keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Elämän kasvukäyrät

Kun tulin raskaaksi, alkoi heti sen onnellisuuden toteamisen jälkeen lukuisat kontrollit ja neuvolakäynnit. Mittaukset tehtiin, otettin painot, pituudet. Ennustettiin tulevaa.  Piti pissiä kuppiin ja sitä tutkittiin tikuilla ja liuskoilla. Sain palautetta ylipainostani, elämäntavoistai ja harrastuksistani.   Piti kaivaa vanhoja haavoja auki, avautua keskenmenosta ja käydä uudelleen läpi miksi kaikki tapahtui juuri niin. Ja olisiko minulla mahdollisuus saada rypäleraskaus uudelleen.  Ja toki - kaikki aivan sen vuoksi, että minusta haluttiin pitää huolta. Suojella ja turvata raskauteni jatkuminen. Se on hienoa.  Tunsin, että minusta välitettiin.  En minä siitä kärsinyt, että sain palautetta ylipainoinostani ja että elämäntavoissani parantamisen varaa - sillä se oli aivan totta.


Meni pitkään, että pystyin sisäistämään ylipäätään sen, että olen vihdoin raskaana ja että voisin uskaltaa olla asiasta jopa onnellinen. En uskaltanut kertoa asiasta kuin silloisille lähimmille ystävilleni, jotka olisivat sen arvanneet muutenkin.  Kaikki eteni peloistani huolimatta hyvin ja pikkuhiljaa uskalsin uskoa siihen todellisuuteen ,että saatasiin terve poikavauva maailmaan.  Poika, joka tuntunut välillä olevan pilvien yläpuolelta.  Niin suuri lahja, joka loistaa positiivisuudellaan ja leiskuvilla silmillään ympärillä olevaan maailmaan. Ainut asia, joka tuntunee pitävän minut järjissäni välillä. Sillä vain, että kasvaa, on iloinen ja eloisa pieni ukkeli. 



Meillä on ollut todella hyvä palvelu neuvolassa ja ihan huippu lastelääkäri. En voi muuta kuin hehkuttaa, miten hyvin meitä on kohdeltu. Kuitenkin olen pistänyt merkille, miten jo pienestä pitäen meidän pitäisi mahtua johonkin tiettyyn muottiin  - kulkea käyrillä ja massan mukana oikeassa suunnassa.  Poikkeavuuksista huomautetaan herkästi, ja se saa usein tämmöisen herkänpuoleisen äidin huolestumaan, vaikkei mitään syytä huoleen oikeasti olisikaan. Ja kaikki toki meidän parhaaksi.  Mutta nämä käyrät ja muotit tuntunevat kulkevan meidän ihmisten mukana syntymästä hautaan asti. Se, ettei mahdukkaan nykymaailman pinnalliseen muottiin -ajaa ihmiset ahdistukseen ja masennukseen.  Minutkin välillä vaikka tiedän ettei siinä mitään järkeä olekaan.

Onnin ollessa hyvin pieni, hän mielellään katsoi aina toiseen suuntaan ja piti päätään vain sinne päin. Ja syystäkin, sillä sinne suuntaan hän oli jumahtanut kohdussanikin.  Sain siitä palautetta ja kehoituksia pitää Onnia myös päinvastaiseen suuntaan. Ja niinhän minä pidinkin.  Pönkkäsin poikaa tyynyillä, juttelin sekä lauleskelin ja näytin kuvia sekä muita virikkeitä siltä puolelta ja niin pois päin.  Joskus jopa uni ei meinannut pojalle tulla silmään, kun pakotin sitä nukkumaan siihen ei niin mieleiseen suuntaan.  Jossain vaiheessa minulle tuli olo, että poika kärsii tuollaisesta pakottamisesta joten päätin, että paskat siitä. Kyllä Onni ajan kanssa katsoo toiseenkin suuntaan. Ja niin kävikin.


Kun poika täytti 6 kuukautta, puolen vuoden neuvolassa huomautettiin tämän kulkevan pituuskasvussaan käyrien alapuolella. Noh, tyylilleni uskollisena naurahdin räkäisesti asialle ja totesin ilkikurinen virne naamallani  "Siitä voi mikään pitkä tullakaan, koska isänsä on 170 cm ja ukkinsa vielä vähemmän"  Mitä väliä sillä ylipäätään on, miten pitkä joku on ?   Minä ainakin olen aina tykännyt olla tämänmittainen kuin olen, ja itseasiassa olen toivonut olevani jopa hieman lyhyempikin.  Jostain kumman syystä ;)

Kun koitti 8-kuukautta, oli taas kontrollien aika.   Tällä kertaa painon nousu oli hidastunut aiemmista mittauksista.  Ja luonnollista, sillä poika on alkanut liikkumaan ja siten kuluttamaan enemmän.  Mutta taas lapseni otettiin suurennuslasin alle  ja neuvolakorttiin tuli merkintä, että on seurannan alla painonsa vuoksi. Kuitenkin lastenlääkäri totesi positiivisena pojan olevan vahva, jäntevä, iloinen ja pirteä lapsi, joten ei mitään hätää. Ja sen tiesin itsekin, mutta silti minua ärsytti merkintä ja siitä jäinkin pohtimaan tätä nykymaailman elämää, jossa pitäisi kulkea massan mukana, täyttää käyrien odottamat vaatimukset ja kasvaa  -  saavuttaa elämän merkkipaaluja.

Mitä ovat nämä elämän kasvukäyrät ja mitä ovat ne merkkipaalut, joita jokaisen kunnon kansalaisen pitäisi liene saavuttaa ?  Millaisena sinä näet elämäsi kasvukäyrät ?  Oletko niihin tyytyväinen ?

Mitä yhteikunta meiltä odottakaan ? Jos lapsesta asti tutkitaan, kulkeeko joku lapsi oikeilla käyrillä ja täyttääkö jonkun asettamat kriteerit ja sama seuranta jatkuu koulussa - miten se valmentaa meitä tulevaan elämään ? Onko tuollainen seuranta hyvästä ? Tietyssä määrin kyllä, jotta voidaan rohkaista etenemään elämässään mutta entäs jos ei täytetäkkään odotuksia - jäämmekö toisten jalkoihin ja nuolemaan näppejämme - odottamaan toisten pöydällä alla putoavia leivänmuruja ?

Ei meidän kaikkien tarvitse olla kympin oppilaita, jotka jatkavat suoraan yliopistoihin ja kulkevat väitöskirjat kainaloissaan. Vaikka kyllä noitakin ihmisiä todellakin tarvitaan,  meitä kaikkia tarvitaan tämän yhteiskunnan rakentamiseen.   Myös arjen sankarit ja tavan duunarit ovat tärkeitä. Ne, jotka nostelevat maitomurkit hyllyyn muiden käsien ulottuville.  Ne, jotka taluttavat lapsikatraan suojatien yli turvallisesti.  Ne, jotka pitävän vanhaa ihmistä kädestä kiinni elämän loppumetreillä ja viimeisillä hengähdyksillä.  Ne,  jotka käyvät tyhjentämässä toisten jätteet tien vierestä varmistaakseen ympäristön siisteyden.  Ne, jotka kuskaavat lapsia kouluun joka ikinen arkiaamu, jotta ne saisivat hyvät eväät elämään. Ne, jotka tekevät kaikkensa toisen ulkonäön ja itsetunnon piristämiseksi.   Ne, jotka korjaavat kesähelteillä teitä, jotta meidän olisi turvallisempi taittaa matkaamme.  Ja niin edelleen..  

Minä ainakin olen onnellinen juuri tässä statuksessa, jossa olen nyt.  Minulle on tärkeintä, millainen ihminen olen ja millaiseksi voin henkisellä saralla kasvaa. Löytäisin oman paikkani, oman kutsumukseni muutenkin kuin työn merkeissä.  Minussa  itsessäni on minulle paljon opiskeltavaa ja tutkiskeltavaa - se olkoon minun työni tällä hetkellä.

Ja mitä Onniin tulee, tärkein tehtäväni äitinä on opastaa poikaa elämään. Opettaa oikeita elämänarvoja, yrittää vaikuttaa niihin kortteihin, mitkä hän tähän elämän peliin saakaan.  Suojella ja opastaa löytämään itsekunnioituksen terveessä suhteessa, evästää oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden polulle.  Koittaa pitää huoli siitä, että poikani ei saa samanlaista lapsuutta kuin minä sain koulukiusattuna.  En usko, että se tulee olemaan vaikeaa, sillä mieheni on loistava opettaja näissä asioissa, kuten varmasti vähän minäkin. Minä haluan ainakin rohkaista lastani kuuntelemaan sydämensä ääntä ja seuraamaan kutsumustaan.  




maailmani suloisin pieni mies <3
Silti minua välillä poikaa katsoessani pelottaa,  millainen tulee olemaan hänen elämänsä ?  Minun tulee hoitaa itseni kuntoon ja alkaa nauttia elämästäni enemmän, sillä jos minä pysyn tässä jamassa missä olen viime aikoina ollut, ei tule poikanikaan elämä olemaan helppo.  Se on vakava tosiasia, joka saa minut viimeistään pysähtymään.  Minun pitää olla vahva ja tasapainoinen vanhempi silloin, kun lapseni tarvitsee minua. Olla muistuttamassa päivittäin miten rakas ja arvokas toinen onkaan - sanokoon muut mitä tahansa.

Onneksi tiedän mitä on tehtävä -  on alettava hoitamaan minua itseäni. Arvostaa itseäni ja pitää itsestäni huolta. Rukoiltava ja alettava nauttia vähän elämästä.  Minä menen hukkaan ihmisenä tällaisenä väsyneenä ja pelkkänä varjona joka vaeltaa paikasta toiseen.  Ja tiedän, että tällä menolla en tule paranemaan koskaan. Joten nyt on alettava kääntämään vaihdetta vapaammalle.

Nyt onkin tulevaisuudessa tulossa kaikkea kivaa ja niistä aion nauttia täysillä ! ! Metsässä liikuskelua, reissua etelä-suomeen, stand-up koomikon show:n nautiskelua ja kaikkea muutakin mukavaa  Niitä ajatellessa tulee jo virkeämpi olo.

Juttelin juuri äsken ystäväni kanssa tästä suorittaja-kansasta, mitä me suomalaiset pääasiassa ollaan. Minä ainakin pahimmasta päästä. Se pysäytti minua lisää ja sai ymmärtämään että joskus voi oikeasti lakaista rästihommat maton alle ja relata.  Se ei tee minusta eikä sinusta huonompaa ihmistä tai ala-arvoisempaa kansalaista. Otetaan yhdessä iisisti ja tehdää jonakin päivänä juuri niitä asioita mita halutaan - olkoon se vaikka kilo suklaata ja hömppäleffoja.

Millaisia ajatuksia tämä sinussa herätti ?  Saitteko mitään tolkkua ?  Tämä oli taas hieman sekavaa, mutta jos näkisitte allekirjoittaneen - ymmärtäisitte miksi :D


<3 Henna

29 kommenttia:

  1. Tämä oli niiiiiiin ihana postaus!<3<3
    Pisti kyllä miettimään : )
    Oot tosi kaunis ja Onni on söpö : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihanaa kiitos ! <3 Kiva että tykkäsit kirjoituksesta! <3

      Poista
  2. Henna tämä on paras teksti, mitä olet koskaan kirjoittanut! Mulle tämä aihe osui ja upposi, koska minä itse olen juuri se tyyppi, joka on kulkenut kaikkien mahdollisten käyrien ulkopuolella tai alapuolella koko ikänsä. Nuorempana tunsin aina itseni erilaiseksi kuin kaikki muut, enkä voinut ymmärtää, miksi multa vaadittiin samanlaisuutta. Koulussa ei kelvannut se, kuinka pidin kynää tai kuinka kuorin perunat. Amikseen saakka sain kuulla asioista, jotka teen väärin päin. Lisäksi olin liian pieni ja niin kauan kuin minun oli mahdollista kasvaa, käskettiin kasvamaan. No, näin ei käynyt. Päätin noin 17-18-vuotiaana, että tällainen minä olen ja kukaan ei pysty sitä muuttamaan. Saan luvan kelvata vaikka koko maailmalle, vaikken mahtuisi yhteenkään käyrään. Sen jälkeen elämä helpottui huomattavasti. Voin vaan kuvitella, mitä siitä tulisi, jos saisin lapsen ja joutuisin kuulemaan neuvolassa noita samoja asioita. Mulla varmasti tulee oman lapsen kanssa aikanaan olemaan se linja, että kunhan se lapsi soveltuu tähän yhteiskuntaan ja kohtelee muita kuten toivoisi itseään kohdeltavan, saa muiden käyrien puitteissa olla mitä vain. Nyt sain kyllä sellaisen inspiraation tästä kirjoituksesta, että varmasti palaan tähän aiheeseen vielä omassakin blogissa paremmalla ajalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aamen ystäväni! Minusta on juurikin ihanaa, että me ihmiset olllaa erilaisia sillä jokaista meitä tarvitaan kyllä tässä maailmassa ja kaikilla meillä on se oma vahvuus jolla pärjätä ! Oon varmaan sulle joskus sen ehkä sanonut - minä just ihailen sun siroutta ja sitkeyttäsi <3

      Ja kirjoita ilman muuta aiheesta blogiisi. odotan innolla ! <3 Iso halirutistus, ihanaa kun kohtapa saan tehdäkin jopa livenä pitkästä aikaa ! <3

      Poista
  3. Hyvä postaus, sai kyllä ajattelemaan. :)

    Oma äitini oli kovasti uupunut masentunut, kun olin pieni ja kyllähän se vaikutti minunkin lapsuuteen sitten. Mutta en kyllä hetkeäkään epäile, ettetkö saisi itseäsi kuntoon. Ja tekstin perusteella olet ja tulet olemaan Onnille se maailman paras äiti. Poika saa aivan varmasti hyvät eväät elämää varten. <3

    T. Fanni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Fanni tosi paljon <3 niin mieki uskon että asiat itse tajuamalla on hyvä mahdollisuudet päästä eteenpäin ja niin aion tottavie tehdäkin! :)

      Poista
  4. Erittäin hyvää tekstiä! Se on ahdistavaa kun ihmiset katsovat kuin halpaa makkaraa jos poikkeat jotenkin massasta ja minäkin olen sellainen, että minä puhun paljon ja mulla on oudot jutut joskus joita kukaan ei aina oikein tajua. Erilaisuus on mielestäni vahvuus eikö heikkous niin kuin osa ihmisistä ajattelee. Pääasia on, että muita kohdellaan hyvin, niin kuin Kaktu sanoi! :) Mahtavaa Henna, jatka samaan malliin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sullekin Ninnu! <3 mulla on kuule samoja ongelmia ku sulla, mie kanssa puhun älyttömästi jopa ventovieraille ja höpöttelen kaikkia omintakeisia juttujani :D ja todellakin välillä katotaan vähän pitkään ja mies saa hävetä silmät päästään >:DDD Ja todellakin, se että kohtelee muita hyvin ja oikeudenmukaisesti - on maailman tärkein asia <3

      Poista
  5. Mahtava postaus! :)
    Postaus postaukselta, tulen aina vaan varmemmaksi siitä että tulet vielä selviämään<3 Muista rakastaa itseäsi, mitä ikinä teetkään! Olet ehdottomasti paras mahdollinen äiti Onnille, älä ikinä epäile itseäsi!

    Hyvää alkavaa talvea! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahvava kommentti, kiitos kovasti sinullekin ja samoin ihanaista loppuvotta <3

      Poista
  6. Moikka Henna!
    Voin rehellisesti sanoa että kommentoin todella vähän blogeihin mutta sinun blogiisi rakaistuin ensisilmäyksellä ja oli pakko kommentoida! :) olet hieno ja vahva persoona ja aivan mahtava äiti :) olen samaa mieltä noista erilaisuudesta elämä olisi tylsää jos kaikki olisivat samanlaisia! :) blogiasi on mahtava lukea kun otat meidät lukijat huomioon ja kohtelet meitä mahtavasti :)
    Mahtavaa loppuvuotta sinulle ja perheellesi! <3
    Jemppuihana.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti Jemppu, kiitos paljon ! <3 näistähän menee ihan hiljaiseksi :D Hirmuisen hyvvää syksyä sullekin sinne ja kaikkea muutakin mukavaa elämään! <3

      Poista
  7. Niinpäniin! Oivaltavia ajatuksia ihana Henna! <3

    VastaaPoista
  8. Voi Henna... Sie oot ihan kuin enkeli joka on tupsahtanut maanpäälle, eikä oikein tiedä mitä tehdä :)
    Ihan älyttömän ihana on ollut lukea näitä siun postauksia; toisinaan tulee tosi hyvälle mielelle ja toisinaan pysähtyy itsekseen vetistelemään. Sulla on tosi hieno ja värikäs tapa ilmaista ittees kirjoittamalla, aatteleppa mikä lahja sekin on!
    Se, että sie tiedostat oman "pahan olon" ja sen, että mitä ehkä tulisi tehdä toisin, on jo suuri askel
    kohti parempaa. Siunlainen ihminen ei voi kuin onnistua! Ihan älyttömästi tsemppiä :)
    Äläkä huoli noista neuvolatätien vouhotuksista, kyllä sie ite näet ja tiedät että siun pikkusella on kaikki hyvin. Näkeehän tuon jo kuvista :)
    Ja muista, että se joka osoittaa sinuu sormella, sen kolme sormee osottaa aina itteesä!!!
    Ihanaista syksyä Henna :) *HalausHalausHalaus*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voe tokkiisa, halauksia sinne takaisin <3 Nämä teidän kommentit on niin hienoja, etten oikein ossaa näihin ees vastata ! Huippu oivallus toi sormellla osoittelu :D Kiitoksia sullekin miljoonasti ja samoten kaikke hyvää sun syksyysi myös ! <3

      Poista
  9. Upeaa tekstiä, olet lahjakas kirjoittaja! :) Meillä Joonan käyrien kanssa välillä käytiin neuvolassa taistelua, paino käväisi jopa -20 tietämillä. Nooh, samanlaisena kuikelona on kasvanut kuin vanhempansakin. Ei siis huolehdita liikoja - Taivaan Isä pitää huolen lapsistaan! <3 Tätä yritän muistutella itsellenikin useasti arjen kiireiden keskellä...

    Siunausta ja terkkuja! <3
    Tiia Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitoksia Tiia! Voi että, nyt tuli ikävä kun sain tän kommentin, mun pitäis selvitä käymään teilläkin pitkästä aikaa ! <3 Ja niin se on, jokainen taplaa ja kasvaa tyylillään, ei siitä passaa liikaa stressata. Joonakin, joka on niin ihana komea pieni mies <3 Ja todellakin, kyllä se Isä meistä pitää huolen vaikka me tohottettaan eteenpäun tukka putkella :) Siukkuja sinnekin!

      Poista
  10. Voi ei, pursuan mietteitä ja tekstiä tulisi -mutta tältä erää rajoitettuna vain syvimmät jutut.

    Yllättäen upeaa tekstiä ja Onni on oikein potrakka ja oikein iloisen oloinen poika, joten aina ei kannata uskoa neuvolatätejä. Jokainen on oma yksilönsä ja upea sellaisenaan! Kun on oma itsensä ja toteuttaa tavoitteita, on enemmän kuin riittävä. ♥ Mitä Henna kirjoitat, tekstistä ja videoista välttyy oma itsesi. Uskon, että poikasi perii viisautta ja tietoa, olethan oikein luontoäiti ! Hyväksi Onni kehittyy, kaikki aikanaan ja onni on osa viisautta ! <3
    -neppis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veit sanat suustani Neppis <3 kiitoksia taas sinulle ihanaiselle siellä ruudun toisella puolella! <3

      Poista
  11. Joskus mitattu 171cm ja joskus 170.5cm, piti korjata tämä väärä tieto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehehe sinäkö se rakkaani siellä oiot minun sekoilujani, laita nimes perrään! :D Anteeksi kun unohdin puolikkaan sentin pituudestasi <3

      Poista
  12. Tuo suorittaja-kansa asia on kyllä niin totta!! Itsekin teidän tuttavapiiristä tyypin, jonka koko elämä tuntuu pyörivät juuri työnteon ja pätemisen ympärillä...Kyseinen henkilö saa selkeästi olemiselleen ja elämiselleen vain koko ajan työtä ja vastaavaa tekemällä merkityksen. Siinäpä onkin hankalaa itsekunkin olla, kun tuntuu tosiaan, että kaikkien tulee tehdä tietyt asiat samalla tavalla. Valtio jo itsessään yrittää tehdä meistä muurahaisia, jotka tekevät ja tekevät ja tekevät, kunnes taival loppuu. Monesti huomaa, kuinka eri tahoilta ihmisiä painostetaan ja tuupitaan tiettyyn kuosiin ja tekemään tiettyjä asioita, monesti siten, että siitä saa jotain hyväksyntää kyseisiltä tahoilta. Hyväksynnän kaippuu, saa juuri monesti ihmiset tahtomattaan tiettyyn muottiin, kun ajatushan on juuri se, että kun asiat on näin, niin silloin oot hyvä.

    Tuosta käyrällä olemisesta kans olen itse miettiny samaa, miten herkästi nykyään ottaudutaan, jos ei ihan just kulje niillä oletetuilla. Ainut mikä pysyy kohillaan näitä asioita ajatellessa on *itutuskäyrä...:DDD Mutta asian hieno puoli on juuri se, että kun sen tiedostaa, että kasvaminen, sekä muutkin asiat elämässä eivät aina tarvia mennä just niinku pilkulleen!:)) Käyrien tuijottaminen ei itsessään kerro lapsesta yhtään mitään. Jos jotain on vialla, jokainen äiti kyllä omasta lapsestaan huomaa jos on jotain mistä huolestua!

    Olen itsekin huomannut, että olen vapautunut hieman ajatuksista juuri tämän suorittamisen suhteen, vaikken sitä pahinta laatua olekkaan. Voin itse tehdä valintoja mihin suuntaan haluan mennä eikä nämä olettamat, mitä jokaisesta ajatellaan, että sinun tulisi näin tehdä ja elää elämäsi omien asettamiesi käyrien mukaan, ei muiden. Edelleen kyllä joissain asioissa nostaa päätään, kuten poden huonoa omaa tuntoa, jos menen päikkäreille :).

    Onska näyttää neuvolan tätille seuraavalla reissulla närhen munat <3 ;)

    -Anne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti!<3

      Poista
    2. rakas ystäväni, en voi tähän muuta todeta ku että AAMEN! <3 asia harvinaisen loppuunkäsitelty tämän kommentin kautta! Puspus halihali sinne! <3

      Poista
  13. Ei mulla muuta kuin että juuri näin.

    VastaaPoista
  14. Niin hienoja tekstejä sinä aina osaat kirjoittaa että ihan hengästyttää näitä lukiessa! Kirjoituksistasi saa niin paljon voimaa myös täällä ruudun toisella puolella oleva, iso kiitos siitä! Itse olen myös saanut stressata tuosta muottiin mahtumisesta harva se päivä, eikä se todellakaan ole mukavaa. Saan kuulla usein "liian laihasta" ruumiinrakenteestani kommentteja, jotka satuttavat, ja kun syömällä sitä massaa ei vain tunnu tulevan vaikka kuinka yrittäisi lihottaa itseään, on tässä vuosien aikana tullut todettua. Eihän kenenkään pitäisi hävetä sitä ihmistä, joksi on syntynyt, vai pitäisikö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi miten ihana kuulla että nämä suhteellisen synkeätkin tekstit antavat teille paljon, kiitos <3

      Se on hyvin jännä, että ihminen ei saa olla sellainen kuin on. ei saa olla lihava ja sitten onkin liian laiha jne.. huoh. Minun mieheni on kans juuri tuollaista ruumininrakennetta, joka ei liho ei sitten millään ja minä taas täysin päinvastainen. Se on meillä ollut vähän ongelmallista, kun minä haluaisin laihtua ja taas toivoisin että mieheni saisi vähän lihaa luitten ympärille. Olen syyllistynyt kyllä siihen, että patistelen miestäni syömään.. oonkin koittanut pitää suutanu supummalla kun ei me omille fyysiikallemme mahda mitään, toki aina jotain on tehtävissä (miknun kohdalla ainakin) mutta se on ihan vain minusta itsestäni kiinni :)

      todellakin me ihmiset ollaan ainutlaatuisia ja jos me ei oltais erilaisia, olisi tää maailman äärimmäisen tylsä paikka olla ja elää :D

      kiitos kommentista ja hirmuisesti hyvää sun syksyyn ! <3

      Poista