Kirveellä metsätetty mielipide

Olen tässä lähipäivinä koittanut kysellä mieheltäni mielipidettä ratsasteluistani raskaana ollessani ja lisäksi hieman saada selkoa siitä, mitä mieltä hän ylipäätään on hevosharrastuksestani kokonaisuudessaan.  Vaikka Kimmo on todella sosiaalinen, juttelevainen, auttavainen ja suhteellisen avoin kaveri, on siinä myös tyypillisen savolaisukon hieman juromaisia piirteitä, onneksi tosin tooodella harvoin.  Ainakin nyt tässä tilanteessa se tulee hyvin esille, kun ei meinaa saada minkäänlaista infoa asiasta tai kunnollista vastausta kysymyksiin.   Otappa tuosta nyt sitten aina selvää :D

Hyvin juippimaisesti, mutta vitsillä ukkokultani tokaisi jokin aika sitten hevosista johonkin tällaiseen tyyliin :  " Ihan perseestä, syövät kaikki rahat, lihoiksi joutaisivat"    Toki se oli nimeomaan vitsi, sillä myös mieheni on selvästi kiintynyt hevosiimme, erityisesti Kuskoon.  Kun Kimmo on esim. puuhommissa pihalla, ja katsoessani ikkunasta, löytyykin ukkokulta heppa-aidan luota ruunanrupsua rapsuttelemasta.  Sydäntälämmittävä näky.   Kuskokin rakastaa isäntää,  usein se höpläilee Kimmoa takaisin ja hörähtelee sille pehmeästi.

Kimmo on tässä jo muutaman vuoden päässyt seuraamaan sivusta minun rahan  ja ajan menoa hevosten kanssa. Ja usein hänkin on joutunut joustamaan niiden takia, ja osallistumaan tiettyihin töihin, mm. heinän ja purunhakuun ja pariin otteeseen avustamaan rahallisestikin. Usein lomareissut ovat lyhentyneet / jääneet välistä juuri sen vuoksi, että en ole halunnut olla poissa hevosten luota pitkiä aikoja ja  myös olen joutunut ennen lomille lähtöä miettimään monta asiaa perusteellisesti,. mm. miettimään liikutukset ennen ja jälkeen loman.   Se, että mieheni on nähnyt minun itkevän, hermoilevan ja stressaavan hevosteni hyvinvoinnin takia lukemattomia kertoja,  saa se varmasti sivusta seuraavan, eikä välttämättä niin  asioista tajuavan ja sydämellä asialle elävän ihmettelemään, onko harrastuksessa mitään järkeä.   Totta, eipä tässä taida pahemmin ollakkaan :D

Se, että ratsastan raskaana, ei kuulemma häiritse miestäni.  Jos häiritsisi, ei hän minua selkään päästäisi.  Koska hän on nähnyt minun varmuuteni hevosteni kanssa, eikä mitään ole koskaan pahemmin sattunut, ei hänellä ole ollut pahemmin syytä huoleen. Jokaisessa harrastuksessa on toki riskinsä, kuten esim. moottorikelkkaillessa, mutta toki ratsastaessa ollaan tekemisissä suuren pakoeläimen kanssa, joka on aina oma riskinsä. Kuitenkin hän tietää minun olevan ennakoiva ja huolehtivainen luonne, joka osaa ottaa varman päälle.

Enemmänkin häntä kuulemma hevosharrastuksessani häiritsee se, että stressaan ja ylihuolehdin hevosistani.  Ajattelen liikaa ja laskelmoin hevosten liikutukset ylitarkasti.  Ne kun tulisivat kuulemma vähemmälläkin toimeen. ;)

Noh, jokainen näkee asiat omalla tavallaan ja tässäkin tilanteessa puhuu ihminen, joka ei niin sanotusti juurikaan hevosten päälle sen syvällisemmin tajua. Itse tiedostan riskit ehkä vielä miestäni selkeämmin ja siksi koitan harrastella järkevästi, pitää hevoset tyytyväisinä ja rauhallisina säännöllisellä liikutuksella  sekä minimoidessani riskit parhaani mukaan.  Kuitenkaan en ole missäännimessä "kaikkivoipa", joten aina voi siltikin jotain sattua.  Se jää nähtäväksi ja minun omalle kontolleni kyllä. Onneksi enkeleitä on ollut ja toivon mukaan jatkossakin on paljon matkassa,  ja nämä viimeiset 2 kuukautta menee loppuun asti hyvin kaikinpuolin.  Miten pitkään ratsastan, se jää nähtäväksi.  Kaikki menee tuntemuksien mukaan. Lenkit ovat jo nyt lyhentyneet ja keventyneet selkeästi. Ihana, raivostuttava, muta niin rakas harjoitusravi on jäänyt ohjelmistosta pois, joten nyt keskitytäänkin sitten keventämis-harjoituksiin :)  Vielä loppuun muutama  niin rakkaasta koulutuuppingista, jos sitä voi edes sellaiseksi kutsua ;)

 <3 Henna