maanantai 19. lokakuuta 2015

Vaikka uskoisin ihmeisiin, en silti taikoja tehdä voi.

 Hei ystävät <3  Tänne kuuluu parempaa.  Olen levännyt paljon, saanut kiinni normaalin ihmisen unirytmistä. Nukkunut 7-10 tunnin yöunia ja herännyt melkein poikkeuksetta virkeänä aamuisin. Se on tehnyt minulle hyvää, sillä nyt tämä pieni ihminen alkaa ajattelemaan selvästi selkeämmin ja järkevämmin. Nyt vasta jälkeenpäin tajuaa, miten sekaisin ihminen voi mennäkään jo pelkän unettomuuden takia - kaikesta muusta sitten puhumattakaan.  Olen saanut montakin asiaa järjestykseen ja jatkosuunnitelmat on hyvät. Lisäksi olen jaksanut pitää itsestäni paremmin huolta, liikkua, syödä hyvin ja suunnitella kaikkea kivaa itseni ja perheeni hyväksi. Eli suunta on hyvä vaikkakin tunteet heittelevät kyllä laidasta laitaan ja päivät ovat jaksamisen suhteen hyvin hyvin erilaisia.


Olen rampannut lääkärissä sairaslomani tiimoilta ja käynyt juttelemassa psykologilla, torstaina on seuraava aika. Pelkään aina lääkärissä käymistä ja jännitän asiaa aina jopa vuorokausia etukäteen, mutta loppujen lopuksi käynti on ollut hyvin rakentavaa ja helpottanut oloani.  Samalla, kun olen sairaslomalla pääkoppani vuoksi - olen kunnostautunut kerralla hoidattamaan myös muita vaivojani, jotka olisi pitänut hoitaa jo aikoja sitten. Vaivoja, jotka olen vain sivuuttanut kaiken muun ja kiireiden vuoksi. Nyt minulla on syytä ja aikaa hoitaa nekin asiat, jotta minun ei toivon mukaan tarvitsisi olla aikoihin sairaslomalla.  Kunhan tästä savotasta selviän takaisin rakastamani työn pariin.  Hampaitani on remontoitu kunnolla ja ensi viikolla odottaa viisaudenhampaitten leikkaus. Laajat verikoe-kontrollit on otettu ja jotain seurantaa vaativaa sieltä kyllä löytyi. Lisäksi lähete vasemman polven ja jalkapöydän röntgeniin on odottelemassa. Nyt remontoidaan koko eukko kerralla! Lisäksi toivoisin, että ehtisin jossain välissä käymään myös näöntarkastuksessa ja ehkä hankkia uudet lasit.

Sairaslomani jatkui tänään kuukaudella. Hullun pitkä aika. Siltikin, olen sen tarpeessa. Mutta kyllä se hävettää, miten se voikaan taas tuntua pahalta. Riittämättömyyden, heikkouden tunne. Kun aikuinen, terve ihminen on tämmösessä jamassa.  Se töihin ilmoittaminen, pomolle soittaminen.  Olin jopa niin raukkamainen, että laitoin sairaslomatodistukseni menemään töihin postin kautta - ihan vaikka siksi, etten halunnut mennä työpaikalle ikävöimään työtäni, vanhuksia, työkavereita. Miettimään "Minun olisi pitänyt jaksaa!  Minun pitäisi olla täällä!"

Suurin osa ihmisistä ymmärtävät syyni sairaslomaani. Vaistoan myös ne, jotka eivät sitä ymmärrä. Luonnollisesti empatiakykyiset ymmärtävät, mutta erityisesti ne tajuavat, jotka ovat minut nähneet kun oon tuskissani tai tietävät mitä olen kokenut elämäni ja viimeisimmän vuoden aikana. He jopa kannustavat ja kehoittavat pysymään sairaslomalla vielä pitkään. En  kuitenkaan haluaisi sillä tiedän, että töihin palaaminen olisi myöskin yksi voimauttava tekijä elämässäni sillä nautin työstäni. Mutta kaikki aikanaan, nyt koitan taas selättää tämän huonon omantunnon fiiliksen jonka sairasloman jatkumisesta sain ja keskittyä saamaan itseni kuntoon. Paljon on sellaisia pienen pieniä asioita, jotka edelleenkin tuntuu todella musertavan isoilta tai viiltävän pistäviltä - mutta alan tiedostaa, että sellaiset asiat eivät määritä kuka minä olen tai mitä voin olla.


Moni ihminen piilottaa oman masennuksensa ja uupumuksensa. Sitä kai häpeää asiaa ja pelkää, että ihmiset leimaa hulluksi jos saavat tietää. Tai kieltää sen yksinkertaisesti, sillä todellisuuden kohtaaminen satuttaa ja suuresti. Minä tiedän sen tunteen kyllä. Ja ymmärrän kyllä varsin hyvin, jos joku haluaa oman mielen järkkymisen salata, sillä en minäkään tästä kovinkaan suuresti nauti. Silti, mielummin myönnän että tarviin apua ja avaudun asiasta jotta siitä olisi etua omalle kuntoutumiselle ja ehkä jollekin muulle, joka salaa kamppailee samanlaisten tai edes hatarasti samaa muistuttavien aatoksien kanssa.  Mielummin itken ja kerron tästä kaikesta mitä käyn läpi, kuin että salaisin asian ja kuitenkin huomaamattani oirehtisin käyttätymällä toisin kuin minä ihmisenä olisin oikeasti. Monesti salaa masentunut tai elämäänsä turhautunut saattaa olla huomaamattaankin muita ihmisiä kohtaan etäinen, pelokas, epäreilu, kaksinaamainen, kyyninen - listaa voisi jatkaa loputtomiin.  Mielummin myönnän olevani "sairastunut"  ja saavani hoitoa, kuin että sairastaisin salaa ja  tuhlaisin oman elämäni varjoissa piileskelemiseen.  Piilottelua tai synkkyyteen tyytymistä en suosittele kenellekään. Kaikkien ei tarvitse julistaa netissä omaa kasvutarinaansa, jokainen voi  muodostaa itse itselleen sopivat välineet auttaa itseään ja saamaan itselleen paremman elämän.

Lähiaikoina on tulossa paljon hyviä asioita, joita odottaa hartaasti ja olenkin tässä ollut monta päivää todella hyvällä mielellä - ajatellut tulevaisuutta valoisana ja hyvin toiveikkaana. Yhteenvetona voisin siis todeta, että tänne kuuluu jo paljon parempaa mutta lepoa edelleen tarvitaan - avusta puhumattakaan. Kuitenkin, näkymät elämän suhteen ovat paljon paremmat ja alan tunnistaa taas oman persoonani heräävän henkiin. Postauksienkin suhteen toivon, että meno muuttuu astetta positiivisemmaksi ja täältä voisi lukea muitakin juttuja kuin vaan minun mielenterveyden sen hetkisestä tilasta :D Ihanaa, kun voi oikeesti nauraakkin itselleen.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja pitäkää itsestänne sekä toisistanne huolta.

<3 Henna





16 kommenttia:

  1. Ihana että asiat alkavat selviytyä <3 Löytyykö sinulta muuten instagramia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos <3 Ei löydy instaa, en vaa yksinkertaisesti oo saanu aikaseks luoda tiliä :D Pitäis varmaan siirtyä nykyaikaa ja tehhä semmone `? :D

      Poista
  2. Hyvältä kuulostaa itsestä huolehtiminen ja lepo! Niistä kun muistaisi pitää kiinni arjen keskellä muutenkin :) Aurinkoa päiviin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos murunen, kyl tää täästä <3

      Poista
  3. Aivan mahtavaa, että asiat paranevat! Kuten jo olen sanonut, suunta ei voi olla kuin ylöspäin! Pitäkää te pieni ja rakas perhe hauskaa, olkaa onnellisia toisistanne <3

    ~Silja<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, silja, kiitos taas niin tsemppaavasta kommentista <3 Kyllä sitä aletaan piristyä pikkuhiljaa <3

      Poista
  4. Muista myös, että harvoin lääkärit kuukautta sairaslomaa määrää. Jos näin määrätään, niin siihen varmasti on painavat syyt! :)

    Halaukset sinne ja tsemppiä! <3 ihana kuulla näin avoimesti sun kuulumisia! Ihana postaus!

    VastaaPoista
  5. Henna, mitä teille kuuluu? :)

    VastaaPoista
  6. Koska susta taas kuullaan vai kuullaanko enää ollenkaan? ??

    VastaaPoista
  7. Henna,
    olet ollut kovasti mielessä ja olen pohtinut, mitä sinulle, perheellesi ja nelijalkaisille kuuluu. Toivottavasti hyvää! Päivittäin käyn tarkistamassa, josko olisit kuulumisia kirjoitellut. Joka tapauksessa, kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, kauniita talvipäiviä ja kevään odotusta.

    VastaaPoista
  8. Milloin tulee uutta postausta ? Entä kroppa remotti juttua . Mites ois jos tekisit sellaisen treeni/venyttely ohje postauksen kuvien kera ?

    VastaaPoista
  9. Hei voisitko jossakin vaiheessa tehdä sellaisen haaste tehtävä videon jossa sinulle annettaisiin vaikka kolme haastetta ja niinstä sitten yhden valitset ja suoritat ?

    VastaaPoista
  10. Siut on haastettu :) http://pomppivapallo.blogspot.fi/2016/01/haaste-pakkaspaivien-abc.html

    VastaaPoista
  11. Toivottavasti olette kaikki kunnossa ♥ ?

    VastaaPoista
  12. Pieni elonmerkki olisi ihana.:)

    VastaaPoista