tiistai 23. lokakuuta 2012

Kuulumis-hömppää laidasta laitaan

Moikka taas, ja sori muutaman päivän hiljaisuus! Meikäläisellä on ollut hyvin paljon kaikkea touhua kotosalla mm. pihan haravoinnin merkeissä, joten en ole pahemmin ehtinyt koneen ääressä istuskelemaan.  Enkä kyllä koneella ole viihtynyt sen pahemmin muutenkaan, kun rakastettavan raivostuttava mokkula on viime päivinä takkuillut tuosta ja sen vuoksi kaikki toiminta netissä on lähes mahdotonta ja hermoja raastavaa.  Tänään sain kuitenkin lisättyä pari kuvaa postauksen pohjaan ja nyt taas yöviikon alkaessa, töissä ollessani pystyn paremman netin ansiosta jotakin tänne jopa kirjoittelemaan.

Tämä nyt on vaan tällainen kuulumisten hölötys-postaus, ilman sen isompaa aihetta tai pohdiskelua.  Mutta ajattelin kirjoitella kuitenkin, jos joku kenties postauksiani siellä ruudun toisella puolella odottelee ;)

Niin ja tervetuloa taas - muutamat uudet ihanaiset lukijat. Kohtahan tässä pitää keksiä teille jotain spesiaalia, kun teitä lukijoita on kohta jo 70!  Kiitos kaikille, jotka jaksavat kannustaa ja seurata blogiani! <3

Mutta kuulumisiin, torstaina kävin ystäväni kanssa Kuopiossa vähän ostoksilla ja paria muutakin ystävää moikkaamassa. Löysinkin muutamia tosi kivoja mamma-vaatteita itselleni ja nyt olen taas suht tyytyväinen ja vähän enemmän sinut pullistuneen ulkonäköni kanssa.  Huomasin kyllä surukseni, etten jaksa kävellä juuri mitään ja hyvin nopeasti kivutkin tulivat taas kuvioihin.  Siinä tapauksessa hyvin mieluusti siirryin ystävieni kera Amarilloon istuskelemaan ja syömään.  Oli kyllä kivaa ja kiireetön aika kera hyvän seuran latasi akkujani mukavasti.  Piristyin niin kovasti uusista vaatteista ja ajasta kaupungissa, että innostuin pikästä aikaa vähän lakkailemaan ja koristelemaan kynteni :)



Minulla olisi pitänyt olla sokerirasitustesti samaisen päivän aamuna, mutta jo heti varhain aamusta voidessani pahoin, en voinut sinne mennä.  Tämäkin oli jo toinen yritys sokeri-testin suhteen, muutamaa viikkoa aikaisemmin ensimmäisellä testikerralla oksensin 30 minuuttia sokerilitkun juomisesta ja koko homma meni sen takia puihin.   Ja nyt meni siis tämä toinenkin yritys.   Koska paastoarvoni verikokeissa oli ollut hieman koholla (5.6, kun raja-arvo on 5.4), neuvolasta minulle heti diagnosoitiin :  "Sinulla on raskaus-ajan diabetes."   Rohkenin itse epäillä asiaa, sillä minulla on aina ollut enemmänkin matalia sokeri-arvoja, kun olen niitä joskus huvikseni töissä mittaillut heikotuksen tullessa. Mutta koska olin ylipainoinen jo ennen raskautta, riski sairastua k.o. sairauteen on suuri.

Onneksi keinot on keksitty, ja neuvolan täti antoi minulle perjantaina sokerimittarin ja muut härpäkkeet, joitten avulla pystyin pitämään viikonloppuna omatoimisesti sokeriseurannan.  Sillä tavalla saatiin selville tarkemmin, millaisia sokeri-arvoni ovat pitkin päivää.  Minun tuli mitata sokeri aina ennen ruokalua, ja  tunti ruokailun lopettamisesta. Pistoja tuli päivässä kaikenkaikkiaan 12 ja sormeni päät tykkäsivät siitä kovasti.  Nostin hattua diabetes-potilaille, jotka joutuvat mittaamaan/mittauttamaan sokereitaan joka päivä useita kertoja.  Itsekin mittaan töissä sokereita tuon tuosta asukkailta.

Onneksi arvoni viikonloppuna olivat pääasiassa hyviä.  Parina päivänä aamusokerini oli hieman koholla, mutta johtui siitä että olin joutunut yöllä syömään nälkääni, jotta sain unta.   Yöviikon rytmi heijastui vapaaviikkooni voimakkaimmin,  kuin koskaan aiemmin, ja sekin pisti pakkaa sekaisin hyvin selkeästi.  Valvoin todella paljon öisin ja sain usein unta vasta aamusta. Tämä meno alkaa käydä aika uuvuttvaksi, mutta koitan jaksaa tehdä töitä vielä vähän aikaa.

Eilen kävin sitten lääkärissä/neuvolassa, jossa tutkailtiin viikonlopun mittauksiani.  Lääkäri totesi arvot ihan hyviksi ja sanoi, ettei selkeää raskausdiabetestä minulla olekaan.  Mutta sain kuitenkin vielä mittarin itselleni kotiin ja voin mittailla sokereita jatkossa parina päivänä viikossa.  Vaikka en pistelystä pahemmin nauttinutkaan, oli kuitenkin sokerinseuranta mielenkiintoista ja sai hieman taas miettimään omaa hiilarin-popsimistani.
Niin, mistäköhän ne verensokerit nouseekaan ? ;)
 Iida ja Kimmo kavereineen lähtevät viikonlopuksi Kuhmoon lintujahtiin ja minä jään kotiin Olgan kanssa. Toki vietän yöni töissä ja nukun päivät,  mutta koitan keksiä Olgalle jotain pientä ja spesiaalia lievittämään ikävää siitä, että Iida ja Isi ovat metsästysreissussa kahdestaan. Ehkä käymme vähän metsässä kävelemässä muuten vaan.  Olga nauttii metsässä juoksentelusta, mutta sen kunto ei ole niin hyvä eikä metsästys-vietti niin taidoikas.  "Lihis " onkin enemmän innostunut jäniksistä ja sorsista, kuin kanalinnuista.  Joten sen läsnäolo olisi vaan haitaksi Iidan keskittymiselle, sen verran riippuvaisia ne ovat toisistaan, että haluavat aina liikkua kahdestaan.  Yksinään Iidasta kuitenkin kuoriutuu todella rohkea ja sisukas metsästykoira.  Toivotaan vaan kovasti, ettei Iida törmää susiin metsässä - niitä kun erityisesti Kuhmo on pullollaan.  Mieltäni hieman huojentaa tieto siitä, että "pentu" on hyvin lähihakuinen koira ja myös isännälleen koira on kaikki kaikessa.








Tosiaan, yövuoroviikkoni alkoi taas. Ja tällä hetkellä pääni humisee tyhjyyttään postausten suhteen, vaikka into kirjoittaa on kova!  Joten voisitteko ystäväiset auttaa ja heitellä mulle aiheita / kysymyksiä, mistä haluaisitte minun postaavan ?   Ihan syvällisetkin kysymykset / aiheet kelpaavat,   pohdin ja avaudun asioista mielelläni :)

<3 Henna



15 kommenttia:

  1. Laita sun vauvamahasta kuvia! ne on niin ihania :) voi kumpa itekkin oisin raskaana, varmasti elämän parasta aikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule minäpäs voin vaikka laittaakkin ! Pittää vaan joku värvätä kuvaamaan, että laittelen sitten kunhan ehitään kuvailemaan :)) Voisin samalla esitellä vaikka ne ostamani mammavaatteet :)

      On raskaana olo kyllä toisaalta aivan ihanaa aikaa, sitä jotenkin kasvaa äidiksi samalla, kun mahakin kasvaa :) Vaikka tämä on ollut todella rankkaa, on se silti sen arvoista kyllä <3

      Poista
  2. Kiva höpötys postaus :) Tänään nähdään, ole valmiina hirveään rakkausryöpytykseen ;) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voeh, sinä pelastit minun päiväni :D tuli nimittäin paskaa niskaan- kirjaimellisesti hheheheheheh ;D

      Poista
  3. Erikoista, että halusivat arvot tunnin syömisen jälkeen. Diabeetikot seuraavat arvoja ennen ruokailua ja 2h ruokailun jälkeen.

    Reikien tekeminen on aika tuskastuttavaa. Vaikka miten hoitaisi käsiä, jossain vaiheessa verta ei vaan enää meinaa tulla ja parempaa kohtaa saa hakea koko ajan.

    t. nimim 21+ vuotta neulatyynynä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ai niin ku sulla on tuo diabetes, en muistanutkaan! Nostan kyllä hattua sulle miljoona kertaa, oot kyllä aikamoinen sarkaritar, kun tosiaan jouvut neulatyynynä elelemään! tsemppiä ystävä <3

      Poista
    2. Höpslöps! Ja vähän myös "kiitos"! :)

      Mä oon oikeasti, ihan tosissani monia kertoja miettinyt, että luopuisinko mun diabeteksesta, jos voisin. Elämä ilman sitä tuntuisi tosi oudolta, ehkä jopa tyhjältä. Oon saanut paljon tuttuja diabeteksen vuoksi ja, jollain sairaalla tapaa, se on ehkä jopa antanut mulle enempi kuin on ottanut :)

      Mua aina huvittaa, kun joku kauhistelee pakollisia rokotuksia, joita jokusen vuoden välein saa. Mitä hittoa, mä pistän sellaiset 2500 kertaa/vuosi (plus mitä mittaan verensokeria!) :D

      Mutta, tosi hieno juttu, jos sulla ei ole raskausdiabetesta. Kuten tietänet, se lisäisi II tyypin diabeteksen riskin melko huimaksi.

      Poista
    3. No totta turiset, onhan tuossa se toinenkin puoli ja saa varmasti syömään terveellisesti. Pitänee itsekin nyt tarkkailla syömisiäni vieläkin tarkemmin :)

      Minä olen kyllä aiemmin lukeutunut noihin "piikki-kammoisiin" , jotka tuskailevat ja jännittävät verikokeiden ynnä muiden ottamista naama kalpeena :D Mutta viime vuosina olen saanut jonkin verran siedätystä asiaan ja koko ajan totun pistelyyn enemmän ja enemmän :) Mutta ei voi tod verrata sun meininkiin :D on ihan hullu määrä pistoja / vuosi.

      Joo niin ne neuvolassakin sanovat, että riski saada toi 2 tyyppi itselleen on suuri, jos raskaana sairastaa. Siksi koitan nyt tomerasti pitää huolta noista sokereista :)

      Poista
    4. Muistelen, että se mahis olis jopa 50%, joten kannattaa tosiaan sitä pyrkiä välttämään.

      Poista
    5. Joo se on todella iso todennäköisyys. onneks mun makeanhimo on raskaudenaikana vähentynyt tosi paljon, ostan mm. suklaata tosi harvoin, enne kun sitäkin olisin popsinyt levytolkulla :DDD

      Poista
  4. Vaikka tämä kommentti ei tähän postaukseen kuulukaan, on mielestäni outoa, että täällä on kommentoijia jotka pursuavat rakkautta kirjoituksissaan ja puhuvat sitten muille toisella tavalla.. Ikävää mutta totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin että kommentoinko vai en, mutta ketutus vei voiton ja päätin kommentoida. Ja sinunko kommentti on nyt sitten fiksu, kun anonyyminä heittelet ilmaan tuollaisia asioita!? Ainahan *askanpuhujia riittää ja se on todella ikävää ja varsinkin blogeilussa on ne pahat puolensa, ihmisiä on moneksi, mutta jos jottain oikeesti aiheesta tiiät niin ehkä kannattaisi sitten perustella paremmin ja ottaa yhteyttä asianosaiseen suoraan eikä vaan tehdä toisille pahaa mieltä omilla kommenteillasi, jotka ei millään tavalla liity tuollaiseen! Tai ehkäpä olisi syytä sitten ottaa mieluumminkin yhteyksiä niihin takinkääntäjiin, jotka ilmeisesti tunnut tietävän?

      Poista
    2. Mullekin tuli paha mieli tästä anonyymin kommentoinnista. Miksi ihmeessä tulla vihjailemaan, jos ei voi sanoa suoraan. Tämä ei myöskään ehkä ole se paikka, jossa kuuluu sanoa suoraan, vaan mustakin, kuten Annekin jo sanoi, takinkääntäjien kanssa vois jutella ihan henk koht...

      Poista
    3. Olen kyllä yllättynyt tästä kommentista, enkä nyt oikein osaa sanoa, olenko tästä harmistunut vai lähinnä huvittunut:D

      Mutta jokatapauksessa osaan jo melkein valmiiksi arvata kuka olet, joka olet tämän kommentin takana :) Oikeesti, jos sinulla on minua tai jotakin elämääni liittyvää henkilöä kohtaan jotain jäänyt hampaankoloon ja haluat asiasta avautua, ole ystävällinen ja ota minuun yhteyttä henkilökohtaisesti niin selvitetään asia, joka mieltäsi painaa. En ole tähän mennessä ketään syönyt tällaisten asioiden tiimoilta ja ihan vain kaikkien mielenrauhan vuoksi, olisi kiva puida asia kunnolla, jotta voidaan elää rauhassa jokainen omassa mökissään.

      On totta, että itsekin joskus tunneryöpyssäni saatan todella kärkkäästikkin ihmetellä muitten ihmisten käytöstä, ei tässä ole paljoa aikaa siitä, kun kommentoin erään ihmisen empatianpuutosta tai sitä, miten toinen käyttää toista hyväksi ilman kuitenkaan minkäänlaista vastakaikua.

      Totta, myönnän - olen minäkin joskus selän takana puhuva kusipää. Mutta niin kai kaikki joskus olemme. Tai jos ei, niin sitten olen huono ihminen - enpä muistaakseni ole koskaan väittänyt olevanikaan toisia parempi. Mutta kaiken tämän olen kyllä valmis sanomaan myös päin näköäkin, jos tulee siihen tilaisuus. Mutta toistaiseksi olen koittanut ajatella, että me ihmiset olemme erilaisia ja meillä jokaisella on omat heikkoutemme luonteissamme.

      Mutta siis tiivistettynä: Ota minuun rohkeasti yhteyttä, niin selvitetään tämä niin kuin aikuiset :) varmuuden vuoksi laitan vielä tähän säpöni celia85@luukku.com, johon voit esimerkiksi minulle kirjoitella :)

      ei tämä niin vakavaa ole, että pitäisi vihoissa elellä ? :)

      Poista
    4. Ollaanko me nyt aikuisia ihmisiä vai ala-asteella? Tuo sano tuota, se sano sitä meininkiä liikkeellä. Koen että kommentti koskee minun ja Hennan erittäin läheistä suhdetta, ainakin rakkauttani olen Hennalle täällä julistanut, joka tuntuu vaivaavan jotain SUURESTI. Antaa vaivata ei siinä mitään, mutta se että haluaisin ehdottomasti tietää miksi se vaivaa niin paljon? Ymmärrän ja tiedostan sen myös itsestäni että minulla on vahvat mielipiteet ja erinäkemyksiä ihmisten kanssa, mutta miksi pahoittaa muiden mieli tälläisillä kommenteilla?

      Poista