perjantai 26. lokakuuta 2012

Kurinpalautuksen aika!

Vaikka elämäni kilometreillä on ollut erityisesti vuosia aiemmin paljonkin kuoppia ihmissuhteissa ja puukkoakin selkään on tullut, en enää koe tarvetta itsesääliin. Päinvastoin.   Olen alkanut miettimään omaa käytöstäni  ja sitä, mitä mun pitäis parantaa ollakseni parempi ystävä ja ylipäätään ihminen kaikenkaikkiaan.   Koska jos en ole hyvä ystävä,  miksi ihmeessä ansaitsisin hyvän kohtelun itsekään ?  Näitä on hyvä miettiä ihan jo senkin vuoksi, että kohta elämässämme on pieni mies - joka luultavimmin imee vanhemmistaan runsaasti vaikutteita, jotka heijastuvat lapsen loppuelämään ainakin jollakin tavalla.  Jotta lapsesta tulisi mm. reilu ja rehellinen  - on minun itsekin oltava sellainen. Haluan ylläpitää hyvät eväät elämässäni, jotta niillä voisi varustaa myös oman jälkikasvun, jotta tämä pärjää maailman tuulissa ja voi seistä selkä suorassa.


Olen muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana ja se kaihertaa minua.  Vielä reippaat puoli vuotta sitten olin paljon virkeämpi, aidosti kiinnostuneempi toisista ihmisistä, positiivisempi ja ehkä jopa varovasti sanottuna hieman lojaalimpi.  Kuitenkin jotakin tapahtui -  minä sulkeuduin.  Luultavimmin se johtuu lihomisen johdosta murenneesta itsetunnosta, raskausajan uupumuksesta ja masentuneisuudesta sekä muutamista pettymyksistä ihmisten suhteen.   Nyt aion kuitenkin nämä asiat myöntämällä ja kohtaamalla järjestää asiat ja yrittää päästä samaan tilaan kuin ennenkin.   Se kuitenkin vaatii oman ryhdistäytymisen lisäksi myös ihmissuhteiden järjestelyä - tai lähinnä siivousta.  En ole ainut lähipiirissäni, joka tämän asian kanssa painiskelee, joten uskallan tästä avautua sen vuoksi, että voin varovasti puhua myös toistenkin puolesta hieman.

Petyin jossain vaiheessa siihen, ettei ystävyyden eteen kehdata nähdä vaivaa.  Siihen, ettei toveria auteta mäessä,   vaan mielummin valitaan se helpompi tie.  Mennään siitä, mistä aita on matalin.  Ihmisten itsekkyys ja laiskuus suhteissa vaivaa minua.   Myös se, että saa kuulla toisen puhuvan sinun henkilökohtaisista asioista / sanomisistasi muille, jopa niistä aroistakin.   Sellaisille, jotka eivät sitten välttämättä olekaan niin lojaaleita, että olisivat asiasta hiljaa. Parhaimmillaan vielä vääristellään asioista.  Aina on vaan pakko kertoa asiaa eteenpäin ja oikein mässäillä jutulla.  Olet aikaisemmin luullut avautuneesi luottamuksellisesti ja kohtahan tarina tulee sinulle takaisin, joskus liioteltuna ta sitten ihan uudessa kuosissaan.  Onko meillä omaa elämää onko ?   Olen itsekin joskus sortunut k.o toimintaan, tosin ilman tuota vääristelyä -  mutta sen on loputtava ja just nyt!

Periaatteessa minua ei juurikaan haittaa se, että esimerkiksi ystäväni keskenään keskustelevat minusta selkäni takana ja jopa ihan topakkaankin sävyyn. Haluan vilpittömästi uskoa siihen, että he tekevät sen rakkauden hengessä ja lähinnä kritisoivat sekä päivittelevät esim. minun välillä niin stressaavaa tai yli-ennakoivaa luonnettani. Se on ihan okei, koska tunnistan nämä puutteet myös itsekin ja kritisoin itseäni myös ääneen.  Toivon kuitenkin että kaikki voidaan sanoa myös minulle henkilökohtaisesti ja niin on useimmiten tietääkseni käynytkin.  Itseasiassa, kaikista rakkaimpia ystävyyssuhteitani ovat juuri sellaiset, missä ollaan todella tiukkaankin sävyyn puitu asioita ja  nuhdeltu toisiamme - ja silti voidaan katsoa toista silmiin, nauraa omalle hölmöydellemme ja jatkaa eteenpäin.  Sopia erimielisyydet ja antaa anteeksi. Minä ainakin olen niin usein tarvinnut anteeksiantoa ja ymmärrystä.  Jos huomaan, ettei sanat ole aitoja, ja saa jatkuvasti epäillä ihmisen todellisia tuntemuksia - ei ystävyys syvene koskaan sen pahemmin eikä sinetti kahden sielun välillä tiukkene. 

Kuitenkin, olen myös huomannut sellaista käytöstä, mitä itse en voi henkilökohtaisesti sietää.  Sitä, että puhutaan toista, mutta sitten käyttäydytään muualla eri tavalla. Itse olen mielummin yksin, kun huonossa seurassa, enkä todellakaan tyydy vähempään.  En oikein lämpene siitä, että asiani leviävät "ei niin läheisten" henkilöiden korviin,  etenkään sellaisten, joilla ei tunnu olevan omassa elämässään juurikaa muuta hohtoa, kuin se - että saa pähkäillä toisten asioita ja parhaimmassa tapauksessa iloita toisen epäonnesta.  Uskokaa tai älkää, sellaisia ihmisiä on.   On myös ihmisiä, jotka eivät rohkene kysellä asioita suoraan, vaan utelevat niitä esimerkiksi henkilön puolisolta tai lähipiiristä.  Olenkin alkanut ajatella ja naureskellut, että olen varmaan niin pelottava ja sanavalmis ihminen, ettei kukaan uskalla kysyä minulta mitään :D Olen toki saanut "vihamiehiä"  (liian vahva sana, mutta menköön)  ihan jo sen vuoksi, että omaan vahvat periaatteet ja olen usein aivan liian puhelias.  Olen tietyissä asioissa turhankin jyrkkä ja siksi ehkä kai ansaitsenkin vähän paheksuntaa välillä. 

Kuitenkaan minun tilanteeni ei välttämättä ole näissä edellä mainituissa tapauksissa aina niin vakava, mitä se saattaisi olla jonkun toisen tilanteessa. Niin kuin juuri nytkin tällä hetkellä, bloggaan suhteellisen avoimesti elämästäni, enkä pahemmin koe, että minulla olisi mitään hävettävää tai ylipäätään menetettävää. Mutta joillakin saattaa olla,  tai sitten he haluavat muuten vain pitää oman elämänsä vähän enemmän omassa tiedossaan.  Ja hyvä niin, ei kaikkien todellakaan tarvitse olla kuin avoimia kirjoja, joita toiset voivat selailla milloin huvittaa.  Kaiken tiedon ei tarvitse olla aina nähtävillä.  Kuitenkin ystävyyssuhteissa toivon kovasti, että jos minun odotetaan kertovan avoimesti kaikki asiani, toivoisin sitä hieman myös toiselta osapuolelta.



Vaikka tiedostan vahvasti, että blogiani käydään lukemassa suunnasta sun toisesta, ilman sen isompaa palautetta - en koe silti siitä mitään mielipahaa, päinvastoin. Vaikka toki sanallista palautetta toivoisinkin sekä kokemuksien ja tuntemuksien vaihtamista puolin toisin. Ja nautin todella siitä, jos tekstit aiheuttavat keskustelua, tai jos joku niistä saa iloa itselleen.  Bloggaamisen kautta olen päässyt tutustumaan todella moniin ihaniin "blogi-ystäviin", joitten kuulumisista ja jutuista olen tullutkin riippuvaiseksi.  Joskus oikein tuhahdan, kun en kuule heistä muutamaan päivään :D Terkkuja vaan lukijoilleni, joilla on myös omat bloginsa rustattavanaan ! <3 

Mutta jokatapauksessa, jatketaampa:  Pettymysten kautta, olen itsekin tunnemylläkässä alkanut ajoittain muistuttaa sellaista kyräilevää ja selän takana puhuvaa "näätää". Pelkään välillä sitä, ettei kaikki minulle sanonut sanat pidä paikkaansa.  Rehellisyyttä, sitä kun juuri arvostan.   Mutta olen huomannut, etten itsekään enää aina jaksa olla rehellinen, siitä kun ei ole aina hyvää seurannut.   Ja en pidä siitä ollenkaan, olen todella vihainen itselleni ja pettynyt toimintaani.  Tästä tulee hirmuisen paha mieli ja halveksin itseäni. Postaan nyt aiheesta juurikin senkin vuoksi, että haluan oikeasti ottaa taas askeleen kohti oikeaa asennetta elämää kohtaan ja etenkin ihmisiin.   Haluan olla se iloinen ja välitön Henna, jonka ei tarvitse vainoharhaisesti kurkkia olkansa yli peljäten, milloin puukkoa tulee seuraavan kerran tai kuka siellä nyt kuiskuttelee.   Ne ajat ovat olleet ohi jo vuosia ja saavat olla vastedeskin! Haluan rakastaa aidosti ja tulla rakastetuksi. Tuntea turvallisuutta ja lämpöä - ja itsekin tulvia sitä lähipiiriini.

Tässä vaiheessa postausta haluankin pyytää anteeksi etenkin ystäviltäni  ja myöskin tuttavilta, jos olen heitä loukannut kärkkäillä mielipiteilläni ja sitä, että olen heitä ja heidän päätöksiään joskus arvostellut.  Meillä on jokaisella oma moraalinsa toimia. Se on sitten jokaisen oma asia, onko se oikein ja antaako omatunto mitäkin anteeksi. Minun moraalini ihmissuhteissa on ollut hetken aikaa hitusen rappiolla,  mutta nyt on kurinpalautuksen aika!  Sitten alkaa uusi aika, eheytymisen ja lämmön aika. 


Nämä viime kuukausina tuntemani negatiiviset tuntemukset johtunevat varmasti myös siitä, että uskonelämäni on alkanut pitkän hiljaiselon myötä unohtua. Salakavalasti olin alkanut vajota taas synkkyyteen.  En vain yksinkertaisesti muistanut enää kääntyä Isän puoleen hädässä, vaan taas jällleen yritän pungertaa yksin hammasta purren.  Opinkohan minä koskaan ?  Se, että ihmiset hylkäävät, ei tarkoita sitä, että olisit yksin. Hän on aina läsnä.  Jo pieninkin huokaus taivasta kohti -  se on aina auttanut minua ja keventänyt sydämeni taakkaa.   Miksi en enää nykyään juuri koskaan muista tuota, maailman tärkeintä oljenkortta ?  Se ei ikinä katkea, vaan tarttumalla siihen pääset kyllä nousemaan taas jaloillesi.

Haluan lopettaa pelkäämisen ja keskittyä rakkauteen. Olla lyhty pimeässä, vaikkakin valoni olisikin vain himmeä, liekki juuri ja juuri elossa. Katsoa itsekin valoon päin. Vaikka etenkin näin syksyn tullessa jatkuva pimeys meinaa vallata mielen ja painaa kasaan,   minun täytyy nyt vaan taas ryhdistäytyä ja pitää katse oikeassa suunnassa.  Ihailen kovasti erästä ystävääni, joka oikein tulvii rakkautta ympärilleen, enkä kyllä juuri koskaan kuule hänen suustaan pahaa sanaa kenestäkään, ainakaan turhaan.  Mutta hänen silmissään loistaakin sellainen liekki, mikä tulee nimeomaan taivaasta. Ja sitä tulta ei voi sammuttaa kylminkään vesi eikä kovinkaan viima.   Toivon itsekin joskus olevani samanlainen.

Nyt tämä nainen ryhdistäytyy, rakastaa itseään ja sitä myöten myös muita.  Vilpittömästi.   Suosittelen sitä lämpimästi myös muille. Elämä on liian lyhyt tällaiseen pelleilyyn.


<3 Henna


26 kommenttia:

  1. Ihana olet, i love you <3 -ilez

    VastaaPoista
  2. Kiitos rakkaani, niin minäkin sinua ihan mahottomasti <3 <3 <3

    VastaaPoista
  3. Mulla heräs tätä lukiessa tosi paljon ajatuksia mutta oli lopun kaiken jotenki niin tyhjentävää tekstiä etten nyt oikee osaakaan mitää järkevää tähän kirjottaa... !

    Vaikutat rehelliseltä ja aidolta ihmiseltä. Mäki arvostan sitä, että asioista puhutaan suoraan eikä kuiskutella tarinoita ympäri maailmaa. Mä en ikinä vois kuvitella levitteleväni kenenkään luottamuksellisesti mulle kertomaa juttua kenellekään...

    Mäki oon itessäni huomannu semmosta että oon epäluuloisempi ihmisiä kohtaan. Haluun kyllä ajatella kaikista hyvää ja iloita muiden puolesta, mutta luottaminen on vaikeempaa. Välillä ihan ärsyttää kun huomaa antaneensa itsensä sulkeutua liikaa !

    Mutta useemman kerran ku huomaa että joku on pettäny luottamuksen ni sitä voi olla vaikee sitte olla se sama ennakkoluulottomampi ihminen mitä ennen oli ;( Ei auta ku yrittää vaan ite olla mahdollisimman hyvä ystävä muille ja toivoa, että muut käyttäytyy samoin itseä kohtaan. Luotettavat ystävät tuntuu kyllä toisinaan olevan harvassa... !

    Tsemppiä sulle ja kiitos puhuttelevasta postauksesta !! :)

    VastaaPoista
  4. Voi kiitos Susanna ihanasta palautteesta ! <3 Mahtava saada kuulla, että jollakin muullakin on samanlaisia ajatuksia. Hetken aikaa epäröin, että olisiko postaus liian "karkea" julkaistavaksi, mutta aikoinaan, kun blogin perustin oli juuri ajatuksena se, että saisin kertoa rehellisesti niistä ajatuksista, jotka mielen päällä ovat. Väylä, mitä kautta purkaa tunteet, ja jos vielä joku niistä itselleenkin jotain saa, niin sitäkin parempi. Joten todella ihana, että tykkäsit tästä :)

    Itse kans haluan ajatella ihmisistä hyvää ja etsiä asioista aina sen positiivisen puolen. Lojaalisuus on kyllä sellainen piirre ystävässä, mikä tulee melkeinpä ensimmäisenä ominaisuutena, mitä ystävältä "vaadin" . lapsuudessa niin paljon petetyksi tulleena, on aikuisuuteenkin heijastunut epäluuloisuutta ja pelkoja. Onneksi ne ovat olleet vähäisiä lapsuuteen /murrosikään verrattuna

    Me ihmiset olemme niin erilaisia, näemme ja koemme asiat eri tavalla ja olemme lapsesta asti kehittäneet oman tapamme toimia. Joskus ymmärrys riittää, joskus kuitenkin ei - vaikka yritys olisi kuinka kova.

    Kiitos sulle vielö kerran ja samoin hirmuisesti tsemppiä sinne myös <3


    VastaaPoista
  5. Henna, sä oot ollut niin ihana ystävä, etten voi sitä sanoin kuvailla. Vaikka ei nähdäkään usein ja puhutaan puhelimessakin aika harvoin, niin mulla on sua ikävä ja toivoisin että asuttaisiin lähempänä toisiamme. Muista että mä oon myös aina täällä, vaikka olenkin kiireinen enkä aina muista tai ehdi soittaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kiitos samoin rakkaani ! Veit kuule sanat suustani <3 Pittää soitella tässä joku päivä, että vois ees puhelimessa treffailla ;)

      Poista
  6. Harmi kyllä joskus tulee huomanneeksi, että kun itsellä on vaikeaa ja raskasta oman elämän kanssa, ihmiset ympärillä ei aina poraudukaan sen oman kuoren läpi, vaikka tosiystäviltä sellaista voisi toivoa. Ollaan itsekkäitä ja laiskoja, koska se on helpompaa. Ja samaan sitä sortuu joskus itsekin, varsinkin silloin kun on niitä omia murheita eikä jaksaisi niiden vuoksi ehkä olla toisten tukena samaa aikaan...

    Mun teksteistä saa kuitenkin sellaisen käsityksen, että sun ympärillä on paljon ihmisiä. Kaveripiiri, jossa kaverit tuntevat myös toisensa. Siitä varmasti seuraa hyvää ja "pahaakin", mutta saat silti olla onnellinen. Mulla on ystäviä pari hassua, kavereita jokunen enemmän, mutta koska oon mieluummin ittekseni kuin muodon vuoksi seurassa, joka ei nappaa, niin näin se menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ohan se totta. Mullakin on kavereita pilvin pimein, mutta sydänystäviä kourallinen, harmillisesti osa toisella puolella Suomea, osa jopa toisella puolella maailmaa. Onneksi tunteet ja yhteys ei häviä, vaikka harvoin nähtäisiinkin :)

      Kyllä, ympärilläni on todella tiivis yhteisö ihmisä, joista olenkin kiitollinen. Kuitenkin itsekin usein haluan olla yksin, varsinkin silloin, jos pelkään että olenkin huonoa seuraa omissa tunnemylläköissäni, osa ystävistäni toki ymmärtävät tämän ja useinkin minua hieman ravistelemalla saavta minut tolkkuihini :DDD täytyy olla kiitollinen sellaisista ihmisistä ympärillä :) Lapsuudessa paljon ilman ystäviä olleena, pitää muistaa olla kiitollinen noista aarteista, mitä on elämäänsä saanut :)

      Poista
  7. Veit sanat suustani. Itse en ole koskaan osannut olla "isojen piirien" kanssa tekemisissä sillä siellä puukotetaan kokoajan selkään, vaikka ulospäin luulisi että kaikki pitää yhtä,juu ei. Mielummin omistan yhden todella hyvän ja luotettavan ystävän kun monta sellaista jotka eivät arvosta ja ole luottamuksen arvoisia minua kohtaan. Tietenkin jokaiselle tulee joskus riitoja ja ne on sovittavissa mutta kaikkea ei vaan pysty siedättämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se on totta. Kaiken tuon lisäksi itsestäni tuntuu, että mulla ei riitä resussit joka suuntaan :DDD

      Poista
  8. Rehellistä ja aitoa tekstiä :) On tosi iso ja hieno juttu, että pystyy tunnistamaan noita asioita itsessään, kaikki ei siihen kykene. Se että pystyy olemaan niin rehellinen itelleen on jo voitto sinänsä! Samanlaista tilannekatsausta pitäis jokaisen tehä itelleen, myös mun. Itekin oon työn ja vuoden aikana tapahtuneiden elämänmuutosten myötä päästäny joitain tärkeitä ihmisiä kauemmas, ihan vaan siksi ettei oo jaksanu/ehtiny pitämään enää niin paljoa yhteyttä. Tietysti siihen tarvitaan molempien puolien aktiivisuutta...mutta haluaisin olla paremmin perillä niiden etääntyneidenkin läheisten elämästä.

    Uskon kanssa saa onneks aina luottaa siihen, että apu on lähellä <3 Linkitin tämän biisin joitain päiviä sitten jo facebookiinkin mutta jos ei oo sattunu sieltä sun silmään niin kuuntele tästä http://www.youtube.com/watch?v=vPA_QUBLKws

    Aurinkoa päiviisi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle, ihania sanoja. Kyllä olen sitä mieltä tosiaan että asioiden myöntäminen on se avain elämänsä parantamiseen. Ja tosiaan, kun pyytää apua vielä oikeasta paikasta, on varmasti suunta kohti valoa taattu <3

      Kiitos ihanuus, toi on niin hyvä biisi :)

      Poista
  9. juu, mäki oon harrastellu näitä itsetutkisteluja aika ajoin, joskus aika järkyttävää =D mutta niin pitäs mun mielestä toimiakin, niinku nipsu tossa jo mainitsi. ei saa olla nenä niin omassa navassa, ettei välillä kuikuile että mihis päin sitä nyt ollaankaan matkalla. aina löytyy vähän kurssinparantamista.

    muista henna, että Jumalan rakkaus sua kohtaan on aina yhtä suurta, et voi tehä tai olla tekemättä mitään mikä sitä vähentäis tai lisäis. Isä katsoo sua aina yhtä rakastavasti, hyväksyvästi, sun arvo on aina se sama, -mittaamaton! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamen <3 Voi ku minäkin aina muistaisin noita viisaita sanoja, mitä täälläkin olen teiltä ihanilta lukijoilta / ystäviltä saanut. Onneks nää ei häviä, vaan voin käydä lukemassa nämä aina läpi heikolla hetkellä :DDD

      Suukkoja <3

      Poista
  10. Tuli ihan tippa linssiin, kun luin tota kuvausta ystävästäsi, joka hehkuu taivaallista rakkautta. Siihen kaipa jokainen pyrkisi. Voisi olla valo rinnalla. Saisi loistaa sitä jumalallista rakkautta ympärilleen. <3

    Mutta niin, rehellistä tekstiä tosiaan. En itse hyväksy lainkaan selkään puukottamista, tai ivallista selän takana puhumista. Aikaisemmin olin kovin utelias, ja halusin tietää mahd. paljon juoruja, mutta nyt olen oppinut sitä ettei minun tarvitse tietää kaikkia asioita, ja minusta myös tuntuu pahalta kuulla sellaisia asioita, jotka ei tosiaan minulle kuuluisi. Toki luotettavuus on sen myötä tietysti lisääntynyt, enkä missään nimessä halua olla viemässä niitä asioita eteenpäin.

    Mutta mikä parasta onkaan juuri tuo sinunkin oivallus, että kaikissa hetkissä saamme turvautua mahtavaan Jumalaan, koska Hän pitää huolen! <3

    Ja kiitos vielä, kun sain kyläillä. Tykkäsin tosi kovasti siitä, että olit aidosti läsnä mua varten. Joskus kun on paljon ihmisiä samassa porukassa, touhu menee yleiseksi hälinäksi. Vaikka on se kekkulointikin joskus kivaa, mutta arvostan kovin paljon kahdenkeskistä laatuaikaa ystävien kanssa. Aitoa ja lämmintä yhdessäoloa vain toisiamme varten. =) Ja se sun porkkanakakku tietty kruunasi kahvihetken ;)

    Iloa päivääsi, voimia raskauteen ja kaikkeen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanuus, juuri näin <3 Mullakin on välillä sellainen tunne, etten aina jaksa ottaa vastaan kaikkea infoa tuttavien elämästä ja hyvä niin. Toisaalta sitten toivon tietäväni ystävieni asiat edes niin, että voin olla avuksi, ymmärtää ja kantaa edes rukouksin jos en muuta voi. On ollut joskus ikävä huomata, ettei asioita jaeta puolin toisin.

      Kiitos itsellesi käynnistäsi, tiedätkö - mulle tuli ihan samanlaiset fiilikset illasta, kun kävit, oli ihanaa vaan olla ja puhua kaikista omista tuntemuksista kaden kesken. ja tosiaan sai olla täysin vapaa <3 Olin tosi latautunut sen jälkeen :)

      Samoin sulle hirmuisesti kaikkea hyvää sinne päin, yritettään järkätä ne pikkujoulut tänne sitten jossain vaiheessa <3

      Poista
  11. Täälläkin tuli tippa linssiin, oli jotenkin tosi puhutteleva ja koskettava postaus - pisti ihan miettimään asioita. Arvostan sua todella paljon, vaikkakin "tunnen" vain blogin kautta. Juurikin tuo itsestään asioiden tunnistaminen on aina se ensimmäinen askel, eikä vain virheiden etsiminen aina vain muista ihmisistä.

    Vähän asiaa tämän postauksen ulkopuolelta. En yleensä kommentoi, mutta tulen aina todella hyvälle mielelle sun postauksista. Oot jotenkin niin aidon oloinen, tuollainen "luonnonlapsi" ja ihminen, joka haluaa kokea tunteita aidosti, olla läsnä muiden ihmisten ja luonnon kanssa. Tai ainakin sellainen olo mulle on tämän blogin kautta tullut. Ja sellaisia ihmisiä on nykyään aika harvassa, tai ainakin vaikeasti tavoitettavissa.

    Tsemppiä multakin (vaikkakin tuntemattomalta) ihan kaikkeen, arkeen, raskauteen ja läheisiin ihmissuhteisiin!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ihana kommentti, kiitos miljoonasti ! <3

      On oikeesti mahtavaa huomata, että persoonani ( ne muutamat hyvätkin ) puolet välittyvät myös lukijoille voimakkaasti. Juurikin sitä olenkin halunnut, että blogi pysyisi mahdollisimman aitona ja rehellisenä, myös niinä vaikeinakin aikoina, kun kaikki ei olekaan ihan ruusuilla tanssimista. Tätähän meidän ihmisten elämä on :)

      niin kuin muidenkin, Arvostan todella paljon tätä sun kommenttia, kiva kun jaksat lueskella mun juttuja, vaikket aina kommentoisikaan :) Sinun ja monen muun uskollisen lukijan vuoksi jaksan tänne tarinoita elämästäni rustailla, kiitos <3

      Ja tsemppiä ja iloa myös paljon sinun elämääsi :)

      Poista
  12. Vaikka en sua kuin blogin perusteella `tunne`, niin täytyy sanoa, että vaikutat ihanalta ihmiseltä. Tommosia läheisiä jokainen tarvii ympärille, itekki oon nykysen elämäntilanteen myötä ystävien ja muitten läheistän merkityksen alkanu todenteolla ymmärtää. Vauva saa kyllä varmasti ihanan äidin itellensä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ihana saada näin paljon palautetta tekstistäni, sillä alkuun jopa pelkäsin julkaista tämän :D Mutta onneksi sen tein :)

      Minulla on niin paljon parannettavaa itsessäni, mutta tosiaan virheet myöntämällä suunta varmasti osoittaa parempaan päin :) Mutta ihana, että myös nuo hyvätkin puolet välittyvät tänne :)

      Kohta minulla on tosiaan perässäni pikkuinen poijjan-viikari, joka katsoo varmasti mallia vanhemmistaan. Haluan olla hyvä esimerkki, ja sitä en kyllä aina osaa olla, jos tämänhetkistä elämää katsoisi :D onneksi isänsä on kyllä meistä se parempi yksilö, joka varmasti osaa poikaansa neuvoa oikeeseen suuntaan, jos mammalla välillä vähän suunta katoaisikin :D

      Kyllä yleensä elämäntilanteen muuttuessa, josku hyvin radikaalistikkin - huomaa, ketkä ovat oikeasti lähellä ja läsnä. Niistä ihmisistä kyllä osaa olla kiitollinen, pitää tiukasti kiinni ja vaalia suhdetta. <3

      Kiitos vielä kerran sinullekin <3

      Poista
  13. Luin valehtelematta KOKO päivän blogia ja voi että vaikutat mahtavalta ihmiseltä! :) niin aito ja rehellinen sinä välittyy näistä teksteistä, joissa on hienoa pohdintaa. Jään niin seuraamaan tätä blogiasi.

    Kaikkea hyvää teille, ihan aidosta sydämestäni!! :)

    -E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä oli mahtava tunne lukea tätä kommenttia, kiitos ihan mielettömästi! <3 Täytyy myöntää, että itkuhan tässä tuli ja ihan vain ilosta. ihana, että se, että kirjoitan tänne rehellisesti tuntemuksiani, koskettaa myös muita. Juuri tämän takia halusin blogini viime vuonna perustaa. Kiitos vielä kerran, tämä kommentin voimalla saan uutta virtaa kirjoitella ja olla avoin jatkossakin teille lukijoille.

      Paljon hyvää myös sinunkin elämääsi <3

      Poista
  14. Tosi kiva postaus:)! Mutta mun blogissa on sulle haaste, tee jos jaksat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielettömästi, minäpä kuule teen ! <3

      Poista