti mitään järkeä ole :D<br /><br />Kiitos että pidät tätä blogia, se antaa mulle ja varmasti monille muille paljon voimia <3 -jAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-91352401598703466582014-01-06T09:28:45.946-08:002014-01-06T09:28:45.946-08:00No niinhän meitä kun ihmisiä on erilaisia, on myös...No niinhän meitä kun ihmisiä on erilaisia, on myös näkemyksiä ja elämäntapoja - joten ilman muuta en koe sun mielipidettä tai näkemystä loukkaavana :) <br /><br /> Olen itsekin sillä linjalla että ei ole väliä miten usein näkee, sillä itsekin olen kiireinen enkä ehdi ystäviäni näkemään usein. Yksi parhaimmista ystävistäni asui vuosikausia ulkomailla ja näimme usein vain kerran vuodessa, joskus kahdesta ja taas joskus meni yli vuosikin että nähtiin seuraavan kerran. Silloin oli kaikista mahtavinta että jatkettiin siitä, mihin jäätiin. Semmoinen on tosi tärkeetä. Minulla on ollut samanlainen suhde myös erääseen toiseen ihmiseen ja sen kohdalla huomasin kasvaneeni hänestä erilleen. <br /><br />Useimpien parhaitten ystävieni kanssa ollaan oltu tukkanuottasilla ja silti pysytty ystävinä juurikin sen vuoksi että ollaan nähty se toisen tuska, ymmärretty ja annettu anteeksi. Sellaiset ystävyyssuhteet on kultaakin kalliimpia, joissa voi näyttää myös ne huonot hetkensä ja saada anteeksiantoa osakseen ja nataa sitä toki myös toiselle <3 <br /><br />En tiedä kuuluiko tää mun kommentin sisältö ollenkaan asiaan mutta enivei :D samaten sulle kivaa alkuvuotta :) Hennahttps://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-72296500248500157772014-01-05T12:02:50.314-08:002014-01-05T12:02:50.314-08:00Jännää miten erilaisia ajatuksia ystävyys eri ihmi...Jännää miten erilaisia ajatuksia ystävyys eri ihmisissä herättää. Itse en taas voisi kuvitellakaan olla mustasukkainen ystävistäni,sillä mielestäni ystävyyttä ei voi pitää ns parisuhteena. Toki niissä on kuitenkin monia yhteisiä piirteitä. Mielestäni ystävyyssuhteet kulkevat tavallaan omalla painollaan, oltiimpa yhteydessä päivittäin vai kerran kuussa. Tämän kommentin ei ole tarkoitus loukata, vaan tuoda esille erilainenkin näkökulma asioihin :) mukavaa alkuvuottta sinulle! -KatjaAnonymousnoreply@blogger.com