tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post1235936402029062750..comments2024-03-01T05:23:57.475-08:00Comments on Hiomattomat Timantit: Kuka minä olen ? Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.comBlogger13125tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-11212189835450317342014-03-15T02:40:25.132-07:002014-03-15T02:40:25.132-07:00Anteeksi, vastaus vähän myöhässä mutta:
Ystäväni ...Anteeksi, vastaus vähän myöhässä mutta:<br /><br />Ystäväni nukkui pois sairautensa takia. Hän oli ollut koko elämänsä sairas.. Kiitoksia paljon sinunkin ihanista sanoistasi<3Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-9372026204420902602014-03-08T12:45:41.555-08:002014-03-08T12:45:41.555-08:00Voi mahoton... enhän mie nyt ossaa vastata tähän s...Voi mahoton... enhän mie nyt ossaa vastata tähän sun kommenttiin mitään järkevää - vaikka sen ansaitsisitkin <3 Nöyrimmästi kiitän sun niin ihanista sanoista ja nyt pittäää rehellisesti myöntää että tuntuu jotenkin uskomattomalta, siis hyvällä tavalla, että minä oon jonkun mielestä noin hieno ihminen. Tiijätkö, joskus on hyvin vaikee uskoa itsestään mitään hyvää, kun on osannut sössiäkkin niin paljon. Mutta kaipa sekin kasvattaa, kun sen oikein oivaltaa. <br /><br />Mulle on suurin kunniatehtävä tässä blogissa se, että voin jotakin kantaa edes vähän näitten kirjoituksien kautta. Usein mulla on sellainen niin tyhjä ja riittämätön olo, ja tekee mieli poistaa koko "säälittävä" blogi. Mutta nyt taas kommenttisi johdosta koen että tällä kaikella on merkitys <3 eli sinulla oli nyt puolestasi minua kohtaa sen toivon ja lohdun antajan rooli <3<br /><br />saanko kysyä, nukkuiko ystäväsi pois, vai menetitkö hänet muuten elämästäsi ? ei ole missään nimessä pakko vastata, jos et halua tai jaksa :) Voimia kovasti sinulle ja lähetän täältä ison voimahalin <3 Hennahttps://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-63338164909679228912014-03-08T11:52:40.214-08:002014-03-08T11:52:40.214-08:00Voi apua, en tiedä mistä aloittaisin..
Näiden poh...Voi apua, en tiedä mistä aloittaisin..<br /><br />Näiden pohdintojen jälkeen olen edelleen, aina vain vahvemmin ja vahvemmin sitä mieltä, että olet mahtava ihminen. Saan postauksistasi jotain kummallista voimaa joka auttaa jaksamaan. Nyt minulla on aika huono vaihe elämässäni. Olen menettänyt rakkaimman ystäväni noin kuukausi sitten. Blogistasi saan jonkinlaista toivoa ja lohtua, jos näin voi sanoa. Onni on nimensä mukaisesti todella onnekas kun hänellä on noin upea äiti. Olet minullekkin ehkäpä vähän roolimalli ja "äitihahmo". En tiedä osasinko selittää tätä oikein mitenkään järkevästi... Mutta sinussa vain on pala jotain upeaa - voimaa.<br /><br /> Olet aivan käsittämättömän upea ihminen <3Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-25737433109378709602014-03-07T17:06:29.357-08:002014-03-07T17:06:29.357-08:00Oot ihan oikeessa Mari, minun pitäis osata pyytää...Oot ihan oikeessa Mari, minun pitäis osata pyytää apua. Mutta en vaan useimmiten pysty, kun muillakin on varmasti omat tekemisensä. Tuossa alla olevassa kommentissa Iina kirjoitti niin hyvin ja osuvasti : pelkään näyttäväni huonolta - heikolta tai laiskalta jos pyydän apua. Nimeomaan en halua rasittaa muita. Itse en avunpyytäjiä laiskoina pidä, varsinkin jos oma yritys on myös kova. Mutta silti itselle avunpyyntö on ollut todella hankalaa, mutta olen siinä edistynytkin. Ennen en pyytänyt edes mieheltäni apua, nyt osaan jo tehdä sen - mikä on helpottanut meidän molempien elämää. Mieheni autaa kotihommissa nykyään todella paljon ja hoitaa poikaamme Onnia todella hyvin. Onneksi siis asiat ovat parempaan päin, ennen kun vaan pusersin itse sanomatta mitään ja sitten kävelin älytön lerssi otsassa ympäri tiluksia :D <br /><br />Minusta on tosiaan mukava tuohuta ystävien kanssa yhdessä puolin ja toisin - nykyään se on vähän aikataulujen vuoksi hankalaa. Ja jos en töihin rohkene velvoittaa, niin aina voin ottaa heidät vaikka istumaan puutarhatuoliin vierelle ja kaffekupponen käteen, kun minä esim haravoin pihaa tai siivoan heppojen tarhaa. <br /><br />Hirmuiseti kiitos ihanasta kommentista ja hirmuisen hyvää kevättä sinnekin ! <3 Hennahttps://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-89167553422310625152014-03-07T16:43:03.991-08:002014-03-07T16:43:03.991-08:00Veit jalat suustani stoveri <3Veit jalat suustani stoveri <3 Hennahttps://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-19944783660928070912014-03-07T16:13:35.425-08:002014-03-07T16:13:35.425-08:00Siis tämä oli kyllä niin tyhjentävä ja juurikin tä...Siis tämä oli kyllä niin tyhjentävä ja juurikin täsmälleen tarkennus omaan ajatusmaailmaani. Ihan kuin olisit jatkanut minun ajatuksieni kirjoittamista täällä kommenttiboksin puolella! Kiitos sulle, tämä niin rohkaisia mua <3 Onpa "ihana" tietää, että on olemassa joku toinenkin, joka siivoaa naama punaisena yömyöhällä, kun ei osaa antaa olla - ja sitten ollaan itkuisia kun uuvuttaa niin paljon. Kyllä sitä pitää tosiaan olla kova luu. <br /><br />Minä niin tiedän tuonkin tunteen, mitä tulee vieraitten suhteen. Vaikka kuinka vieraat olisivat vannottaneet etteivät tarvitse mitään, on mulla useimmiten pakonomainen tarve tehdä heitä varten jotain. Etenkin, kun meillä on vieraita yökylässä tai muuta - on minulla hirmuinen tarve pitää koti viihtyisänä ja kaikki mallillaan, lopputuloksena se - että minä siivoan koko ajan, hyvä että ehdin vieraitten kanssa hetkeäkään istumaan ja rentoutumaan. Typerää, mutta niin vaikeaa päästää irti ja relata, olkoon sitten vaika kuinka "paskanen" huusholli. Mullekin mun ystävät aina sanoo että meillä on aina siistä - ja minähän en sitä meinoo uskoa, en sitte millään :D<br /><br />Mitä tuohon isääsi tulee, niin minusta hän edelleen käyttäytyy todella tökerösti ja minulle tulee ihan paha mieli, kun kuvittelen tilanteen. Niin kuin olen oman narsisti-isoisäni kohdalla ajatellut, niin mielestäni Isäsi ei todellakaan ansaitse sinun läsnäoloa tai ylipäätään panosta elämässään, kun ei tunnu antavan sille mitään arvoa - saati ajattelevan sinun turvallisuutta ja terveyttäsi - mikä on yleensä isille juurkin normaalia käytöstä.<br /><br />Minusta on tosi hienoa ihan jo näin blogi-tutustumisen perusteella huomata, että vaikka olet jäänyt vaille sitä kunnollista "isän rakkautta" (hei korjaa sit, jos oon jotenkin väärässä) - olet todella lämpimän ja toisia huomioivan ihmisen oloinen. <br /><br />Kaikkea hyvää sulle ja masu-asukille! <3 Muita perheenjäseniä toki unohtamatta! :) Ollaan taas yhteyksissä! <3 Hennahttps://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-83181009040795552462014-03-07T15:43:52.293-08:002014-03-07T15:43:52.293-08:00Oi ihana, piiskaa vaan mua lisää beibe ;) <3 p...Oi ihana, piiskaa vaan mua lisää beibe ;) <3 puspus! Hennahttps://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-4035396402805010882014-03-07T15:43:29.795-08:002014-03-07T15:43:29.795-08:00elä :D vähänkö repesin kun löysin sen arkistojen ...elä :D vähänkö repesin kun löysin sen arkistojen kätköstä :D kiitos <3 Hennahttps://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-28897295102283740722014-03-07T08:53:23.722-08:002014-03-07T08:53:23.722-08:00Voi apua tuo lapsuuskuva :D ihan huippu! Tsemppiä ...Voi apua tuo lapsuuskuva :D ihan huippu! Tsemppiä <3nipsuhttps://www.blogger.com/profile/04368824896960412702noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-16570275371201983412014-03-07T08:28:32.669-08:002014-03-07T08:28:32.669-08:00Täältäpä tulloo oikein iso ja komia sieviläisen ku...Täältäpä tulloo oikein iso ja komia sieviläisen kuvio persauksille, rakas ystävä!! Sarihttps://www.blogger.com/profile/12168631495661451941noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-74972633959308655152014-03-07T07:09:01.161-08:002014-03-07T07:09:01.161-08:00Minunkin pitäisi taas aloittaa minäminäminä- koulu...Minunkin pitäisi taas aloittaa minäminäminä- koulu.. Olen reputtanut sen kurssit jo tuhottoman monta kertaa! <br /><br />Alun pohdintasi osuivat minuun aivan täysin, just tänään keskusteltiin mieheni kanssa siitä kuinka tätä menoa muutun hermoraunioksi ja poltan itseni loppuun. Mulle on kodinhoito hirveän tärkeää, koko ajan laitan kotia, siivoan ja puunaan. Tunnen hirveää syyllisyyttä siitä jos jätän jonkin asian tekemättä tai edes ajattelen tekeväni sen vaikkapa seuraavana päivänä. Saatan itku kurkussa väsyneenä hinkata lattiasta jotakin likatahraa, kun oma pää on niin kova eikä tajua luovuttaa. Sitten katson hetken tyytyväisenä (mutta järkyttävän väsyneenä ja alakuloisena) siistiä kotiani ja suutun, kun se on kohta taas likainen ja koko työ meni hukkaan. Inhoan koko touhua, enkä jaksaisi tehdä mutta kun on pakko. Joku minun sisällä vain pakottaa minut olemaan tällainen. Ehkä se, että äitini oli kunnon superemäntä, hoiti kaikki asiat hirveällä vauhdilla ja monta asiaa kerralla. Minä en nähtävästi kykene samoihin suorituksiin vaikka kuinka yritän ja tästähän mitää soimata itseä hirveästi. Epäsiisti sotkuinen koti peilaa minulle suoraan omaa epäonnistumista vaikka muiden mielestä kotimme on aivan perussiisti, joskus jopa todella siisti. <br /><br />Sitten on vielä sellainenkin ongelma, että koen itseni huonoksi jos joudun pyytämään apua. En raaski väsyttää tai kuluttaa muita ihmisiä omilla asioillani, minähän olen epäonnistunut jos tarvitsen apua. Lisäksi en osaa koskaan sanoa ei.. Autan aina muita, olen menossa joka paikkaan... Enhän minä voi sanoa ei, minkälaisena ihmisenä he sitten minua pitävät?<br /><br />Makoilin viime viikolla sairaalassa vuodelevossa, kun isäni soitti minulle.. Se sanoi et tulee vaimonsa kanssa käymään viikonloppuna kylässä. Sanoin, etten jaksa alkaa leipomaan mitään niin ei ole oikein mitään tarjottavaa, hän sanoi ettei heidän takia tarvitse mitään tarjota. Tuntui pahalta sanoa näin, mutta helpotuin kun isästä ei ollut paha asia etten tarjoa hänelle ja hänen vaimolleen mitään. No sitten ne tulivat meille sunnuntaina ja puolisen tuntia istuskelivat meillä vähän levottomana ja isä kysyi "eikös sitä kahvia tarjota?". No.. Oma mieleni ei antanut periksi, en saanut sanottua että eihän teille tarvinnut mitään tarjota. Päässäni vain sanottiin "kyllähä nyt vieraille aina pitää jotakin tarjota".. No keitin kahvit ja leivoinkin vielä pikaisesti. He söivät ja lähtivät. Oman ja vauvan terveyden uhalla minä nousin siitä sängystä tarjoamaan niille kahvia ja leivoksia!!! Miten ihminen voikin olla niin kova luu....<br /><br />Oma mieli tuntuu olevan välillä niin outo kapistus ja se johdattelee meitä ihme poluille jos sille antaa aivan vapaat kädet. Yleensä ihmiset ottavat itseään niskasta kiinni, että alkavat tehdä asioita...Minun taas pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja luvata olla hetki edes tekemättä mitään ja käyttää aikani vain oman itseni huolehtimiseen ja saada taas joku järki näihin asioihin. Se onkin jännä, kun tasan tarkkaan itse tietää miten asia on ja miten sen pitäisi mennä..Ja tiedän ettei itseä tule syytellä tällaisista asioista mut joku se vain siellä sisällä aina vääntää negatiivisuuden puolelle..<br /><br />Huh, tulipas vuodatus... Mutta joo, tällaisia tuntemuksia täällä ;)Iina / Laskettu aika- blogihttps://www.blogger.com/profile/04364423834279911899noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-6563408012881216352014-03-06T23:28:36.303-08:002014-03-06T23:28:36.303-08:00Tuo taitaa olla aika tavallista pohdiskelua työssä...Tuo taitaa olla aika tavallista pohdiskelua työssä käyvältä pienen lapsen äidiltä. Ja lisäksi sinulla kun on vielä muutakin katrasta eläinten muodossa huolehdittavana, niin kyllähän sitä pitää muistaa pitää itsestäänkin huoli että sen sinun sanoillasi "sirkuksen" saa pidettyä kasassa! Tulikin tuosta ystävien tulemisesta mukaan sirkukseen, että ethän unohda rohjeta ja kehdata pyytää apua silloin kun siltä tuntuu ettei riitä vuorokaudessa aika eikä itsellä voimat? Itselläni ainakin meinaa helposti mennä siihen, kun vastuiden ja tekemisten määrä kasvaa, että yritän väkisin punnertaa asioita itse tyyliin "ei tarvi auttaa" ja sitten kiukuttelen päälle kun en jaksa. Mikä siinä onkin niin vaikeaa myöntää, että kyllä ihminen voi tarvita toisia eikä sitä tarvitse pitää vikana itsessään...? Siinähän se sosialisointikin menee samalla, kun yhdessä jotakin tehdään. Valoisaa kesänodotusta sinulle ja muullekin poppoolle! :) t. MariAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-16585592308397893042014-03-06T20:35:40.664-08:002014-03-06T20:35:40.664-08:00Kevään korvalla on hyvä tehdä päätöksiä. Ihanaa ku...Kevään korvalla on hyvä tehdä päätöksiä. Ihanaa kun koomainen talvi alkaa väistyä, aurinko tulee tilalle. Kyllä itseensä pitää satsata, ei kukaan loputtomiin jaksa vaan toisten hyvin voinnista touhottaa! Niinkuin itsekin sanoit että kun antaa itselleen armoa on parempi vaimo,äiti ja ystävä jne. Kaikki kun vaikuttaa kaikkeen, halusipa tai ei...-Anne-Anonymousnoreply@blogger.com