tiistai 1. huhtikuuta 2014

Haikean onnelliset tunteet

Tämä viikko on onnellisen haikeuden viikko.  Aika käy vähiin, miten ehdinkään nauttia tästä vielä oikein kunnolla ?

Viime viikonloppuna lähti ensimmäinen pentu maailmalle.  Vaikka kuinka yritin valmistautua lähtöön henkisesti ja vaikka kuinka minulla olikaan hyvä fiilis kaikesta muutenkin, auton perävalojen vilkkuessa loitommaksi - purskahin itkuun.  Ilosta ja haikeudesta, en surusta.  Hieno pentu lähti sulostuttamaan jonkun muun elämää. 

 

Pentummehan tulevat luovutusikään tämän viikon lauantaina, jolloin niistä 4 lähtee myös uusiin koteihin. Ja viimeinen sitten pääsiäisen alla. Tämä viime viikonloppuna lähtenyt pentu oli poikkeus, koska uuden omistajan työvuorot menivät niin, että oli  ihan jo pennunkin kannalta parempi antaa se hieman aiemmin uuteen kotiin. Olisin mieluiten antanut lapsen uuteen vasta tasan luovutusiässä mutta tässä tilanteessa minun oli joustettava.  Ja hyvä niin, pennut ovat hyvin kehittyineitä - oikein terhakoita ja reippaita. Ja tämä pääsi toisen pystykorvan kaveriksi.

Tänään pentuja ulkosalla vahtiessani oli erityisen haikeaa ajatella, että kohta meillä ei enää olekaan samanlainen vilske pihamaallamme.  Tuijottelin pentusten leikkejä ja kyynelet tulivat vaikka kuinka vastaan taistelin.   Jäähän meille Kerttu pitämään sirkusta yllä, mutta silti.  Istuin kevätauringossa ottaen vastaan pentujen pusuttelut - ja itkeä tihrustin lapsukaiset vuorollaan sylissäni. Kohta on eron hetki.  On vaikea kuvailla sitä sidettä, mikä ihmisen ja pentujen välille kehittyy.  Ne ovat kuin omia lapsia. 

Tähän kahdeksaan viikkoon on mahtunut niin paljon kaikkea.  Tunteita ja kokemusta - väsymystä, jännitystä, ylpeyttä ja riemua.  Paljon huolehtimista ja hoivaamista,  ruoanlaittamisesta ja jätöksien siivoomisesta puhumattakaan.   Päivääkään en vaihtaisi pois, mutten tätä rehellisesti sanottuna hirveästi enää pitkittäisikään.  Jokainen pentu ansaitsee kodit, joissa ne saavat jakamatonta huomiota, rajoja ja rakkautta.  Siten niistä tulee oikein hyviä koiria.

On hyvin haikeaa päästää irti pentusista,  mutta tiedän että ne tulevat pärjäämään hyvissä uusissa kodeissaan ja saamaan siellä erittäin hyvät elämät.  Olen saanut etuoikeuden auttaa lapsukaiset maailmaan ja nähdä niitten kasvun.  Tätä kokemusta en ikinä unohda, en niitä kiintymyksen tunteita enkä sitä työnmäärää. Se kaikki painetaan pysyvästi sydämeeni.


Viikonlopusta tulee taatusti raskas, mutta odotan sitä silti - sillä se tuo minulle myös helpotuksen. Luopuminen on aina tuskaista ja haikeaa, pitäisihän minun se jo tietää vuosikymmenien kokemuksen perusteella, olkoon luopuminen minkälaista tahansa.  Mutta näin se menee, luopuminen on rakkauden hinta ja se on silloin tehtävä kun tietää että se on toiselle ja itselleen parhaaksi.

Nyt aloitin taas yöviikon ja harmittelen "pieleen mennyttä"  vapaaviikkoani. Nukuin taas etenkin vapaiden alkupäästä tosi huonosti ja voin myös sen vuoksi henkisesti pahoin. Lisäksi kärsin jälleen niistä kirotuista sydäntuntemuksista.  Päiväni täyttyivät taas aikataulutuksesta ja stressaannun siitä hirveästi.  Vapaa viikonloppuni olisi pitänyt olla kaiken järjen mukaan hullun hauska ja mukava, mutta yritykseksi se taisi minun osaltani jäädä.  Olin niin väsynyt, etten jaksanut innostua oikein mistään ja erinäisten asioiden ja ahaa-elämyksien vuoksi olin myös todella surullinen.  Kuitenkin oli minulla myös iloiset hetkeni, ja nautin niistä todella silloin kun tajusin olevani jopa iloinen.  Tämä on jo aika vakavaa, niin iloinen ihminen kun minä yleensä olenkin.

Mutta: Eilen ja tänään tajusin jopa relata sohvalla kahvia nauttien ja nukkua enemmän.  Ja fiilis oli heti parempi kaikinpuolin. Toivon mukaan ensi viikolla saan nauttia ihan vaan kotona oleilusta ja siellä puuhastelusta.  Kevätkin alkaa olla kovassa vauhdissa ja sehän tarkoittaisi kodin suursiivousta ja ikkunoiden pesua - varastoista ja tallista puhumattakaan.  Tarhaakin olen kevätsiivonnut  noin 30 kottikärryllisen verran ja vielä olis lapattavaa ihan kivasti  ! Eli puuhaa meidän tiluksilla riittää vaikka muille jakaa, joten pyhitän ensi viikon niitä pikkuhiljaa tehden ja myös omalle rauhalle.  Nyt nautiskelen unettomista öistä ja syvällisistä mietteistä yksinäisinä yön tunteina.  

<3 Henna

30 kommenttia:

  1. Ei helpota yhtään koirakuume kun näitä kuvia katsoo :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no tokkiinsa, voin arvata ! :D eikä mua yhtää helepota luopuu noista kun niitä kahtelee ja tulleevat mua pussailemaa, nyyh ;( mutta onneks ei kaikista tartte ikuisiks ajoiks erota, pentutapaamisia on jo mietitty...

      Poista
  2. Sääli, että pennut lähtevät jo näin pian :( Vitsi kun aika vaan menee nopeasti, justhan pennut syntyi! :|

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! kyllä tämä aika rientää hirmusta vauhtia, haikee fiilis kyllä on :( toisaalta huojentunutkin, elämä vähän helpottuu meillä kun yksi "työsarka" häviää :) kevät tullee ja lumen alta paljastuu koko ajan lisää hommia, joten ei käy tylsäks elämä vaikka pentuset lähteekin :) ja jäähän meille Kerttuli järjestämään taatusti äksöniä :DD siinä on tekemistä kerrakseen kun yhtä "luupäätä" alkaa opettamaan tavoille xD

      Poista
  3. Se on niin kumma juttu, että mitenkä sitä täytettä tulee esim. Viikonloppuihinkin vaikka on ensin aatellu, että nyt relataan...ihan outoa..;)) Pakkohan Se on välillä jarrutella ja tinkiä jostain, jos meinaa ottaa rennommin :(. Voi ku vauvat lähtöö maailmalle!!<3 kaikilla on siis uus koti tiedossa, paitsi tietysti Kertsillä!? -Anne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se on kyllä ehkä yks jännimmistä jutuista! :S mua sit usein sunnuntaina harmittaa, että viikonloput ei enää tunnu viikonlopuilta kun aika vaan juoksee eikä ehdi yhtään vapaa-aikaansa fiilistelemään. Jospa ensi vapaa viikonloppu olis sellainen että saataisiin perheenä viettää aikaa yhdessä, ei olla tehty sitä aikoihin kunnolla :) Joo siis kaikki pennut varattiin jo ajat sitten, ja 6 ihmistä jonottaa vapautuvaa pentua, mutta sehän on jo selvä että ei ne vapaudu kun varausmaksutkin on jo maksettu ja yksi innokas halusi maksaa pennun heti kerralla :D

      Poista
  4. Voieiiiii, toi jolla on valkoista nenässä, on NIIIIIN IHANA! :D Onko se Läsö? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on Läsö ja NIIIIIIIN IHANA, ehottomasti mun suosikkilapsi! <3 se on nimetty nimellä "Jeppe" omistajien toimesta :)

      Poista
  5. Hahaha jos mä teettäisin vaikka Inkulla pentuja niin mä en varmaan raaskis antaa niitä edes luovutusikäsenä pois :D♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! :DD tämä on hyvinhyvinhyvin vaarallista touhua! :S kyllä tekköö tiukkaa luopua, etenkin tuosta Läsöstä mutta pakko mikä pakko :/

      Poista
  6. Voi hellanlettas, että ne ovatkin sitten söpöjä. Sydän pakahtuu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä <3 mulle tulee kuolema viikonloppuna :(((

      Poista
  7. Ei mahdoton miten ne on niiin suloisia! <3 Ja en voi olla hämmästelemättä, miten valtavan paljon ne on muuttunut siitä kun näin ne livenä! Hurjaa tuo kehitys niin eläin- kuin ihmislapsillakin. :)

    Hehh, on siis taas se aika vuodesta, kun tarhaa siivotaan. Se on niin hyvää hyötyliikuntaa, että ihan harmittaa kun en avuksi pääse. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne kasvaa, mie oon hämmästelly ihan samaa kun oon selaillu vanhoja kuvia - se on uskomatonta mitä kyytiä lapset kehittyypi. Onnin kuvia oon kans ihastellu ja ihmetelly samaan tyyliin :D

      Heheheh elähä liikoo harmittele, tiijä vaikka säästän sulle vähän työsarkaa tuonne xD ee vaiskaa, eiköhän ne tarhat oo siivottu sun tuloon mennessä - hope so! :) Voidaan käyttää energiamme vaikka noitten vermeitten puunaamiseen, jos en sitte innostu tekemään sitä ennen sun saapumistas ;)

      Poista
  8. Oi ei, mitä sulosuuksia.. :)

    VastaaPoista
  9. Paljon tsemppiä Henna viikonlopulle ja tottakai muutenkin. Ristiriitaiset tunteet varmasti heittelehtii mielessä luopumisen koittaessa... Mutta onneksi pennut saavat hyvät kodit :) ps. Mulla olisi sulle muuten uutisia kanssa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekkee, rinnassa pistää jo pelkkä ajatus :(( Mutta hyvä näin ja lujittaa minunkii luonnetta taas vähäsen tämäkin kokemus. Heiheihei toveri alappa laittaa viestiä samantien kuha seleviit sorvin äärelle ! cant wait! <3

      Poista
  10. Nyt kuule unohat suursiivoukset ja muut! Nautit vaa keväästä, kesä tulee, vaikka vähän nuhruista oiskin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä neuvo kuomaseni, mutta koitappa saaha se uppoomaan tähän kaaliin ! ;D Mä lepään vasta sitten kun on siistiä - eli en ikinä :DDD joo eiku oikeesti, pittää yrittää muistaa relatakkii juu! ensi viikolle olekin varannut vain omalle rauhalle aikaa - se tulee tarpeeseen. :))

      Poista
    2. Sillä mä "neuvon", kun tunnistan niin itteni tosta työmäärästä. Kun oon tehny ton ja tuon ja ton ja... ni sitten mä voin olla tyytyväinen. Eli en ikinä! :)

      Poista
    3. Niinpä! :D se on tosiaa helepommi sanottu ku tehty ! ärsyttää joskus tuo liian tunnollinen luonne :/ tsemppiä vaan sullekin relaamis -yrityksiin ;)

      Poista
  11. Voi miten ihania! Ja kääk miten nopeesti aika menee... Voimia luopumiseen, toivottavasti pentujen uudet omistajat jaksavat kertoa välillä teille koirien kuulumisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nipsuseni ! <3 joo kyllä taatusti kertoovat, ollaan pidetty hyvin osan kanssa yhteyttä jo nyt niin toivon mukaan yhteistyö jatkuu tulevaisuudessakin niin, että saan olla osa pentujen elämää edes netin kautta :)

      Poista
  12. Voi kuinka kamalaa luopua noista suloisuuksista :( Mulla on ollut kirjava joukko kaikenmoisia eläimiä koko elämäni joten pakostakin aina välillä joutunut luopumaan jostain rakkaasta ja siksipä ajattelinkin että joskus minäkin vielä kasvatan koiria, kyllä mä pystyn niistä hyvillä mielin luopumaan kun tässä luopumista harjoteltu koko elämä :D Nyt kun täällä on reilun kuukauden taas monen vuoden jälkeen uusi hauvavauva pyörinyt niin on ollut pakko myöntää että ei musta välttämättä oiskaan luopumaan tollasista rakkauksista.
    Se on ihme kyllä minkälaisia tunteita eläinvauvat herättääkään. Tämä pentu ei edes varsinaisesti ole mun oma, mä hoidan sitä vaan "sen minkä on pakko" (ja ehkä halin silloin tällöin. tai ehkä vähän useemminkin. :D) ja silti huomaan olevani aina kauhean huolissani siitä. Yhtenä päivänä pentu satutti jalkansa ja huusi kuin syötävä. Minä, joka en koskaanikinämilloinkaan itke, olin jo purskahtamassa kunnon hysteriaitkuun, mutta sitten pentu onneksi lopetti huutamisen ja totesi itsekin että eihän tässä mitään sattunutkaan ja jatkoi iloista pentuelämäänsä :D Se on vaan niin kamala ajatus että joku noin pieni ja viaton joutuis tuntemaan kipua.
    Ehkä pitäisi vaan koota itteään ja lopettaa turha huolehtiminen ja jatkuva hauvavauvalässytys ja muistaa että koira sekin on :D Samahan se on pennusta luopuessakin, pennulla on koti-ikävä korkeintaan päivän ja sitten se jo touhottaakin ihan innoissaan kun on niin paljon uusia leluja ja ihmisiä ja ehkä muitakin eläimiä :) Tai näin ainakin oman kokemuksen mukaan.

    Tästä tulee pitkä kommentti mutta pakko vielä lisätä, että haimme tämän pennun isosta kennelistä, jossa oli kymmeniä koiria ja joka on pystyssä ollut jo vuosia, joten pentuja on varmasti ollut ihan älytön määrä. Silti tämän kasvattajan vaimo meidänkin pennun luovutti kyynel silmässä. Se oli jotenkin tosi liikuttavaa, kuinka joku voikaan välittää kasvateistaan niin paljon vaikka on jo joutunut luopumaan kymmenistä pentueista. Ehkä luopuminen on vaan monille sellainen asia, mihin ei koskaan totu.

    Voimia sinne <3 -j

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehheh, joskus ei vaan voi tunteilleen mitään ja pitäähän niittenkin päästä valloilleen välillä ! :) Mie oon kyllä hirvee tunne-hirviö, aina itkemässä ja muutenkin tunneskaalaani esittelemässä, vaikka kuinka yrittäisin pitää matalaa profiilia ja peitellä pohjimmaisia fiiliksiä - on se mulle melkeimpä mahdotonta :D

      Kyllähän se varmasti tiukkaa tekee kenelle vaan, vaikka kuinka pentuja useampia pentueita kasvattaisi. Mulle erityisesti vaikeeta, kun kiinnyn elukkaan kun elukkaan hirmuisen helposti ja sitte sydän särkyy kun se joudutaan lopettamaan tai muuten joudu luopumaan. Ja nyt nämä iidan pennut tuntuvat kuin omilta lapsilta. Vaikka kuinka tiukkaa tekee eron hetki, otan tämänkin koirankasvatus-systeeminen kasvattavana ja vahvistavana juttuna, opin kohtaamaan erilaisia tilanteita ja kasvamaan niistä. Ainakin toivon niin :D

      Kiitos ihanan pitkästä kommentista ja tsemppiä pentusen kanssa! <3

      Poista
  13. Mikset jättänyt tuota "Läsöä" itelle? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi koska haluttiin narttupentu itsellemme lauman jatkoksi :) Läsö olis kyllä ollut ihana jätttää mutta kaikkee ei voi saada :/

      Poista